Jokunen aika sitten ystäväni kehä III:n ulkopuolelta tuli viettämään pidennettyä vapaata Stadiin. Lähinnä sen yöhön. Kotiin jäivät kaipaamaan vaimo ja lapset, mutta pieni ero saattaa usein piristää leipiintynyttä parisuhdetta, joten kyseessä taisi olla ns. Win-win -tilanne. Koska kyseessä oli varsin laadukkaasti koottu viihdepaketti olin pakotettu osallistumaan ystäväni perjantai-illan viettoon, joka huipentui yllättäen Apollossa. Tällä kertaa loppuhuipennus jatkui kuitenkin Mannerheimintien McDonaldsia pidemmälle. Ja reilusti.
Ystäväni ja minun lisäkseni illanvietossa oli mukana ystäväni kaksi kollegaa. Meneviä miehiä molemmat. Sellaisia tyypillisiä siipimiehiä, jotka saattavat ottaa tilaisuuden tullen lentueen johtajan roolin. Ja niin kävi tälläkin kertaa.
Tilattuamme ensimmäiset "yömyssyt" Apollon baaritiskiltä seuraamme lyöttäytyi kaksi lukioikäiseltä näyttävää tyttöä. Osa porukasta oli "innoissaan". Itseäni lähinnä hävetti. Kyseessä on kuitenkin kotikaupunkini ja vaikka aika liberaali olenkin, niin jonkinlainen huoli omasta maineesta alkoi painaa. Samaa painolastia eivät kaikki ryhmämme jäsenet kuitenkaan siis havainneet.
Tytöt olivat ilmaisten drinkkien (se lienee todellinen syy olla seurassamme - ei siis "voittaja" habituksemme) innoittamina alkaneet hieroa lähempää tuttavuutta erään seurueemme jäsenen seurassa. Kun ilta oli edennyt tarpeeksi pitkälle ja eräskin siipimiehistä syyllistynyt jonkinlaiseen haureuteen toisen tytöistä kanssa tuli ansioitunut siipimiehemme Pekka kehaisemaan meille muille "Mä sanoin sille, että oon 33-vuotta eikä mulla oo tyttöystävää!!!" No, aikuisten oikeastihan Pekka on 41 ja naimisissa, joten osa tarinasta oli jostain näkökulmasta katsottuna melkein totta.
Ilta päättyi aikanaan eikä mitään sen dramaattisempaa tapahtunut. Seuraavana päivänä istuin ystävämiehen kanssa terassilla ja sain idean. Pekallahan ei ollut kännykkänumeroani puhelimessaan. Edellisenä iltana Pekka 33 (41) oli läheisyyden kaipuussaan lahjoittanut oman puhelinnumeronsa Jossulle, 23 -vuotiaalle restonomille. Koska päivä oli jo pitkällä oli Jossun aika ottaa yhteyttä Pekkaan ennen kuin Pekka löytää itselleen tyttöystävän. Lähetin siis puhelimestani seuraavan viestin
"Kiva ilta eilen. Vähän huppelissa meni...hi, hi ;-). Millo nähää? t. J"
Aika kului eikä Pekasta kuulunut mitään. Jossu alkoi pikku hiljaa menettää toivonsa. Ehkä Pekka olikin vain yksi fakin player muiden Apollon pelimiesten joukossa. Ehkä tämä juttu ei sittenkään kanna pitemmälle. Mutta aina voi toivoa...Sitten yli viisi tuntia ensimmäisen viestin jälkeen tunsin vapauttava värinähälytyksen taskussa.
"Moi, kivaa oli :) Kiirettä nyt päivystyksessä, laitan viestiä myöhemmin -P"
Ihanaa!!!! Koska Jossu oli huolissaan Pekan jaksamisesta rankan illan jälkeen halusi hän rohkaista Pekkaa kiusoittelevalla, mutta samalla lupaavalla viestillä.
"Älä rasita itteäs liikaa...;-)"
Tämän jälkeen Pekasta ei kuulunutkaan sitten mitään. Jossu alkoi jo olla epätoivoinen. "Pitäskö laittaa mesee vai onks se liian tyrkkyä?", Jossu pohti. Ehkä Pekka ei kuitenkaan välittänyt niin paljon kuin Jossu oli aluksi luullut. Voihan olla, että kymmenen vuotta on kuitenkin ikäerona liian paljon.
Kaikki edelliset viestit oli vaihdettu lauantaina. Istuin keskiviikkona seminaarihuoneessa johdon strategiapäivän parissa työskennellen. Olin jo unohtanut Pekan. Sika mikä sika! Jos ei kerta kiinnosta, niin olkoon menneeksi! Antaa olla. Ei kiinnosta. Ei ole sen arvoista. On niitä muitakin! Sitten kesken ryhmätyön puhelin värähti pöydällä. Odotin tietoa eräästa casesta toimistolta, joten päätin katsoa viestin heti ja....ei saatana!!! Pekkahan se siellä libido täyteen mittaan viritettynä lähestyi restonomi Jossua.
"Hei, mites menee?" Matkalaukun pakkaus menossa. Singapore Bali kutsuu :)"
Tässä vaiheessa tajusin, että pieni käytännön pilamme oli näemmä onnistunut. Tuntui kieltämättä aika hyvältä eikä käynyt yhtään sääliksikään Pekkaa. Se joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Olin kuitenkin tullut siihen tulokseen, että Jossun on aika jättää hyvästit. Siitäkin huolimatta, että se on niin kovin surullista.
Seuraavana päivänä olin lentokentällä Björn Dählien näköisen ystäväni kanssa matkalla Keski-Eurooppaan parille Springsteenin keikalle. Ennen kuin astuin lentokoneeseen oli Jossun aika jättää haikeat hyvästit Pekalle.
"Moi. Älä ymmärä vääri. Tietsä oli hauskaa niin kauna ku sitä kesti mut emmä vaa pysty. Edellinen juzka päätty just ja mun exä Mage on alkanu taas lämmittelee kun se amis päätty. Ok kesken, mutta päätty kuiteski. Ikäerookin taitaa olla liikaa. Sori vaan mutta näytät kyllä enenmmän 45:lta ku 33 vuotiaalta. Toivottavasti löydät vielä jonku. Ja varmasti löydät. Tsemppii ja voimahali. J"(Kirjoitusvirheistä huolimatta edellinen teksti ei ole Tauski Peltosen lehdistötiedotteesta. Toim.Huom.)
No, nyt se oli tehty. Kyyneleet kuuluvat eroon. Niin nytkin. Tällä kertaa itkin onnesta. Pokka ei vaan pitänyt. Luulin jo kaiken olevan ohi kunnes...piip piip!
"Moi, eipä hämminkiä. Mukavat kesänjatkot :) P"
Siis ei saatana. Oikeesti! Vieläkö se kaveri uskoi mesettävänsä 23 -vuotiaan restonomin kanssa!? Oli miten oli, niin Pekkahan on todellinen herrasmies. Ok, ehkä hyväuskoinen hölmö, mutta herrasmies kuitenkin. Jatkoin itkemistä. Vahingon ilo on paras ilo. Siihen ei nimittäin liity tippaakaan kateutta. Ne olivat fiilikset tässä vaiheessa.
Pakkohan asia oli Pekalle lopulta tunnustaa. Laitoin kohteliaan tekstiviestin, jossa tunnustin kaiken. En pelännyt vihareaktiota. Pekka on kuitenkin akateemisesti koulutettu 41 -vuotias mies eikä varmasti ryhdy miestappoon tai muuhun veritekoon. Muutama minuutti viestini jälkeen sain Pekalta viestin.
"Kiitos kampituksesta, liha on heikko :)"
Seuraavat vuodet joutunen käyttäytymään sivistyneesti ja välttelemään virheitä. Se on nimittäin varmaa, että joskus se kosto tulee...
