Vittuilun määritelmä

"Vittuilu on vittuilua vasta silloin kun vittuilun kohteena ollut vittuuntuu."

M.A. Numminen

Vittuilun SM-kisat

Nothing Stays in Tahko

Terveisiä Tahkolta. Jos haluat viettää hiljaista viikonloppua hyvän ruuan, viinin, kirjan ja ehkäpä perheen kanssa, niin pysy kotona. Jos taas haluat palata ajassa siihen ikään, kun vaipat olivat tärkein vaatekappaleesi, lähde Tahkolle 40 muun ammattilaisen kanssa.

Taas on tullut todistettua, että viina ei ole viisasten juoma vaan sopii nimenomaan örveltäjille; ihminen ei tarvitse unta vaan samankaltaistensa seuraa ja Suomessa on useampikin k:lla alkava paikka joka ei ole juridiselta muodoltaan kunta, mutta menee kuntakisassa seulan läpi paluumatkalla. Lisäksi väite siitä, että takapenkillä istuvat kovimmat äijät ei pidä paikkaansa. Ei ainakaan eilisen paluumatkan perusteella. Kiitos vaan seuralaisille: harvemmin sitä joutuu kotona selittelemään että " en mä olis halunnut juoda, mutta kun tytöt pakotti...."

Ensi vuonna uudestaan ja vähän siinä välissäkin!

Turkulaiset esi-isät?

Eilen lauantaina vietettiin suomen kirjakielen isän Mikael Agricolan kuoleman 450 vuotispäivää. Samalla avattiin Agricolan juhlavuosi. Kuulostaa lievästi absurdiselta juhlia sitä, että Agricola heitti veivinsä 450 vuotta sitten. Ensimmäiseksi epäilin uutisen kuultuani turkulaisten heittäytyneen vitsikkäiksi. Uskoin, että ainoat joilla on syytä juhlia suomenkielen kantaisän kuolemaa ovat turkulaiset, jotka eivät vieläkään ole oppineet puhumaan suomea. Radiouutiset paljastivat kuitenkin järkyttävän totuuden. Agricolan kehittämän suomen kirjakielen juuret ovat lounaismurteissa! Me kaikki suomea äidinkielenä puhuvat puhumme kieltä joka on kehitetty turun murteesta! Olemmeko me suomalaiset siis kaikki sukua turkulaisille? Alkujärkytyksestä toivuttuani pystyin ajattelemaan selkeästi. Kyse lienee vain pienestä harhapolusta ihmiskunnan lingvistisessä kehityksessä, sillä useimpien tiedemiesten mukaan ihminen polveutuu apinasta...Mikä helpotus!

Aidosti outoa

Kävin eilen katsomassa elokuvan Aidosti outoa. Sympaattinen elokuva joka toi hieman mieleen Lost in Translationin. Onneksi tällaisia elokuvia tehdään eikä kaikki ole sitä "romanttista komediaa" jonka pääosissa ovat sellaiset nimet kuten Jennifer Aniston, Tom Hanks, Meg Ryan (pjuk!) tai joku muu Hollywoodin tusinatehtaan tuotteista. Yksi elokuvan ansioista olikin oikeiden näyttelijöiden, sellaisten kuin Will Ferrell, Maggie Gyllenhaal, Dustin Hoffman ja Emma Thompson, käyttäminen. Romantiikkaakaan ei puuttunut (naiset huom!) ja Will Ferrell oli varmasti hauskin verotarkastaja johon voi törmätä.

Elokuvan nimestä tuli mieleen, että aidosti outoa on myös

• se kun työkaverisi muuttuu esimiehen loman aikana luontaiseksi johtajaksi ja ottaa "homman haltuunsa" vaikka mikään luonteenpiirre ei tue johtajuutta vaan korostaa vain hänen heikkoa itsetuntoaan. Asiaa ei paranna englanninkieliset sloganit, joilla tämä turo pyrkii samalle tasolle kuin Jari Sarasvuo. Ei onnistu: niin alas ei ihan helpolla vajotakaan...
  
• se kun katsot United 93 -elokuvan ja seuraavana yönä luulet olevasi lentokoneessa, jonka saksalainen miehistö kävelee koneen takaosaan pelastusliivit päällä hetkeä ennen metroasemalle tehtävää pakkolaskua...autopilot?
• se, että unissasi et koskaan saa gradua jätettyä tai jos saat, puuttuu sinulta joku 1,5:n opintoviikon kurssi tyyliin "Johdanto yliopisto-opiskeluun", jossa 90% opintosuorituksesta on hirveetä kännäämistä ja irtosuhteita...tai ainakin siis sitä kännäämistä...tai että olet taas armeijassa eikä kukaan usko, että olet suorittanut jo asevelvollisuutesi vaikka kuinka selität...ei edes kun paljastat olevasi jo 35 -vuotias...aikuisten oikeesti!
• ja tietysti se, että vaikka vuodet kuluvat, niin Danny ei vanhene yhtään...ei siis yhtään! Itselläni on siis ihan sama fiilis. Vuodet kuluvat ja edelleen tuntuu siltä kuin kuuluisi nuorisoon....Hemmetti: olenko siis Danny?