Työelämän laatua parantamassa

Onko tämä nyt sitä tragikomediaa vai onko kyseessä vain joku paradoksi? AKT:n puheenjohtaja Timo Räty on pitänyt muutaman vuoden liiton viestintäpäällikölle Hilkka Ahteelle mykkäkoulua. Itseäni on suuresti hämmästyttänyt miten tämä melko naisellinen keino, jonka koulun penkillä itsekin olen jokunen kerta istunut, Timolta oikein luonnistuu. Entä mikä on Timon motivaatio? Ehkä hän onb tasa-arvon asialla. Mykkäkoulu ei ole siis vain naisten oikeus. Ikävä asia on jo poliisitutkinnassa, mutta onneksi toverituomioistuin antoi Timolle vapauttavan päätöksen. Nyt voi sitten rauhassa keskittyä AKT:lle perinteisiin vienninedistämiskeinoihin. Eikä toki sovi unohtaa ammattijärjestöjen taistelua eläkeiän nostoa vastaan. Tosin hieman outoon valoonhan tuo taistelu joutuu, kun vaihtoehtona eläkeiän nostoa vastaan tarjotaan tyäelämän laadullista parantamista, jotta ihmiset voisivat työpaikoillaan paremmin. Mitenkäs se menikään: Tee niin kuin opetan, älä niin kuin teen....

Kaiken viisauden alku on homon pelko!

Provosoiduin. Myönnetään. Kirjoitin maallisella vaelluksella tuonpuoleiseen vähintäänkin vakavissaan suhtautuvan ystäväni Facebook -päivitykseen seuraavan kommentin.


"Meinasin kommentoida, mutta sitten tajusinkin, että juuri tällaisten kirjoitusten ja ahdasmielisyyden takia erosin kirkosta, joten miksi vaivautua?"


Ystäväni, josta tunnustan käyttäväni nimitystä hihhuli, oli onneksi sovittelevalla päällä. 


"Ehkä voisit kuitenkin kommentoida :-)" oli hänen kädenojennuksensa meille pakanoille. Ja hyvä sellainen. Ei ole mitään syytä poistaa toisiamme (edes) Facebook -ystävien joukosta. Se lienee jonkinlaista suvaitsevaisuutta. Enkä todellakaan voi ottaa siitä kiitosta itselleni...


Varsinainen provosoitumiseni aihe oli ystäväni päivityksessä linkkinä ollut Olli Pusan kirjoitus Missä ovat presidenttiehdokas Haaviston näytöt? Tuntui siltä kuin jokin Pekassa häiritsi Ollia. Jokin muu kuin tuo cv, joka sai Ollin kirjoituksessa lähes raamatulliset mittasuhteet. Ettei vain nyt olisi niin, että se asia joka häiritsee ei ole puolustusvoimien ylipäällikölle sopimaton siviilipalvelus (Voisiko joku näyttää Tarja Halosen sotilaspassin, kiitos!) tai Pekan suorittamatta jäänyt akateeminen loppututkinto. Tähän syyksi Pusa tarjosi seuraavaa:


"Pekka Haavistolla ei ole mitään kelvollista syytä opintojen kesken jättämiseen. Titteli on ylioppilas. Selityksissä joudutaan ilkeämmälle puolelle. Ei ole riittänyt lahjoja, ei ole ollut tarmoa opiskelujen valmiiksi saattamiseen. Tai selityksenä voi olla raadollisesti asenne. Pekka Haavisto on katsonut itsensä sellaiseksi ”yläluokan” edustajaksi, että hänen ei tarvitse puurtaa rahvaan tavalla. "


On ehkä epäkohteliasta ja jossain määrin asiatontakin irroitella noita lainauksia toisen tekstistä enkä aio niitä retustella sen enempää. Teksti löytyy yllä olevasta linkistä joten jokainen voi lukea sen itse ja tehdä omat johtopäätöksensä. Ajattelin huvin vuoksi kokeilla muusani Ollin innoittamana samaa tyyliä ja arvailuun perustuvaa johtopäätösten tekemistä. Päädyin tällaiseen yhteenvetoon:


"Olli Pusalla ei ole mitään kelvollista syytä homopelkoonsa. Selityksissä joudutaan ilkeämmän puolelle. Ehkä Olli on yksi niistä joka kolmannesta miehestä, joka on nähnyt homoeroottisia unia. Ehkä Olli on kokeillut telakoitumista nuorena miehenä, mutta on katsonut itsensä sen verran normaaliksi, että ei yksi kerta homoa tee."

Hirvee nälkä!

Uuden vuoden lupauksena annoin ne perinteiset. Jatkan golfausta, en sekaannu miehiin ja laihdun. Nyt reilun viikon jälkeen ylläri pylläri: kaikki kolme ovat pitäneet! Kovimmalle ottaa lupauksista haastavimman kanssa. Noin 7-8 kiloa pitäisi pudottaa ilman karkkia ja kolmea lämmintä ateriaa päivässä.

En turvaudu mihinkään ihmedietteihin. Eivät sovi miehelle, jonka suosikkilukemistoon eivät kuulu käyttöohjeet. Ei karppaamista, mutta vähän skarppaamista. Ainakin sen suhteen mitä suuhunsa laittaa. Amican ruokalan tytöt joutuvat päivittäin pettymään kun jälkiruokavaahdot eivät enää tipu tähän jätemyllyyn. Jälkiruokatiskin yläpuolella oleva kannustava viesti "Hedelmä on vaihtoehto jälkiruoalle" on saanut lihaa luidensa ympärille. Paras kannustin kaikista oli viime torstaina koettu vittuilu. Kun seitsemän nelikymppistä miestä kolttasaamelaisen varpajaisissa kertoo vyötäröni kasvaneen, niin kyllähän siinä hihat palaa. Ja kyllä sekin tiedetään, että olen kuulemma "Lihavin laiha jonka olen tavannut". Myönnettävähän se on: Vyölaukku ei näytä hyvältä. Oli päällä sitten tumma puku tai havaiji -paita.

Muuten on sujunut hyvin, mutta ihan helvetinmoinen nälkä on koko ajan. Ennen pidin kaloritasapainostani huolta joka ilta vetämällä 2-3 riisifruttia, pari leipää, karkkipussin tai vaikkapa litran jäätelöä. Jonkinlainen kulminaatiopiste saavutettiin viime lauantaina kun naapurin poika tuli sixpackin kanssa kylään puhumaan syntyjä syviä. Light beeriä totta kai! Toimi kyytipoikana kurkuille, porkkanoille ja paprikalle, joita dipattiin kevytkermaviili -dippiin. Mitään muuta ei sitten tossa porukassa dipattukaan. Ei, vaikka moni saattaisi luulla, että nyt se lipee tossa toisessa uuden vuoden lupauksessa kun on chipsit jääny ja naapurin nalle on kylässä puhumassa ihmissuhteista(ni). Näin pahasti ei kaloritasapaino ole kuitenkaan heilahtanut. Niin suuresta illuusiosta ei ole kyse.

Ekan viikon saldo oli 93,2 kilosta 91,6 kiloon! Älkää kysykö paljonko siitä oli nestettä tms. Suunta on oikea. Tästä on hyvä jatkaa. Porkkana- ja keittolinjalla.