Nenään sattui

Eilen huippukiekkoa - ja huippuilta. Ensin HIFK-Kalpa taaperrus Nordensködlin hallissa erään suomalaisen tekstiilialan yrityksen "vieraana". Minä, velipoika, serkkupoika ja Sepi. Pelin jälkeen Teatteriin. Minä, velipoika, serkkupoika ja Sepi. Teatterissa oli lisäksemme pari insinööriä keskustelemassa maailman tilasta, pari kissaa ja Carl Danhammer, Viron Elvis - tietysti! Siirryttiin Kalleen. Minä, velipoika ja Sepi. Serkkupoikaa kutsui perheonni. Velielle ei tullut kutsua kotiin. Yleensä tulee - kuulemma.

Piti sitten mennä sinne Kalleen. Minä, velipoika ja Sepi. Puolenyön jälkeen Suomi-baarissa oli täysin unohtunut illan alkuperäinen tarkoitus käydä katsomassa peli ja ottaa ehkä yksi pelin jälkeen. Tulikin sitten otettua yksitoista - vähintään. Velipoikakin häipyi, Sepi jäi. Hauskaa oli. Puolitutussakin seurassa.

Aamulla oli nenä kipeänä. Yöllä kotiin tultuani syleilin vessanpönttöä. Edellisestä kerrasta olikin aikaa. Pudottautuessani 1,5 m2:n kylpyhuoneessani polvilleni iskin nenäni pöntön reunaan. Olisin voinut iskeä hampaanikin. ...illoin ei oli-i paljoa nauattanu. Nyt vielä juttu luistaa.

Miesten joulu ja miesten joulu

Joulun iltapäivälehden mukaan Sievisten perheessä vietettiin tänä vuonna miesten joulu. Niin Esan kuin Janinkin vaimot olivat muualla. Esa ja Jani kertoivat haastattelussa viettävänsä joulun Janin menneitä uintisuorituksia videolta katsoen (joulun todellinen sanoma? toim.huom.). Tähän avautui mahdollisuus kun Janin vaimo oli vanhempiensa luona Ruotsissa ja Esan vaimo Jutta keittiössä. Kyllä. Niinkin kaukana.

Mutta turha kai tässä on Esaa ja Jania hirveän paljon morkata. Itsekin vietin joulun isäni luona. Ei ollut kuitenkaan ihan miesten joulu. Vietimme aaton aattoiltana isäni kanssa tovin keittiössä. Yhteistyö oli voimaa kinkun paistossa. Kun kinkku oli nostettu uunista kaadoimme rasvat yhdessä kattilaan jäähtymään. Ja ilman roiskeen roisketta tiskipöydällä. Aika hyvin kavereilta, jotka vessassa eivät kykene olemaan roiskimatta pöntön reunuksille.

Aatto keskittyi nelivuotiaan siskontytön odotuksen ympärille. Oli herännyt puoli neljältä yöllä kysymään äidiltään "Onko nyt jo aamu?". Pukki kävi illalla. Sellainen inhorealistinen.
- No onkos pukilla vielä monta kotia käymättä?.
- Ei ole. Tämä oli viimeinen. Puoli neljästä asti ollaan oltu liikenteessä.
- Tuliko pukki poroilla?
- Ei tullut. Autolla tuli.
- Onkos pukilla muori odottamassa Korvatunturilla?
- Ei oo muoria. Tällainen yksinäinen ihminen olen. Ne on ne meikäläisen muorit sellaisia, että kulkee kesät talvet potkukelkalla eivätkä ole kiinnostuneita.
Pisti aattelemaan , että pitäskö jostain hommata äkkiä se nainen, jotta ei ole oma todellisuus tulevaisuudessa ihan yhtä ankea kuin Pukilla...

Joulupäivänä heräsin "herätyskelloon". "Minulla on kakkahätä...Minulla on kakkahätä...Minulla on kakkahätä..." Siskontyttö lahjaksi saatu koira kainalossaan luotti toistoon ja herätti allekirjoittaneen seitsemän maissa. Koska en ole vähään aikaan lukenut nelivuotiaan käyttöopasta niin en tiennyt tuon ikäisen taidoista pyyhkiä takamuksensa. Hän kyllä ilmoitti, että sitä taitoa ei ole vielä tullut opeteltua. Päätin kuitenkin varmistaa asian vielä hänen nukkuvalta äidiltään. Ja kun siskoni siinä sitten kerran olikin hereillä, niin luovutin tehtävän ilomielin hänelle.

Ihan Sievisten asteelle emme faijani kanssa päässeet. Videolla ei ollut allekirjoittaneen urheilusuorituksia menneiltä vuosilta puhumattakaan menestyksestä. Kuitenkin vanhoista valokuvalbumeista löytyi paljon materiaalia jota ei todellakaan muuteta digitaaliseen muotoon. Kuten se kuva serkkuni syntymäpäiviltä jossa hiukset oli KajaGooGoo ilman väriä, päällä miespaita ja kangassolmio, suorat liian lyhyet housut jalassa ja kaiken kruunasivat upeat valkoiset tennissukat hapsuisissa nahkakengissä. Eikä Clerasilistakaan ollut ollut hirvittävästi apua...

Aikuisten juttuja

Vietimme torstaina työpaikkani uusissa toimitiloissa tupareita. Asiakkaiden poistuttua meitä jäi reilut kymmenkunta ihmistä paikalle nauttimaan juomattomista viineistä. Perjantai-aamuna löysin kännykästäni videopätkän, jossa keskustelun aihe liikkui aika pahasti navan alapuolella. Noin puolen minuutin pätkässä aiheena oli miten ilmaista vastapuolelle aktin jälkeen, että jonkilainen henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtiminen voisi olla paikallaan. Kaikkia kommentteja ei ihmisten humalatilan ja kännykän melko analogisen äänitystekniikan takia pystynyt erottamaan. Lopussa kuitenkin kuuluu selvästi kun lähes viisikymppinen miespuolinen kollegani toteaa (lue: kalastelee selkeesti pisteitä toimiston mimmeiltä)."Siinäkin on ero, että sanotko mee suihkuun vai käydäänkö suihkussa yhdessä." Tähän olen sitten itse kommentoinut, enkä todellakaan hirveästi pisteitä kalastellen:"Eiks se mee niin niinku...ett...sen jälkeen sanot, että mee suihkuun niin mä rupeen kattoon fudista." On se vaan hiin hienoa, että jokaisessa meissä elää se pieni parantumaton romantikko...ja vielä hienompaa on löytää se mahdollisimman isossa porukassa. Puhumattakaan siitä, että nykyteknologia on tallentanut sen jälkipolvillekin.

Hieno ilta Kööpenhaminassa

Olen onnekas. Lauantaina Springsteenin keikka Kööpenhaminan Forumissa oli vielä astetta parempi kuin Mannheimin keikka viikko sitten sunnuntaina. Forumiin mahtui noin 6 000 ihmistä. Pienin areena jolla olen Springsteenin nähnyt eikä mies esiinny enää kovin usein tämän kokoisilla areenoilla. Mutta se ei pilannut tunnelmaa lainkaan, päinvastoin. Tunnelma pienellä areenalla oli intiimi ja Pomo oli parantunut viikon takaisesta flunssastaan. Koko bändi tuntui nauttivan esiintymisestä ja yleisö oli hyvin mukana. Hieno ilta.

Keikan alku oli lähes identtinen viikon takaiselle, mutta Mannheimista puuttuneen I'll work for your love'n jälkeen homma lähti kunnolla lentoon. Vaikka The River ei enää kuulukaan tällaisen vannoutuneen fanin toiverepertuaariin hieman kuluneen luonteensa vuoksi, niin lauantaina se kuulosti komealta 6 000:n ihmisen (miinus Jusa) laulaessa mukana. Heti perään todellinen klassikko Tenth Avenue Freeze Out sellaisella intensiteetillä jota ei 58-vuotiaalta odottaisi ja loppuilta oli yhtä juhlaa. Is there anybody alive out there!! Ja Born to Run...maailman paras biisi....sen takia kaikki vuosien varrella koettu jonottaminen, hermoilu lipuista, paleleminen (no, ei niin paljon enää internetin ihmeellisenä aikana), matkustaminen ja rahanmeno saavat merkityksen. Miten joku biisi voikaan kuulostaa niin tuoreelta ja energiseltä vielä 32 vuotta julkaisun jälkeen?!? Ei tässä voi olla muuta kuin kiitollinen viimeisestä 23-vuodesta jotka Springsteenin musiikki on ollut osa elämääni. Hienoa että on vielä asioita jotka koskettavat.

Koska seuraava Springsteen keikkani on vasta kesäkuussa Pariisissa, niin lupaan palata vähitellen blogissani lempiaiheisiini kuten Bläkin kanta-asiakkaisiin, Helsinki-Vantaalla Teneriffan lentoa lauantai-aamuna kello 5.50 Oak Barrelissa tuopin ääressä odottavaan tuulipukukansaan, Matti Vanhasen rakkauselämään, Naisen tiehen (ei taida olla mun pokuni....ihan vaan tiedoksi Loimaan Norppa), viuhahduksiin sekä omaan tahattomaan koomisuuteeni...

Kiertue-elämää

Keikkaelämä on raskasta. Vaikka asuimme Frankfurtissa hyvä tasoisessa Hotel Inter Continentalissa emmekä käyneet Frankfurtin yöelämässä (tai kävimme, mutta eipä ole hirveästi raportoitavaa), niin koko viikon on uni maistanut. Paitsi ma-ti yönä kun jonkin verran jännitti miten käy Suomen keikan lippujen kanssa.

Mutta palataan Saksaan. Majoituimme niin kuin mainitsin Inter Continentaliin. Samassa hotellissa oli myös "Young Jewis Adults' Forum". Jostain syystä kaikki brosyyrit oli toimitettu myös huoneeseemme. Ei hätää, löytyi huoneesta myös saksankielinen raamattu sekä maksu-tv. Nuorten juutalaisten aikuisten foorumin ohjelma ei vaikuttanut niin mielenkiintoiselta, että olisimme jättäneet kaiken muun mitä Frankfurt voi matkaajalle tarjota väliin. Saavuimme Björn Dählien kanssa hotellille lauantai-aamuna. Etruski-ystävämme saapui vasta iltapäivällä. Uskoimme, että hänelle etelämaalaisen ulkomuotonsa takia ei tuota mitään vaikeuksia kävellä respan ohi suoraan huoneeseemme. Paikalla oli kuitenkin em. foorumin takia muitakin moheleita muistuttavia heeboja.

Mutta koska Frankfurtissa ei todellakaan ole paljon kerrottavaa, niin siirrytään suoraan Mannheimin keikalle. Springsteen oli siirtänyt Hollannin keikkaansa päivällä eteenpäin edeltäväksi lauantaiksi flunssan takia. Pieni jännitysmomentti oli siis olemassa sen suhteen heittääkö Pomo keikkaa vai ei. Lauantai-ilta Arnhemissa oli kuitenkin sujunut suht hyvin, joten saavuttuamme SAP -Arenalle ei huolta keikan peruuntumisesta enää ollut.

Bruce heitti reilun kahden tunnin setin. "Radio Nowheren" alettua vieressäni ollut, yleensä tanssiin ja/tai musiikkiin eläytymiseen varsin suomalaisesti suhtautunut Dählie totesi keikan jälkeen "Kun se Radio Nowhere alkoi, niin sitä oli ihan mykkänä...voiko joku olla noin hyvä." Koko kahden tunnin ajan yleisö oli hyvin mukana. Springsteen oli oma itsensä. Juuri se Springsteen jonka takia itse olen viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajan matkustanut ja jonottanut lippuja tietäen ja luottaen kokevani jotain ainutlaatuista. 58 -vuotias perheenisä antoi lavalla kaikkensa, otti yleisönsä ja näytti nauttivan joka hetkestä kuin 30 vuotta nuorempana. Siitäkin huolimatta, että flunssa tuntui edelleen vaivaavan. Lavakarismaa on vaikea opetella. Joillakin sitä vain on, joillakin ei. Ja kun karismaa on, niin jokaisen keikan yhden kohokohdista Born to Runin Springsteen soittaa ainan kaikki areenan valot päällä. Hyvä musiikki ja show ei tarvitse ilotulitusta, pommeja tai videoscreenejä tuekseen. Antaa musiikin puhua. Tässä pieni tunnelmapala Mannheimista. (vaatinee kirjautumisen Facebookiin)


Keikkaelämä on kuitenkin raskasta. Ensi lauantaina on edessä Köpiksen keikka. Sitten joutuu odottamaan kesäkuun loppuun Pariisin keikkaa sekä tietysti Helsingin 11.7. keikkaa. Valitettavasti vain yhtä keikkaa. Toista iltaa varten oli olemassa varaus. Ilmeisesti konsertin ajottuminen kovimpaan lomakauteen teki kuitenkin sen, että Stadionin keikkaa ei myyty heti loppuun, joten toista keikkaa tuskin tulee. Ruotsissa ja Norjassa kaksi stadionkeikkaa meni parissa tunnissa kaupaksi. Harmi, mutta nautitaan siitä yhdestäkin.

Next stop: Mannheim!

Menneinä viikkoina työ on vienyt elämästä suurimman osan. Myös blogittamisesta. Kuvassa oleva uupuneen näköinen kaveri ei ole kuitenkaan allekirjoittanut...vaikka olo onkin kuin 58-vuotiaalla!

Muttta työ on hallinnut elämää viimeiset viikot. Työuupumus on alkanut tulla tutuksi. Viime viikonlopusta meni alku pikkujouluihin ja niistä toipumiseen. Loppu taas kului toimistolla ja esseitä vääntäessä. Viikonloput toimistolla - parempaakin tekemistä olisi vapaa ajalla mutta jotakin on saatu aikaankin. Olen luonut kaksi merkittävää kirjallista teosta viimeisen kahden viikon aikana. Kumpikaan näistä ei ole se tarjous jota olen väsännyt. En halua ottaa kunniaa muiden tekstien kopiomisesta ja editoimisesta. Sen sijaan johtamistaidonkurssi johon osallistun on pitänyt huolen siitä, että vapaa-ajan ongelmia ei ole. Kaksi 8-12 sivun esseetä aiheista "Miten organisaatiosi johtamisen eettistä pohjaa tulisi vahvistaa" ja "Millainen on organisaatiosi tunneäly?". Siis 8-12 sivua!!! Tämän ikäiselle miehelle ja kylmiltään...pliis!! On kuulkaa turvauduttu perinteisiin suurempiin riviväleihin, taustan kuvauksiin (pari arkkia), selkeästi toisistaan eroteltuihin kappaleisiin, lähdeluetteloihin, yhteenvetoon ja ihan luovaan tekstiinkin. Rimaa hipoen on sivujen alaraja saatu kasaan.


Tulevana viikonloppuna on edessä matka Saksaan. Koska arkisinkaan ei nukuta aamuisin, niin miksi turhaa lauantaisinkaan. Lento lähtee lauantaina kello 7.10 kohti Frankfurtia. Sunnuntaina on edessä Springsteenin keikka Mannheimissa. Videoklipit ja arvostelut lupaavat hyvää. Miehen lavakarisma on entisensä ja tällaisella vannoutuneelle fanille settilistakin on muotoutunut herkulliseksi. Edessä jälleen yksi elämys lisää siihen hienojen konserttien listaan, joka alkoi Tukholmasta 1988. Sille keikalle jonotettiin 16-vuotiaana kaverin kanssa vastoin holhaajan tahtoa läpi yön Kaivopihalla kädessä ruutupaperiin kirjoitettu jonotusnumero 105 ja oltiin varmoja, että tämä on viimeinen mahdollisuus nähdä ikääntynyt 39-vuotias Springsteen livenä...Muut ovat Tukholma 1993, Tukholma, 1999, Tukholma 2002, Helsinki 2003 x 2, Hampuri 2005 ja Tukholma 2006. Lista täydentyy vielä Kööpenhamilla seuraavana viikonloppuna. Huhut tuovat Pomoa vahvasti myös Helsinkiin ensi kesänä. Suosittelen lämpimästi, vaikka ei suuri fani olisikaan. Kuolleen ja kuopatun Radio Cityn kilpailussa joskus 1990 -luvulla kysyttiin miksi Springsteen on Pomo. Kilpailun voitti yksinkertainen vastaus postikortiin kirjoitettuna: "Human Touch". Niinpä.



Mutta vaikka Saksa on paska maa ja kokemuksen perusteella tämä osa Saksaa ei kovinkaan piristävä tähän aikaan vuodesta, niin Björn Dählien ja pienen italialaisen seura tekee matkasta varmasti taas...ikimuistettavan.

Liikaa töitä

Ih. hirv. kiire! Ei ehd. edes blog. päiv. Pal. koht. asiaan. Viim. joul.lom. Ei kuit. ennen ens.vkl. Toim. pahoit.!

Rengasrulettia

Töissä on ollut suhteellisen kiireinen viikko. Stressin tunnetta ei ole vähentänyt se, että olen kahteen kertaan saanut viikon aikana vaihtaa autostani tyhjentyneen renkaan. Ja toinen kerta oli sen jälkeen kun se oli kertaalleen korjattu paikallisella huoltamolla.

Hakiessani autoani ja yrittäessäni maksaa kassan rouva pyysi käymään korjaamon puolella kysymässä oliko korjaus onnistunut. Selvä. Kävelin ovesta korjaamon puolelle. Seisoin kyseisessä tilassa pari minuutti melko hölmistyneenä. Kysyin ruutua tuijottavalta huoltomieheltä oliko renkaan korjaus onnistunut. Kuulemma oli. Sitten hiljaisuus, katse ruutuun, katse takaisin asiakkaaseen, lyhyt "etkö jo tajua" -tuijotus ja kertomus siitä, mitä renkaalla/vanteelle oli tehty. Ok, saisinko autoni avaimen. Nyökkäys johonkin suuntaan ja toteamus, että tuolla se on. Katse takaisin ruutuun. Koin hieman kiusalliseksi yrittää etsiä avainta katseellani hämärässä korjaamohallissa. Lopulta jeppe siirsi katseen takaisin asiakkaaseen, "mitä nyt vielä" -tuijotus ja kertomus mikä renkaassa oli ollut vikana. Sitten katse takaisin ruutuun ja oikea käsi teki hiirellä töitä. Odottelin edelleen selvennystä mistä sen avaimen saisi. Tässä olisi nyt rahaa tarjolla tehdystä työstä..ei niin muuta kuin että kelpaako? Lopulta katse nousi ruudusta ja asiakasta pyydettiin siirtymään kassalle, josta saisi avaimen maksua vastaan. Ja ei muuta kuin takaisin kassalle. Huom! Kyse on noin viiden hengen organisaatiosta, mutta ajoittain mietin kävelinkö veroviraston käytävillä.

Otin asian kuitenkin huumorilla. Keskustelin kassarouvan kanssa siitä mitä renkaalle oli tapahtunut ja kuinka hyvä tuuri minulla oli käynyt kun ei tarvinnut viime torstaina työreissulla ruveta vaihtamaan rengasta puku päällä räntäsateessa jossain Loimaan ja Köyliön välissä. (Olen nyt muuten käynyt Köyliössä ensimmäistä kertaa elämässäni ja ymmärrän varsin hyvin miksi Lallilla palo käämit piispa Henrikiin...) Rouva kertoi, että olisihan se ollut hankalaa. Nainen olisi varmasti saanut apua, mutta miehestä hän ei olisi ollut niin varma. Oli pakko myöntää, että siitä me miehet saamme kyllä syyttää vain itseämme.

No, rengas oli sitten tyhjä taas seuraavana aamuna ja sopivasti reilun sadan metrin päässä korjaamosta joten ei muuta kuin rengasta vaihtamaan pimeässä. Tällä kertaa meni jo rutiinilla kirosanoineen kaikkineen.

Selitykset valmiina

Olen totaalisen kypsä näihin itseoppineisiin kotipsykologeihin, jotka astuvat esiin Jokelan koulusurmien kaltaisten inhimillisten tragedioiden jälkeen. Heidän suustaan kuullaan totuus. He tietävät millaista elämää ihmisten tulisi elää, jotta maaperä mielen sairauksille voitaisiin kitkeä. Heidän diagnoosinsa on kiistaton.

On ihmeellistä miten ihmiset vetävät johtopäätöksiä siitä jos joku elää erilailla kuin "me muut". Useampaan otteeseen olen kuullut niitä kommetteja joissa Jokelan koulusurmaajan perheen elämäntavasta on etsitty syitä ampujan käytökseen. "Viherpipertäjiä"."Isä oli huudellut kapakassa humalassa"."Työtoverini tietää perheen ja ne ovat jotenkin outoja"."Eikö se ole joku työtön muusikko". Perheen elämäntapako on syy murhiin? Aivan kuin se, että joku ei syö lihaa, olisi syy siihen miksi mieleltään sairas ihminen toteutti sen minkä toteutti. Tuskin se, että elää elämäänsä niin kuin haluaa eikä niin kuin pitäisi elää, tekee kenestäkään murhaajaa tai luo kasvuympäristöä, jossa sellaisia kasvaa. Rakkaudeton ympäristö voi sellaisen luoda. Siitä tuskin oli tässä tapauksessa, kuten Myyrmannin pommissakaan kyse. Se mitä Pekka Eric Auvisen päässä liikkui jäänee ikuiseksi arvoitukseksi. Ei ole yhtä yksittäistä syytä tai selitystä. On vain selittämätöntä.

Minä olen äänestänyt Vihreitä. Olen kirjoittanut opiskeluaikoina Vihreään lankaan. Minua on kiusattu koulussa. Olen huudellut törkeyksiä humalapäissäni. Vanhempani ovat eronneet. Minäkin olen eronnut. Olen naimaton ja perheetön toisin kuin suurin osa ikäisistäni. Silti näistä epävakaista lähtökohdistani huolimatta uskaltaisin väittää, että en kovin paljon muistuta sarjamurhaajaa tai ole mieleltäni sairas. Eikö se että erilaisuutta ei hyväksytä yhteiskunnassamme ole pikemminkin syy eristäytymiseen ja ihmisten onnettomuuteen kuin se, että ihmiset joilla on farmari-Volvo, pikkutakki-samettihousut yhdistelmä lauantaisin ostoskeskuksessa, hiukset ojennuksessa, värikkäät crocsit ilmaisemassa persoonallisuutta, kirjahyllyssä Kalle Päätaloa, Arto Paasilinnaa ja John Grishamia sekä Facebookissa 1786 "oikeaa" ystävää ovat oikeasti niin helvetin onnellisia kuin miltä näyttävät.

Eli kaikki itse oppineet ihmismielen asiantuntija: heittäkää se ensimmäinen kivi jos kerta olette itse niin virheettömiä ja täydellisiä. Uskallan epäillä, että edessänne voi seistä ilman kypärää.

Jorma -dinner

Perjantaina toteutettiin Jormat Junitedin vuonna yksi ja kaksi sovittua periaateohjelmaa kerran kuukaudessa järjestettävästä tapaamisesta, mahdollisuudesta irrottautua hetkeksi arjen oravanpyörästä, tavata muita Jormia ja pitää poikain kanssa hauskaa. No siihen kerran kuussa tapaamissykliin ei olla ihan vielä päästy. Tästä sovittiin muistaakseni vuonna 2002 ja sen jälkeen on käyty kerran keilaamassa, pelattu allekirjoittaneen luona kerran pöytälätkää...lista ei todellakaan ole pitkä.

Palacessa saunottiin ja pöytä oli varattu Sundsman's Krogista. Se ei todellakaan ollut alkuperäinen tarkoitus eikä kuvaa porukan vauhdikkuutta tai illan tasokkuutta millään lailla. Pikkujoulu aika verotti vapaana olevat illallispöydät minimiin. Muussa tapauksessa Sikala olisi ollut todennäköisin vaihtoehto. Vuoden Jormaa ei valittu, mutta kevätretken kohteesta keskusteltiin ahkeraan. Levi vei voiton Amsterdamista. Itämatkat eivät herättäneet suurta vastakaikua. Itsesuojeluvaistoakin tuntuu siis löytyvän. Myös pienesse etumyötäisessä.

Krogista ilta jatkui Hotelli Presidentin Tsupi Tsupi yökerhoon, minnekäs muuallekaan, hä?!?! Ööö...Samuli Edelman ja Hotelli Vantaan kantisporukka. Siinä koko homman juju. Ei siitä hirvittävän paljon enempää eikä lapsenlapsille kerrottavaa. Pikkujouluajasta huolimatta taksin saaminen onnistui helposti. Kiitos pienelle italialaiselle joka nappasi sen ravintola Laulumiesten edestä. Ei, ilta ei missään vaiheessa jatkunut ravintola Laulumiehissä, vaikka mensan testissä se olisikin sopinut vastaukseksi kysymykseen "Täytä puuttuva kohta: Sundsman's Krog, Tsupi Tsupi, ________, Palvelutalo Auringonlaskun ruokala."

Suomalaiset sukujuuret ja toimituksen huomatus

Tämän päivän iltapäivälehtien mukaan elokuvaohjaaja David Lynchin isoisä on syntynyt Suomessa. Selittää aika paljon. Ehkä kaiken...

Toimituksen huomautus: aikaisemmassa kirjoituksessani viittasin siveettömään käytökseen ravintola Old Bakersissa. Pyydän kuitenkin lukemaan kirjoituksen tarkkaan. Tuo siveetön käytös, samoin kuin ne muut seuramukset, tapahtui siis reilu 10 vuotta sitten (thank god for that!) eikä ollut frustaatiota Suomen jalkapallomaajoukkueen maalittomasta putkesta.

Dilemma se tämäkin

Odottelin viime yönä kolmannen erän loppuvaiheissa irtokiekkoa omalla siniviivalla. Peli oli jo ratkennut, mutta Pelicansin kuparisen rikkominen toisi tietysti hieman lohtua porkkanapöksyille. Sitten, kesken pussileukojen kovan painostuksen kiekko lipui keskialueelle, poljin perään, sain kumilätyn haltuuni, vastustajalla sattui vaihtovirhe, puolustajia ei näkynyt missään, pääsin nokitusten pelikaaniveskan Antti Niemen kanssa, laukaisin ja kavensin pelin 4-1:een.

Aamulla kun heräsin mietin missä mennään. IS -liigapörssissä maalivahtini on juuri Antti Niemi. Nollapelistä tulee hyvin pisteitä. Mutta jo yksi päästetty maali vie maalivahdilta paljon pisteitä. Tappara oli joka tapauksessa hävinnyt, joten hirvittävän paljon tuo elämäni ensimmäinen liigamaali ei olisi lohduttanut. Sitten aloin pikkuhiljaa herätä todellisuuteen. Turpaan oli tullut ja pussileuat olivat voittaneet porkkanapöksyt puhtaasti 4-0. Olin edelleen 36 -vuotias yli kaksikymmentä vuotta sitten aktiiviuran lopettanut molemmat polvensa telonut entinen juniorijääkiekkoilija. Mutta tulipahan nollapelistä mukavasti pisteitä liigapörssiin...siis olen edelleen 36-vuotias yli kaksikymmentä....

Miehetkin vanhenee mutta tulee sitä asiaakin

Vaikka sitä ei aina uskoisi, mutta totta se taitaa olla. Ensimmäistä kertaa tänään tuntui siltä, että faijallakin alkaa olla mittarissa vuosia. Ei se mikään ikäloppu ole ja suhteellisen nuorekas kuuskymppinen, mutta pientä karstaa on havaittavissa.

Ok, Tampere ei ole kotikaupunkini (enää) mutta oikeasti liikennemerkit ovat samat kuin Tsadissa, liikennesäännöt ovat samat Tampereella kuin muuallakin Suomessa ja se on ihan sama miten päin niihin parkkiruutuihin autonsa ajaa, kunhan se auto on ruudussa. Mutta ei: kartanlukijana toiminut isäukko kyllä piti huolen siitä, että nuotit oli kunnossa ja koko ajan oli jotain huomautettavaa.

Faija ei jättänyt rauhaan yölläkään. Unessani se tappoi Kaskisten mökin lähellä sijaitsevassa venevajassa kalkkarokäärmeen. Saman yön aikan allekirjoittanut ehti kyllä rinteeseenkin, hukkasi ainakin toisen suksensa ja koki huonoa omatuntoa siitä, että ei todellakaan olisi saanut mennä rinteeseen tänä talvena polvioperaation jälkeen. En viitsinyt sen ihmeemmin unia tulkitsemaan. Tai eihän mulla ollut siihen mitään mahdollisuutta kun piti keskittyä ajamiseen Enskan antaessa ohjeita pelkääjän paikalta.

Toisaalta Enskalla oli terveydenhuollon ammattilaisena (sekä julkiselta että yksityiseltä puolelta) ihan järkeviäkin mielipiteitä sairaanhoitajien työtaistelusta. Kuten se, miksi pitkälle erikoistuneelle leikkaussalihoitajalle pitää maksaa samaa palkkaa kuin pillereitä terveyskeskuksessa jakavalle sairaanhoitajalle? Varsinkin kun argumenttina käytetään sitä, että sairaanhoitajille koulutettuina ihmisinä pitäisi maksaa parempaa palkkaa. Minusta ihan validi pointti. Vertailut muiden maiden sairaanhoitajien palkkoihin eivät välttämättä täytä kaikkia tilastotieteen vaatimuksia. Palkkahaitari monissa muissa länsimaissa sairaanhoitajien kesken on kuulemma melkoinen. Mutta kun mediassa on löytynyt yksi totuus niin muita totuuksia ei sitten haluta uskoa. Hieman vaarallistako ehkä...? Sanotaan nyt kaikille niille jotka jo provosoituivat, että mielestäni sairaanhoitajat tekevät arvokasta työtä ja siitä pitää maksaa kunnon palkkaa, mutta ennen kuin mennään barrikaadeille, niin pitäisikö myös kuunnella toisia mielipiteitä? Tämä koskee myös kaikkia ylenpalttisilla vaalilupauksilla äänestäjiä kosineita puolueita.

Blogin päivittäminen on jäänyt hieman vähemmälle viime aikoina. Ei johdu pelkästään facebookista. Ei, vaikka se on lisännyt keski-ikää lähestyvän netissä viettämää aikaa. Töissä on ihan riittävästi tekemistä, jotain positiivista virettäkin on elämässä menossa ja kroppa elää vielä kesäaikaa, joten kaikkea ei vain ehdi. Mutta yritetään parantaa.

Kyllä tiedemies tietää

Kuuntelin sivukorvalla (ei mulla muita korvia kyllä taida ollakaan...) televisiosta ohjelmaa tutkimusmatkailija Edward Westermarckista. Asiayhteys jäi hieman hämäräksi eli en tiedä oliko kyseessä marokolainen sananlasku/viisaus vai sosiologin omat johtopäätelmät. Suora lainaus meni kuitenkin näin "Sen minkä paholainen tuhoaa vuodessa, nainen tuhoaa tunnissa." Siis tämähän ei ole mun väittämä vaan ihan puhdasta referointia...

I want to choose my feissarit by myself!

Kirjauduin facebook -maailmaan viime viikonloppuna. Ymmärrän kyllä kyseisen palvelun addiktiivisuuden. Itse koen sen lähinnä harmittomana ajanviettona, mutta, mutta....yht'äkkiä alkaa ilmestyä kuin tyhjästä vanhoja luokkatovereita, joihin ei ole pitänyt mitään yhteyttä pariinkymmeneen vuoteen. Ja siihen on yleensä ollut hyvä syy. Nyt pohdin tässä ugrilaisessa protestanttisessa velvollisuudentunnossa, että miten voisi hienovaraisesti ilmoittaa "Hei: en halua että tiedät mitään elämästäni." Kun tajusin, että näitä yhteydenottoja voi tulla, niin poistin välittömästi puhelinnumeroni, kotipaikkakuntani ja kielsin kaiken yhteyden todelliseen minääni vaikka yhdennäköisyyttä kieltämättä on. Hitto: koko ajan sähköpostiin tippuu erilaisia vertailtavuus kyselyitä ihmisiltä joiden kanssa matching oli 0% jo ala-asteella...

Mainittakoon tässä yhteydessä, että Loimaan Norpan kanssa emme ole käyneet samaa koulua (hänhän on Loimaalta, minä astuin jalallani pimeään Varsinais-Suomeen ensimmäisen kerran reilu vuosi sitten) joten edellä mainitut yhteydenotot eivät koskeneet häntä. Loimaan Norpan kanssa matching on varmasti korkeampi. Sex tools -kyselyn mukaan (Norppa lähetti, minä olen viaton vastaanottaja) matching on 70%...en halua tietää tarkemmista vastauksista sen enempää. Taidanpa palata lukemaan Naisen tietä muutaman päivän jälkeen.

Ja vielä Musen keikasta: oli hyvä, mutta ehkä Killersin keikka iski allekirjoittaneeseen paremmin. Silti eilisessä keikassa oli monta hienoa kohtaa (mm. Starlight, Invincible) ja kaverit on kieltämättä aika taitavia soittajia. Seuraavaksi Kent 6.11. Kuuntelen juuri Kentin uutta levyä ja vaatinee muutaman kuuntelukerran. Ei uppoa meinaan ihan helposti.

Naisen tie - osa 2: edelleen sivutiellä

Jaa-a...enpä tiedä. Koko viikonloppuna ei ollut mitään erikoisempaa tekemistä. Silti: sunnuntai-iltaan mennessä olen päässyt vain vajaat 20 sivua eteenpäin. Koska alkaa tapahtua jotain muuta kuin teologian cum laude approbatureita ja väitöskirjaa Ranskan vallankumouksen lehdistöhistoriasta? Norppaaa...? Toistaiseksi körötellään päällystämättömällä sivutiellä ja toivotaan, että kyltit moottoritielle alkaisivat pikku hiljaa ilmestyä näkyviin...

Maalitonta tuherrusta - mutta "ilonhetkiä" 12 vuotta sitten

Suomen jalkapallomaajoukkue tuhersi maalittoman 0-0 tasapelin Belgiaa vastaan eilen Brysselissä. Paikkoja oli, mutta kaksi maalia hylättiin paitsiona, toinen virheellisesti. Lisäksi pallo kävi vastustajan maaliviivalla, mutta kun ei niin ei. Ei auta itku markkinoilla.

Katsoin pelin Helsingin keskustassa ravintola Old Bakersissa kummipoikani isän, asiakkaani ja ystäväni kanssa. He kaikki olivat siis samassa persoonassa. Samalla muistelin, että viimeksi kun olin Paakarissa niin taisi olla vuosi 1997. Silloin illan edetässä heiluttelimme varpajaisporukalla kalleimpiamme tanssilattialla ja itse päädyin jonnekin Käpylään yöksi (99%:sti minulla oli tapana mennä kotiini Töölöön. Mikä lienee varsin normaalisuoritus tämänkaltaisella naamalla ja jutuilla varustetulta mieshenkilöltä - mediaania siis!). Muistan vieläkin elävästi, että kyseisen ekonomin huone oli täynnä omia kuvia (itsekunnioitus on tietty tärkeää mutta rajansa kaikelle toim.huom.) ja hekuman hetkellä minun olisi kuulemma pitänyt sanoa, tai siis huutaa "Jess!" sen sijaan että totesin "Jassoo, että semmosta...". Välttelin kyseistä mimmiä pari seuraavaa vuotta Helsingin yössä kunnes eräs kaverini, joka tiesi hänet jostain, "ystävällisesti" tokaisi Kallessa "Mutta hei! Tehän kuulemma tunnette toisenne...!" Mutta se joka menneitä muistelee, niin sitä tikulla silmään. Eikä se, että pääsin/jouduin jonkun kainaloon todellakaan johtunut siitä testosteronin sävyttämästä itsensäpaljastamisesta Paakarissa. Siinä kisassa tuskin olisin edes palkintopalleille puhumattakaan palkintosioista päässyt. Mutta kiva että naiset arvostaa sisäistä kauneutta ja älyä....

Mutta palataan EM-karsintaan. Kaksi peliä ja kaksi voittoa. Sillä ollaan kisoissa. Ainoa "mutta" on se, että MM-nelonen Portugali pitäisi kaataa vieraissa. Mutta niin kauan kuin on toivoa, niin ei saa luovuttaa. Oltaisiinkohan tämä jo vuosien varrella opittu.

Naisen tie - osa 1

Eräs loimaalainen toi minulle eilen Anna Kortelaisen Naisen tie - L. Onervan kapina kirjan. En ole aivan varma olenko luvannut lukea sen, mutta epävarmuuden vallitessa on kai parempi pysyä edes siinä mitä luulee luvanneensa. Loimaan Norppa ilmaisi suorasanaisesti pettymyksensä siihen, että kävelin melko vaivattomasti avaamaan hänelle oven. Nykyaikainen lääketiede ja päiväkirurgia pystyy erinomaisiin suorituksiin joten olen jättänyt kepeillä kävelemisen taakseni - kunnes taas seuraavan kerran telon itseni .

Mutta mennäänpä sitten ensimmäisiin havaintoihin ja kokemuksiin kirjasta.

1. Miksi hemmetissä siinä on lähes 500 sivua? Kuvittelin saavani käteeni jonkun kevyen pokkarin, jonka voin lukea suit sait sukkelaan, mutta edessä onkin mittava lukumaraton. Pettymystä lisäsi se, että tekstin välissä olleet kuvasivut olivat numeroimattomia eli ne eivät nopeuttaneet sivumäärän kahlaamista.


2. Miksi fonttikoko on <8? Kyseessä ei todellakaan ole mikään pro gradu tai jenkkiopus, jossa pituutta on haettu suuremmalla fontilla tai rivivälillä. Allekirjoittaneesta vaikuttaa siltä, että "Tiivistä asiasi" on ymmärretty nyt hiukan väärin.
   
3. Kirjan takakannessa lukee "Kulttikirja 2000-luvun kapinallisille naisille." Anteeksi nyt vaan, mutta millaisen kuvan itsestäni tai sukupuolisesta suuntautuneisuudestani olen antanut? Syy siihen, että en omista tai käytä rintaliivejä ei johdu siitä että olisin polttanut ne 60-luvulla. Eikä minulla ole esim. mitään homoja vastaan, mutta tähän sopii kyllä kirjaimellisesti termi NIMBY eli Not in my backyard! (Tästä tulee varmasti sanomista, mutta tulkoon.)


4. Kun luin ensimmäiset kymmenen sivua, niin tuli ikävä jotain kevyempää lukukokemusta, kuten Raamattua tai Koraania.


5. Pääsin kuitenkin sivulle 41, johon mennessä minulle on selvinnyt mm. se, että "Itseironia on usein naisten komiikan laji!" (suora lainaus, s.20). Niinpä just...ja mykkäkoulu diskurssin laji.

Mutta Loimaan Norpalle tiedoksi: kirja luetaan ja olen jo siis päässyt ihan hyvin vauhtiin. Ja kun olen lukenut sen, niin sen jälkeen lupaan tässä pienessä lukupiirissä heittää lukuvastineen sinulle. Hyllystä löytyy Marxin, Leninin, Stalinin, Maon ja Springsteenin elämänkerrat -vain Paavo Lipposen elämänkerta puuttuu. "Pomon tarinaa" lukuunottamatta ne lienee jo lukupiirissä luettu (Lipposen teksti ehkä oikoluettu...?). Itse junnaan edelleen Leninin nuoruusvuosissa. Olen junnannut jo vuoden päivät.

Välipalana ennen lopullista valintaa, suosittelisin kuitenkin lukemaan Roman Schatzin Rakasta minut, joka avaa varsin hyvin miehen sielunmaisemaa. Myös suomalaisen miehen sielunmaisemaa Schatzin germaanisista sukujuurista huolimatta.

Bläk is Bläk

Yksi Suomen tunnetuimmista bisnesmoguleista Jenni Dahlman-Räikkönen avasi eilen oman Bläk -klubinsa. Tosin "oma" lienee liioittelua kun Jenniä ei löydy lehtitietojen mukaan yhtiön hallituksesta tai osakasrekisteristä, mutta mitäs tuosta. Eihän Michelin-ukkokaan omista yhtäkään Michelinin osaketta, vai? Ja silti on firman keulakuva. Ok: Jenni on ehkä paremman näköinen, mutta Michelin -ukolle on luotu moninverroin enemmän älliä. Omin avuin (fyysisin toim.huom.) elämässään pärjännyt ja vain rakkaudesta autourheilijaan naimisiin mennyt Jenni on nyt ilmeisesti uransa huipulla. Kysymys kuuluukin: arvostaako joku Jenniä oikeasti? Siis joku muukin kuin ratsastuksenopettaja, kotihintti Marko Björs tai Rita "mulla on miehen ääni, mutta ei se ole ainoa asia joka tekee minusta luotaan poistyöntävän" Tainola.

Bläkin avajaisista kertoi mm. Iltalehti. Kyseisessä artikkelissa playboy-malli (ei kuitenkaan se oikea Playboy toim.huom.) Susanne Penttilä kertoo, että ei ole koskaan joutunut maksamaan sisäänpääsymaksua mihinkään yökerhoon. Susanne hei: kyllä se räntyn esitteleminen amerikkalaisten huoltoasemien lehtihyllyssä voidaan laskea maksuksi. Mutta onhan se Susanne puolustukseksi sanottava, että tuskin allekirjoittanutkaan pääsisi Kisahallin putkaa pidemmälle, jos heiluttelisi mundujaan minkään yökerhon ovella. Sisäpuolella on kyllä joskus poikavuosina eräissäkin varpajaisissa syyllistytty kieltämättä hieman vastaavaan käytökseen, mutta se tehtiin ihan puhtaasta itsensätoteuttamisen ilosta, porukalla eikä kukaan saanut siitä maksua.

Nettipokeri - ei mua varten!

Toinen sairaslomaviikko alkoi. Kuten aikaisemmin olen maininnut, niin leffojan on katsottu jo ihan tarpeeksi. Penkkiurheilu on korvannut urheilun, mutta sen vaikutus elopainoon on selkeästi käänteinen. Ei hyvä. Mitä sitten tekisi?

Kävin eilen moikkaamassa broidin poikia. Kavereilla oli vauhti päällä kuten yleensä. Pienen hengähdystauon aikana veljeni esitteli minulle nettipokerin ihmeellistä maailmaan. Itse olen ollut aina sitä mieltä että koko pokeri touhu on hanurista. Nooo...kuinka kävikään? Golfikin oli aikoinaan allekirjoittaneesta homojen hommaa...

Kirjauduin illalla huvin vuoksi Unibetin asiakkaaksi. Kirjautuminen ei mennyt ihan nappiin. Sähköpostiini alkoi satelemaan kreikankielisiä posteja Unibetiltä. Myös sivusto muuttui perin kyriiliseksi. Olin aika kypsänä. En saanut millään vaihdettua kieltä, koska kreikankielen opintoni ovat jääneet siihen, että ymmärrän mitä Hellas ja kalamari tarkoittavat. Sain kuitenkin lähettyä sähköpostia Unibetiin ja he vaihtoivat kielen englanniksi, jota ymmärrän ainakin fuck you'n ja assholen verran paremmin kuin kreikkaa.

Lopputulema: muutama tunti on nyt vierähtänyt nettipokerin parissa. Ei, en todellakaan ole voitolla, mutta panokset ovat melko pieniä. Ja pysyvät sellaisina koska uhkapelien suhteen en ole ns. pelimies. En ainakaan sen jälkeen kun seiskalla makselin pokerivelkojani mm. tyhjien Ampex -kasettien muodossa luokkakaverilleni muutaman kuukauden ajan. Mutta teeveestä en kyllä aio ruveta seuraamaan Tom Cruise raybaneihin pukeutuneiden hiphopparien bluffausta Petteri Ahomaan selostaessa pelin kulkua taustalla. Tähän uskoisin pystyväni. Enkä vähiten Petteri Ahomaan takia.

Aikuisten juttuja

Pakko dokumentoida pari herkullista keskustelua.

Perjantai, 5.10.2007

- Moi. Oon keskustassa. Ootko vielä töissä?
- Oon sairaslomalla.
- Ai niin. Mä unohdin. Ootko jossain vetolaitteessa?
- Ai käteenvetolaitteessa..he he?
- Just...he...he
- Jos sellainen olisi, niin käsiä voisi käyttää samaan aikaan muuhun...
- Jep. Ja deluxe mallissa olisi myös ominaisuus joka hornittais samaan aikaan hanuriin.
- Riippuu siitä mitä pitää "deluxena"

Keskustelijat: kaksi lähempänä 40:tä kuin 30:tä olevaa akateemisen loppukoulutuksen suorittanutta miestä, joista toinen on tuore isä.

Helsinki, pari viikkoa sitten. Kolme akateemisen loppututkinnon suorittanutta lähempänä 40:tä olevaa miestä Akateemisessa kirjakaupassa. Mukana myös 3 -vuotias ja 0,2 vuotias nuori mieshenkilö (mistä nää jutut siis opitaan....? toim. huom.). Kolme-vuotiaalla ilmapallo autottoman päivän kunniaksi. Nuorimmaiset eivät osallistu keskusteluun.

- Tää ilmapallo haisee ihan kondomille.
- Ei se haju sieltä tuu...
- No mistä sitten?
- Mä pierasin just...

Pojat on poikia....

Kuudes kenttäpelaaja

Piti sitten kuitenkin mennä kiusaamaan itseään. Kuudenneksi kenttäpelaajaksi kauden avausmatsiin vaihtopenkin päähän. Moraaliseksi tueksi. Veri veti kentälle. Veti todella pahasti. Joku uhkasi hakata kaikkien hampaat sisään (oli kuulemma istunut linnassa - vaihtopenkillä kuultua), tuomarille mussutettiin jatkuvasti jokaisesta tuomiosta, miehiä oli solkenaan kanveesissa (pääasiassa ikäluokkaani), tönimistä oli yllin kyllin, mailat heiluivat ja suomenkielen kirosanakirjaa luotiin uuteen uskoon. Olisi ollut todella hienoa olla mukana, mutta ei auta itku markkinoilla.

Pidin tänään koko päivän lentosukkaa leikatussa jalassa. Turvotus sääressä laski. Veri ilmneisesti kiertää tai ainakin on siirtynyt jonnekin. Jalka alkaa muistuttamaan väriltään mustikkakeittoa.

Sauvakävelyäkö? No EI TOD.!!!

Pikkasen alkaa riepomaan huonojen amerikkalaisten leffojen katseleminen. Digiboksini on täynnä Scorsesen tuotantoa ja joka ikisessä leffassa heiluva Leonardo Di Caprion naama alkaa pikku hiljaa vituttamaan. Jotta en tuhoaisi verkkokalvojani kokonaan (jotain se teeveekin säteilee kuitenkin - ihan varmasti!) ryhdistäydyin ja lähdin pienelle kävelylenkille kuulaaseen syysiltaan.

Koska kävelen apuvälineiden kanssa, niin siinä taapertaessaa mieleeni juolahti kysymys siitä olenko nyt syyllistynyt sauvakävelyyn. Olenko taas luopunut periaatteistani? Siis se, että jouduin käymään Espoon Isossa Omenassa 1,5 vuotta sitten oli ihan pakon sanelema juttu. Sitä ei voida laskea periaatteista luopumiseksi vaikka olinkin luvannut että en koskaan astu jalallani siihen ostoshelvettiin. Olin kuitenkin keväällä 2006 pakotettu hakemaan isäni 60-vuotislahjan eräästä sisustusliikkeestä koska espoolaisveljelläni, jolle Iso Omena on tietysti luontevampi ajantappoareena kuin tällaiselle tsadilaiselle, oli jotain isällisiä velvollisuuksia (jotka eivät siis tarkoita samaa kuin aviolliset velvollisuudet, koska silloin hän olisi voinut ihan yhtä hyvin hoitaa ne hommat seuraavan kerran kun vaimon päätä ei särje eikä pakottaa minua luopumaan periaatteistani).

Miten perustelen siis itselleni sen, että en ollut sauvakävelemässä?

1. En ollut pukeutunut asiallisesti tuulipukuun. En varsinkaan sellaiseen, jonka selässä on jonkin päivittäistavarakaupan tuhannen pesukerran rispaannuttama mainos, joka on aniliinin värinen ja jota myydään Elloksen katalogissa "Trendikkäinä ja hengittävinä ulkoiluasuina".
2. Seuralaisellani ei ollut samanlaista tuulipukua eikä samanmerkkisiä sauvoja. Ei ollut itse asiassa edes koko seuralaista. Sauvakävelijät ovat laumaeläimiä ja elävät kuin laulujoutsenet saman parin kanssa koko ikänsä. Tosin niillä haalareilla on vaikea kuvitella ketään muuta paria saatavankaan. Ei nyt laulujoutsenta, senkin perverssit, vaan toista naista/miestä.
3. En hymyillyt vastaantuleville "Vittu että on kivaa. Tässä sitä reippaillaan luonnossa ja lenkin päätteeksi mennään taloyhtiön talkoisiin. Pitää vaan muistaa laittaa huonompaa päälle ettei tää sporttiasu mee piloille. Kyllä kunto taas nousee kohisten!" -ilme kasvoillani vaan lähinnä tuijotin tyhjäpäisenä eteenpäin ja keskityin askelmerkkeihin ja siihen miten nälvisin Hifkin miehiä Kalpa-tappion jälkeen.
4. Sauvani ovat tarkoitettu liikuntarajoitteisille, ei liikunnan takia "rajoittuneille". Joudun käyttämään niitä pakosta, mutta en sosiaalisesta, vaan ihan fysiologisesta pakosta ja lääkärin määräyksestä. Kyseessä on ihan peruskyynärsauvat. Niiden kanssa voi kuvitella ja/tai toivoa saavansa vastakkaisen sukupuolen sääliä ja parhaimmassa tapauksessa läheisyyttäkin. Kyseessä eivät ole siis tosi sporttiset ja trendikkäät hiilikuituporkat joita heiluttelemalla ja pitkin vetävin askelin, aikaisemmin mainittu ilme päällä, kunto nousee..."ja näytät muutenkin tosi hyvältä."(Pirkka 8/2004)
5. Kyseinen rikos, josta itse itseäni epäilin, ei tapahtunut Espoossa.

Summa summarum: en ole syyllistynyt sauvakävelyyn, mikä on siis tullut näin todistettua.

Turhaa puhetta?

Katsottiin leikkauksen jälkeisen päivänä lauantaina faijan kanssa Seve Trophya Viasatin golf-kanavalta. Koska elämä on valintoja täynnä on faija hankkinut Golf-TV:n eikä Canal Plussaa, josta näkyvät Valioliigan, Italian liigan ja SM-Liigan ottelut. Minä taas olen valinnut Canal Plussan. Kaikkea ei voi saada.

Isäni vaimo ilmoitti joskus puoli viiden maissa, että "te olette todellakin katsoneet televisiota koko päivän!". Yritettiin siinä sitten poikaporukassa vedota potilaan terveydentilaan (sekä potilas että lääkäri), kaupassakäymiseen ja muihin toisarvoisiin faktoihin. Eivät auttaneet. Vastaukseksi saatiin "Keskustelisitte kun kerran niin harvoin näätte!" Ai jai. Rouva puhui itsensä pussiin. Jouduin vastaamaan: "No kun en ole voinut polven takia pelata golfia, niin ei oo mitään yhteistä keskustelunaihetta...". Oli aika aseistariisuva vastaus ja pystyimme rauhassa jatkamaan Isä-poika -lauantaita...

Spinaalista pysyviä 'haittoja'?

Oikea polvi operoitiin perjantainan Tampereen Koskiklinikalla. Piikki selkään, verenkierto seis oikeasta jalasta ja ortopedit puikkoihin. Aikaisemmissa operaatioissa minut on nukutettu, nyt sain seurata koko operaation monitorista alusta loppuun. Mielenkiintoisimmat vaiheet itse operaation aikana olivat kahden ortopedin keskustelut siitä minkä paksuisella terällä luitani porataan, leikkaavan ortopedin muistelot siitä kuinka faijani todellakin rikkoo kaiken mihin koskee, "Ei viitti repiä enempää ettei mee rikki. Porataan uudestaan." -kommentti ja sääri-/reisiluun hakkaamisen aiheuttama värähtely selkärangassa.


Leikkaus meni joka tapauksessa odotusten mukaisesti ja vietin perjantai-iltapäivän sairaalan heräämössä. Operaation jälkeen sain hieman syötävää ja konjakkia. Faija kävi kysymässä vointia ja kerroin konjakin olevan suht heikkolaatuista. Lupasin laittaa palautelomakkeeseen kuten myös sen, että lukemisena oli lähinnä naistenlehtiä ajalta jolloin Kirka ja Juice vielä elivät.


Joku hoitohenkilökunnasta olisi voinut myös mainita spinaali-puudutuksen vaikutuksista keskivartalon toimintoihin. Jotta mies voi tuntea olonsa turvalliseksi ja kotoisaksi on käsi työnnettävä jossain vaiheessa kalsareihin (omiin, ei vierustoverin toim.huom.) Ihan perustoimintoja. Järkytys oli melkoinen kun tätä toimenpidettä suorittaessani huomasin lantionseutuni tunnottomaksi. Tunne oli melko epämiellyttävä ja tajusin myös, että tuskin tunnistan jos tulee tarve käydä vessassa. Ortopedi, joka oli myös mies, kysyi ensimmäiseksi "Järkyttikö kun 'keskivartalossa' ei ollut lainkaan tunnetta?". Me miehet ymmärrämme kyllä hyvin toisiamme. Se oli tosiaankin päällimmäinen huolenaiheeni. Kyllä polvi varmasti tuli kuntoon, mutta entä muut jäsenet? Pystynkö yleensäkään jatkamaan sukuani ja mikä toimintaani ohjaa jos kompassin viisari lakkaa toimimasta? Reagoin kuulemma lajitovereitteni tavoin ja kaikille on tunto palannut. Ja melko pian leikkauspäivän illalla pystyin huojennuksekseni toteamaan, ettei allekirjoittanenkaan tarvitse Maslown tarvehierarkian suurempia muutoksia tehdä.

Johdatusta ja sukusauvaa

Vietin alkuviikon Haikon kartanossa. Seinillä oli kuvia Satu Tiivolasta, jostain suurruhtinas Vladimirista, mutta ei yhtään Katariina Vuoriston ex-miehen (ei kuitenkaan siis Joe Blascon...) taulua. Ruoka ei ollut hääppöstä, broidi oli eksynyt samalle kurssille ja firmakin tarjosi vain kaksi kaatoa per ilta (ensimmäisenä iltana sauna oli varattu neljäksi tunniksi ja jokaiselle oli siis kaksi olutta), mutta muuten anti oli erinomaista.

Kolme päivää tykitystä johtamisesta, muutosjohtamisesta, osallistamisesta, korjaavasta palautteesta, suorittamisen johtamisesta, hissipuheista, oppimisen johtamisesta jne...Melko lähellä hepreaa Latinalaisen Amerikan velkakriisistä (en mä siitäkään hirveesti tajunnut) vuonna yks ja kaks gradunsa kirjoittaneelle, mutta ihan oikeasti erittäin mielenkiintoista, opettavaista ja antoisaa. Jopa minä, jonka intiaaninimi on "Hän joka lepää palavereissa" en ummistanut kertaakaan silmiäni kolmen päivän aikana. Eikä vähiten turkulaisen professorin takia. Jos on joskus mahdollisuus osallistua kurssille tai seminaariin jossa puhujana on dosentti Visa Huuskonen, niin suosittelen käyttämään tilaisuuden hyväksi.

Tänään iltapäivällä sain Porvooseen myös hyviä uutisia terveydenhuollon ammattilaiselta: kyynärsauvat on varmistettu. (Menen siis Tampereelle leikattavaksi, mutta jossain valtion kehysbudjetissa on ilmaistu hallituspuolueiden tahto siitä, että kepit, kepit ja kepit pitäisi hommata kotikaupungista). Saan käyttööni "sukusauvat" (ei ole analogia sukukalleuksista toim.huom.). Aitoa itävaltalaista laatutyötä, jotka faija joutui ostamaan noin 15 vuotta sitten kaaduttuaan alpeilla. Eikä palautus Manseen ole ongelma. Espoolainen naisten sm-tasolla koripalloileva serkkuni rikkoi viime viikonloppuna polvensa (tod.näk. eturistisidevamma) ja voin viedä sauvat hänelle kun hänen operaationsa aika koittaa ja sukusauvat ovat minulle tarpeettomat. Sukuvika.

Matti kukkarossa?

Tuskin, mutta ei ainakaan enää rasiassa, kuten suuresti kunnioittamani ihmissuhdeterapeutta ja seksologi Susanna Sievinen määrittelisi Merikukka Forsiuksen nykyisen ihmissuhdetilanteen. Joku ihmetteli eilen miksi se Merikukka ei kertonut Matille missä mennään. No siksi kun Merikukka toimi kuten kuka tahansa mies. Kyllä ne asiat kato aina tavalla tai toisella selviää...

Puhdasta tuli!

Hain perjantaina Foordini korikorjaamolta. Vakuutusyhtiökin onnistui löytämään vahinkoilmoituksen pienten mutkien kautta ekä tarvinnut itse koko laskua maksaa. Huomaan muuten asioivani nykyään melko paljon vakuutusyhtiöiden kanssa. Sählääminen taitaa olla geeneissä. Isänihän tunnetusti rikkoo jotakin kerran viikossa. Eikä ole omena kovin kauas puusta pudonnut. Mutta hei, tuleepahan ainakin vakuutusmaksuille vastinetta.

Metallin äkilliset kulumiset oli korjattu ja pinta maalattu. Aivan kuten pitikin. Mutta yllätys odotti kun istahdin etupenkille: auto oli imuroitu ja puunattu sisältä! (Minä en sitä pyytänyt. Se tuli minulle yllätyksenä. toim.huom.) Asia jota en itse ole vaivatunut tekemään kertaakaan viimeiseen kahteen vuoteen. On se kyllä ollut viime aikoina mielessä, mutta niin on ollut naisetkin enkä silti ole ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin.

Yleensä olen imuroinut autoni vasta kun olen ollut myymässä sitä. Imurointi ei ole jäänyt vähiin siksi, että se ei olisi miesten hommaa tai en olisi taitoa koskaan oppinut. Ei ole vaan imurointi iskenyt. Opiskeluaikoina myin kodinkoneita Stokkalla ja tunsin kyllä imurit. Silti taisin elää muutaman vuoden ilman imuria. Mutta eipähän ole allergiat vaivanneet! Broidikin ihmetteli miksi autoa pitäisi imuroida. Niin just! Muita innokkaita imurin käyttäjiä suvusta kyllä löytyy. Mutsilla oli tapana kotona asuessani tarttua imuriin aina lauantai-aamuisin jos "lasten huoneessa" haisi vanha viina. Oli muuten allekirjoittaneelle tärkein syy lentää pois pesästä. Ei siis "lasten huoneen" lähiöpubia muistuttava hajumaailma vaan se nalkutuksella väritetty 1400:n watin ilmanvaihto korvan juuressa kello 8.30 lauantai-aamuisin...

Mikä siinä on niin vaikeaa?

Palaan vielä alkuviikon aiheeseen, jonka moni blogini lukijat varmaan muistavatkin. Tuo "moni" on tietenkin aika positiivinen ilmaisu, kun tunnustautuneita lukijoita lienee yksi nisäkäs varsinaissuomesta, yksi villiintynyt turkiseläin pohjanmaalta, hesalainen turkulaiskollegani ja tyttömäinen rippikoulupappini Viljamaan Seppo). Mutta laadukasta ja intellektuellia lukijakuntaa kuitenkin. Mutta aihe oli siis suomalaisen palloilujoukkueen venyminen ottelun loppuhetkillä. Eilisen Tampere United - Bordeaux pelin perusteella voidaan todeta allekirjoittaneen olleen harvinaisen oikeassa. Ihan oikeesti hei: Miten helvetissä toikin ryssittiin - taas?!?! Yksi oire sairaudesta nimeltä "ihan hyvä suoritus" on se, kun valmentaja, manselainen futislegenda Ari "Zico" Hjelm'kin on sitä mieltä, että kaksi maalia huippuvastustajan verkkoon on hyvä suoritus. Tai kun Tulosruutu uutisoi, että suomalaisjoukkue pelasi erinomaisesti huippuvastustajaa vastaa....Voi kilin ...tu! Maaleja pitää tehdä enemmän kuin vastustaja ja vain voittoon voi olla tyytyväinen!!! Milloinkohan tämä opitaan myös pohjolan perukoilla?

Jotain olen kuitenkin oppinut. Ennen ottelun päättymistä suljin television ja päätin olla kuuntelematta koottuja selityksiä. Aamullakin hyppäsin Hesarista urheilusivuilta suoraan "Myydään kotieläimiä" palstalle. Sieltäkin saa enemmän elämäniloa kuin suomalaisen palloilukulttuurin "ihan hyvistä suorituksista"

En väitä mitään, kysyn vaan....

...ensin lähtee Antti Muurinen FC Lahden peräsimestä. Määränpää tuntematon. Sitten Chealsean valmentaja Jose Mourinho joutuu lähtemään. En väitä mitään, kysyn vaan...

Kumpi herättää vastustajassa enemmän kunnioitusta?

Aito, pohjanmaalainen painijasuuruus Tom of Finland...



...vai Ruotsin vastine, Tre Kronorin ykkösketjun oikea laita Tiger of Sweden?


Ei muuta kuin kaikki mukaan ja äänestämään!

"Ota ulos se sieltä"

Vein kolhitun autoni ja mieskuskin itsetuntoni aamulla korjaamolle. Kuukauden odotus oli ohi ja Foordini takalokasuoja ja -puskuri saisivat uuden maalin pintaan tänään. Korjaamokeikan takia jouduin heräämään tuntia aikaisemmin kuin normaalisti (Ei, tällä kertaa aamuvirtsa ei kolissut pöntön kanteen unenomaisesta tilastani huolimatta toim.huom. asiasta kiinnostuneille, siihen vihkiytyneille tai muuten vaan blogiani seuraaville). Vitutti ja väsytti. Vireystilaani ei nostanut istuminen puoli tuntia aamuruuhkassa. (Uskokaa nyt jo jumalauta: bussilla ja metrolla olisitte jo perillä ja lapsenne eivät hukkuisi paskaan. Mikä siinä on niin saatanan vaikeaa?) Miksi se korjaamo ei voinut sijaita keskustan länsipuolella? Onko niin, että kaikki muttereihin, rasvaan ja raskasmetalliin liittyvä liiketoiminta sijaitsee itä-Helsingissä? Kun taas keskustassa tai sen länsipuolella (siis Espoossa toim.huom.) sijaitsee kaikki konsultointiin, mobiiliin internettiin ja muuhun ihmisten kusettamiseen liittyvä, palveluliiketoiminnaksikin joissain yhteyksissä kutsuttava, liiketoiminta. Me rehelliset ja luotettavat rahoitusalan ammattilaiset, me työskentelemme keskustassa...

Anyway. Herttoniemen Vemixin korikorjaamossa oli muitakin törttöjä odottamassa vuoroaan. Eikä muuten yhtään naista!? Se ei välttämättä kerro koko totuutta siitä kumpi sukupuoli taskuparkkeeraa ja kumpi kävelee mieluummin 500 metriä kuin taskuparkkeeraa. Epätasainen sukupuolijakauma johtui todennäköisesti siitä, että miehiä on liikenteessä enemmän tai siitä, että naiset ovat aamu-unisia ja hoitavat korinkorjaukset työpäivän jälkeen tai ovat sitä mieltä, että ainoastaan tohtori Nordströmin klinikalla kannattaa korjauttaa koriin tulleet vauriot. Ruosteen takia ei korjaamolle kannata lähteä kenenkään. Se irtoaa valkopyykissä.

Mutta palataan nyt siihen ihmisryhmään jota allekirjoittaneen piti haukkua tällä kertaa ja jätetään kauniimpi sukupuoli - tuunattuna tai tuunaamattomana - hetkeksi rauhaan. Tällä kertaa arvostelen maailman nopeimman kansan fordifanaatikkoja. Nimittäin odotellessani omaa vuoroani viereisessä palvelupisteessä oli asioimassa aito Ford-mies. Päällänsä sininen "Ford rally team" - t-paita, mustat liian lyhyet farkut, läskipohjaiset hoitamattomat mieskengät, valkoiset Anttilan tennissukat ja koko komistuksen kruunasi vyöllä roikkunut valkovihreä muovinen mainoskynä. Kaverilla oli 26 (kaksikymmentäkuusi!) laskua kautta artikkelia odottamassa, tilauksessa tai korjauksessa. Keskustelu meni suurin piirtein näin

- Sit on tää vesipumppu..
- Mikä numero?
- Kaks cee viiskyt kolme
- Ota ulos se sieltä (lue: tulosta printterille toim. huom.)
- Tää kansi on vielä tilauksessa tehtaalta.
- Ota ulos se sieltä.
- Onx nää vesijohdot ok?
- Ota ulos se sieltä.
- Sit on tää Lahtisen Peran tänne merkkaama johdin...
- Onx Pera vielä siellä Pitskussa? Ota se ulos sieltä.

Ei ...tana! Periaatteessa ärsytti, mutta sitten aloin laskemaan montako kertaa kaveri sanoo "ota se ulos sieltä.". Lopetin viiden jälkeen kun pelästyin että käy kuin lampaita laskiessa ja nukun onneni ohi. Toisaalta ihmettelin ford-ammattilaisen kykyä tuntea asiakkaansa ja toisaalta hänen kärsivällisyyttään. Kaveri ei missään vaiheessa kysynyt "pitäskö nää kaikki tulostaa" vaan joka ikisen artikkelin kohdalla kysyi jotain ja sai vastaukseksi "Ota ulos se sieltä." Pitäisiköhän siirtyä Honda-mieheksi?

Seuraavassa artikkelissa: Naiset ja tv-ohjelmien tallentaminen.

Rakkausvalmentaja etsii valmennettavaa?

Olin hetki sitten Hotelli Marskissa lounaalla. Viereiseen pöytään istahti Maajussille morsian -ohjelman juontaja, "rakkausvalmentaja"(?) Miia Halonen. Rakkausvalmentaja laittoi lasit päähänsä, katsoi pöytäämme ja tuijotti allekirjoittanutta hetken (liian pitkän hetken toim.huom.) kuin Hermunen ja Sanna Saarijärvi aikoinaan Helsingin yössä. Silloinkaan ei matchännyt. En ota tästä kunniaa pelkästään itselleni, ulkomuodolleni tai uudelle puvulleni vaan myönnän samaan hengenvetoon, että noiden kahden ihmissupin hyökkäyksen kohteeksi on joutunut moni muukin nuorempi mieshenkilö Helsingin yössä. Sori vaan Miia: Olet kuvissa "ihan jees", mutta...et valitettavasti ole jatkossa! Ja oikeesti: tilannetta ei paranna se, että olet varastanut lasisi Harry Potterilta...

Pakkohäviö

Seurasin lentopallomaajoukkueen edesottamuksia lauantain välieräottelussa Espanjaa vastaan. Miehet johtivat peliä erissä 2-1 ja neljättä erää selvästi. Sitten kuitenkin ruvettiin varmistelemaan ja odotettiin että voitto tulee itsestään. Sos sos soo poijaat....kuinkas kävikään - taas! Vastustaja nousi rinnalle, meni ohi, hoiti viimeisen erän selvästi ja jäätiin pronssiotteluun vaikka Suomi hallitsi ottelua ja on pelannut koko turnauksen ajan oikeasti todella hyvin. Miten tässä käy aina näin? En viitsi luetella kaikkia traumoja menneiltä vuosilta, mutta sanottakoon tässä nyt muutama

• Suomi - Unkari jalkapallon EM-karsintapeli 1997 - vastustaja tasoitti yliajalla kun Suomi söhläsi pallon omaan maaliin. Ei jatkoon. Todistin paikan päällä. En halua puhua asiasta enempää...
  
• Ruotsi - Suomi salibandyn MM-finaali 2006 - toisen erän lopussa Suomi johti kolmella tai neljällä maalilla. Viimeisessä erässä sössittiin ja Ruotsi voitti jatkoajalla (muistaakseni). Olin palaamassa golf-kentältä ja kaverini kertoi pinkeenä, että nyt voitetaan. Epäilin. Kun pääsin kotiin kolmannen erän loppuhetkillä huomasin olleeni niin oikeassa...
  
• Jääkiekon MM-finaali 1998, 1999, 2001, 2007- hopeaa...ja lista ei sisällä edes viime vuoden olympiafinaalia, Moskovan MM-kisojen viime sekunttien sössimistä...eikä tässä varmastikaan ollut kaikki.
• Yleisurheilijat...hoh hoijaa...
  

Ei suomalainen halua voittaa. Suomalainen haluaa hävitä. Eiväthän voittajat voi rypeä itsesäälissä. Häviäjät voivat. Siksi on parempi hävitä. Mutta päätetään positiiviseen ajatukseen: Viime keskiviikkona Suomi-Puola EM-karsintaottelussa puolalaiset saivat pallon tolppaan pelin viime hetkillä. Suomi-futis on mennyt askeleen eteenpäin. Vielä muutama vuosi sitten tuo pallo olisi mennyt sisään...

Yöllinen sadekuuro

Viime yönä selvisi miksi me miehet olemme oikeassa yhdessä saniteettitiloihin liittyvässä arkirutiinissa. Naisethan, ainakin suurin osa heistä, on sitä mieltä, että wc-pytyn kansi tulee pitää kiinni silloin kun pytty ei ole rutiinikäytössä. Me miehet olemme taas sitä mieltä, että kannen voi yhtä hyvin jättää aukikin. Olen nyt testannut asian empiirisesti ja voin kertoa, arvon daamit, että tässä tapauksessa miehinen mielipide on validi ja testin reliabiliteetti on vahva.

Heräsin yöllä syvästä unesta koska minulle oli tarve virtsata eli suomeksi sanottuna kusihätä. Kömmin raajarikkoisen notkeudelle vessaan, laitoin valot päälle ja aloitin toimituksen. En viitsinyt avata silmiäni koska kyseessä oli rutiinisuoritus jonka osaan jo vuosien kokemuksella vaikka silmät kiinni...Samaan aikaan iski yllättävä yöllinen sadekuuro, jota edes legendaarinen Seija Paasonen ei ollut ennustanut. Tai näin ainakin luulin, kun olin kuulevinani sadepisaroiden iloista ropinaa talomme peltikatolla. Onneksi tuntoaistini olivat tallella ja tunnistin kyllä "lämpimän syyssateen" varpaillani melko nopeasti. Joku urpo (lue: asun yhden hengen taloudessa toim.huom.) oli jättänyt pytyn kannen paikalleen! Mutta virheistä oppii. Siinä kuuratessani pikkutunneilla ymmärsin jällen paljon enemmän ihmisluonnosta, sen arkirutiineista ja miehisyydestäni. Kaikella on tarkoituksensa.

Ei vaan tartte ihan kaikkea tietää...

Ennen kuin menen itse asiaan, niin on pakko mainita, että joku apina varasti eilen banaanini punttiksella. Käväisin vain vessassa ja jätin hetkeksi lokeroni lukitsematta. Vikkeläkätinen puussaelävä ehti sillä välin napata keltaisen aarteen lokeroni ylähyllyltä. Toivottavasti maistui, herra Tossavainen!

Mutta suurin järkytykseni punttiksella ei kuitenkaan johtunut siitä, että pikkupaviaanit ja marakatit ovat levinneet ilmastonmuutoksen myötä näinkin pohjoisille leveysasteille. Suurin järkytys eilen ei johtunut myöskään siitä, että näin pomoni, joka on siis nainen, eilen punttisalilla trikoissa. Suurin järkytykseni johtui siitä, että erehdyksissäni avasin lattialla lojuneen Kotilääkäri -lehden väärästä kohtaa. Satun tuntemaan lehden päätoimittajan joten ajattelin lukea pääkirjoituksen. Luettuani sen avasin lehden sattumanvaraisesti jostain kohtaa ja eteeni ilmestyi artikkeli kuukupista (jokainen voi googlata ihan itse, linkkejä on turha odottaa toim.huom.). Ei helvetti: miksi juuri minä? En minä halua tietää mitään kestokuukautiskerääjästä, miten se pestään tai mitkä ovat käyttäjäkokemukset!!! Oli kuinka ekologista tahansa! Ihan oikeasti hei! Pliiiiiis: ei noita juttuja lehtiin joihin mieskin voi julkisissa tiloissa tarttua. Tai sitten vähintään varoitusteksti kanteen "Sisältää artikkeleita, jotka miespuoliset lukijat voivat kokea häiritseviksi tai loukkaaviksi."

Ja miksikö tällainen järkytys? No koska miehet ja naiset ovat niin erilaisia! Esimerkiksi kaikkihan sen nyt tietävät, että miesten ja naisten aineenvaihdunta on erilaista eli naiset ainoastaan virtsaavat (tämänkin myöntäminen oli jo aika suuri myönnytys toim.huom.). Lisäksi vain miehillä voi olla ilmavaivoja. Ihan vaan pari esimerkkiä ihmiskehon toiminnoista manitakseni.

Nyt on pakko ajatella jotain täysin muuta kuten vaikkapa jumalanpalvelusta, eduskuntaa tai Juri Häkämiehen puolustuspoliittista selontekoa jotta edellämainittu asia unohtuisi.

Aikataulu kusee

Protestanttisen etiikan mukaisesti olin laskelmoinut mielestäni parhaan mahdollisen ajankohdan polveni operaatiolle jotta se häiritsisi mahdollisimman vähän työelämääni. Toiveeni ja todellisuus eivät valitettavasti kohdanneet. Maanantain 17.9. sijasta pääsen leikkaukseen vasta perjantaina 28.9. Menen leikattavaksi Koskiklinikalle Tampereelle. Lähempääkin olisi toki löytynyt ammattitaitoisia veitsenheiluttajia, mutta koska vakuutusten kanssa on vielä pientä epävarmuutta ilmassa ja koska isäni sattuu olemaan ko. sairaalassa ei pelkästään puoskarina, vaan jonkinlaisena yli-puoskarina, Herr Oberstdoctorina, niin kyseinen vaihtoehto tuntui järkevältä. Viimeisenä oljenkortena aikataulujen sovittamiseksi lähetin hänelle seuraavan viestin:

"Sain ajan vasta 28.9.(jää potentiaalinen Italian seminaarimatka väliin) Sähän oot iso pomo ja mä sun poikas: Eikö siellä teillä tunneta ollenkaan sellaista käsitettä kuin nepotismi?"

Vielä ei ole pappa vastannut...

Kiitti taas, Susku!

Syyskuun 18. päivä Susanna Sievisen 35 -vuotis syntymäpäivänä (vain 35?) kauan odotettu (???) tietokirja (????? Suomen akatemia! Apua!!!!) Prinsessa ja puoli valtakuntaa. Kirjassa käsitellään miesten seksuaalista kestävyyttä. Miksi ei samalla miesten henkistä kestävyyttä Susanna Sievisen seurassa? Siihen tarvittaisiin oikeasti jokin opas. Siis niille henkilöille jotka ovat siihen jamaan ajautuneet. Ei meinaan käy kateeksi. Susannan mukaan:

"Prinsessat eivät ole tavaran pystyttäjiä. On suorastaan loukkaavaa, jollei tavarasi ole terhakkaasti pystyssä vähän väliä prinsessan läheisyydessä. Näin hän tuntee joka hetki olevansa haluttava".

Ei ....tana! Ei ....lauta! Voi pystyttämätön ..rpä ja ...tu! Luulin että Viivi Avellanin kirja oli pohjanoteeraus, mutta vieläkin alemmaksi näemmä pääsee. Samalla logiikalla allekirjoittaneestakin on tosi loukkaavaa kuin ei anneta vaikka kuinka pyydetään. Todella törkeetä!

Täyttä hepreaa

Kävin eilen magneettikuvissa. Kokemus ei ollut ensimmäinen. Toivottavasti viimeinen. Ei siinä putkessa olemisessa nyt mitään kauhean ikävää ole. Kone pitää helvetillistä älämölöä, mutta siltä suojaudutaan kuulokkeilla. Musiikkivalinta on Mehiläisessä kehittynyt viidessä vuodessa. Ensimmäisellä kerralla tarjolla oli Gregoriaanisen kuoron ja jonkun muun musiikkia. En muista mikä tai kuka se joku muu oli, mutta ei ilmeisesti hirveesti makuuni kun valitsin valittavat gregoriaanimunkit laulamassa Cliff Richardin ja Elviksen ikivihreitä. Nykyään tarjolla ovat kaikki radiokanavat Ylen Ykkösestä Radio Rockiin. Sitä se digiaika teettää.

Tulokset olivat valmiit reilussa puolessa tunnissa. Sain käteeni radiologin lasunnon joka meni näin:

Hydrops.
ACL Ruptuura.
Tibian takaosassa ja femurissa lateraalisesti tyypillinen turvotus.
Mediaalinen menisci on ehjä, lateraalisen takasarvessa on radiaalinen ruptuura.
Fascia latan insertiossa on reilu turvotus, LCL:n kontinuiteetti on tallessa, popliteus näyttää ehjältä.
MCL:n etuosassa on paikallinen lesio, pääosan kontinuiteetti on kunnossa.

Siis mitä ...tua? Ja sitten väitetään että lääkärin ja potilaan välisessä kommunikaatiossa on ongelmia. Ei varmana ole jos on lukenut latinaa C-kielenä lukiossa. Tosin pääseminen vasta C-kielen asemaan ei takaa samaa kohtelua kuin A- ja B-kielillä. Itse muistan säälittävästä C-kieli urastani vain "Es regnet und die himmel ist bewölkt!". Kaikki muu saksan kieleen liittyvä on opittu Korkeajännityksistä. Mutta palataan latinaan. Ei auttanut muu kuin kaivaa google apuun. Ruptuura oli repeämä. Siitä pystyi jo jotain päättelemään, koska tiesin että ACL on eturistiside (miksi sitä ei voi kirjoittaa eturistiside? toim.huom.) Menisci on käsittääkseni kierukka. Tämän muistin viime kesän polvioperaatiosta. Takasarvesta en tiedä, mutta etusarvessa en ole itsekään havainnut mitään toimintahäiriöitä - vielä! Lesio ei tarkoita mitään vaan on väärinkirjoitettu leesio. Se tarkoittaa vammaa...Lopulta luovutin ja päätin odottaa ortopedini soittoa. Hän osasi aika hyvin kertoa suomeksi mistä oli kysymys. Miksi sitä ei voinut kirjoittaa heti alunperin paperille?

Eli summa summarum: eturistiside poikki. Sivusidevammaa ei todennäköisesti ole. Välttänen siis saranlastan. Leikkaus on edessä ja sen jälkeen kahden viikon sairasloma ja kuuden kuukauden kuntoutus. Hikeä ja kyyneleitä, toivottavasti ei verta koska silloin ollaan joko lasaretissa tai hormoonikierros on erittäin pahoja häiriöitä.

Magic - osa II

Kutsukaa hurahtaneeksi. Sanokaa, että etkö sä ole jo liian vanha tuollaiseen. Pyytäkää kasvamaan aikuiseksi. So what! Ihan sama mitä sanotte muttta sain liput Springsteenin Kööpenhaminan konserttiin 8.12.2007. Liput myytiin loppuun 15 minuutissa ja sain tilausvahvistuksen sähköpostiini kello 11.14. Aika hieno fiilis. Ja kallis, mutta on asioita joilla ei ole hintaa. Tämä on sellainen. Aivan loistavaa!

V.I.P Helsinki

Perjantai-iltana tuli taas todettua että asiat eivät voi olla huonosti sen takia, että ei omista ravintola Teatterin VIP -korttia. Siirryttyämme kollegan varpajaisista Teatterin vip-tiloihin törmäsimme ensimmäisenä Hjallikseen - tietysti. Hjalliksen pöydässä oli kaksi parikymppistä bigbrother -blondia. Vesa Keskinen oli ilmeisesti lähtenyt vessaan paskalle lukemaan Aku Ankkaa. Veskulla oli joko kaamea ummetus tai sitten Aku Ankka oli vaan niin jänskä että sitä ei voinut lopettaa kesken. Joka tapauksessa kyläkauppiasta ei illan aikan näkynyt.

Koska Hjallis oli ympyröissä oli hyvin todennäköistä, että jostain läheltä löytyy entisiä Jokeri-pelaajia, Markus Selin, Oskari Katajisto (jonka fanisivut löytyvät täältä...mitä helv...!?!) tai Jasper Pääkkönen. Hjalliksen ohitettuamme törmäsimme perskärpäslaumaan jonka oli paikalle houkutellut parven keskellä seisoi Shaft-tyyppiseen nahkatakkiin pukeutunut Teemu Selänne. Paikalta löytyi myös viikonlopun iltapäivälehtien mukaan jatkuvasti perheensä rinnalla viihtyvä Jari Kurri. Mies vaikutti yhtä sanavalmiilta ja viihdyttävältä persoonalta kuin Paavo Lipponen. Voiko tuollaisesta nallekarhusta olla pitämättä? (Tämä viittaus oli siis Jari Kurriin. Paavo Lipposen kohdalla kysymystä ei tarvitse esittää. Isä-Aurinkoistahan rakastavat kaikki. toim.huom.)

Illan yllätysnimi oli Maajussi-Risto. Siinä se seisoi city-ihmisten keskellä ja kyttäsi kuin mykkä pillua. Ja pilluahan Maajussi-Risto on viimeksi todistettavasti saanut Big Brother -Tiinalta Hakunilasssa (vai oliko se Konalassa...no: jossain Vantaalla kuitenkin). Tarkkaa ajankohtaa ei paljastettu. Big Brother -Tiinaa "ällötti vähän se murre." Tiina: melko varmasti ainakin näin jälkikäteen Maajussi-Ristoa ällötti sun mirri. Olette siis tasoissa.

Keskellä vip -tilaa dj:n edessä jorasi joukko mimmejä. Tanssityylinä oli "Tulisipa Teemu Selänne tai Jari Kurri ja poimis mut". Myöhemmin illasta ja muutaman vahvistavan cosmopolitanin jälkeen tyyli vaihtui tanssiksi nimeltä "No tulispa edes eihän-se-nyt-niin-vanhalta-näytä-tossa-hiuspannassa Oskari Katajisto ja poimisi mut". Valomerkin jälkeen en enää havainnoinut tanssilattian tapahtumia. Tummaan pukuun pukeutunut turkulaisministeri kuitenkin vaani tanssilattian vieressä ja oli valmis tanssimaan tanssia "Ike-setä tulee kohta ja vie sinut. Guis olis?"

Minusta on epäreilua että Mattiesko Hytönen ansaitsee leipänsä sillä, että hakee inspiraationsta Teatterin vip -tiloista ja kirjoittaa sitten joka viikkoisen kolumninsa. Mieshän tekee sitä köytännössä yksinoikeudella koska Rita Tainola oikeesti diggaa sitä touhua. Siis oikeesti! Toisaalta ymmärrän Mattieskoa hyvin. Paikka joka vilisee "Tahdon julkkikseksi, tai edes julkkiksen" -tyyppistä porukkaa on ehtymätön lähde tarkkailla ajan ilmiöitä ja luopua siitä käsityksestä, että ihmisrotu voi vielä pelastua.

Mailat kaappiin - plektra ja lukulasit esiin

Ei auta vaikka kuinka yrittäisi. Polvi ei kestä golfia. Kävin eilen yrittämässä. Järki voitti ja jätin leikin kesken. Periaatteessa pystyy lyömään, mutta on se sellaista räpeltämistä, että parempi laittaa mailat naulaan tämän kauden osalta. Ei aavistustakaan siitä mitä teen jatkossa viikonloppuisin. Oli niin helppo lähteä lauantai- ja sunnuntaiaamuisin kentälle pelaamaan. Ei tavinnut ajatella päätä muuten rassaavia asioita ja pelikin kulki. Sokerina pohjalla syyskuun säät ovat yleensä olleet kauden parhaita pelaamiselle. Nyt pitänee kehittää jotain muuta.

Kitara ja nuotit varmaan kaivetaan kaapista. Pieni kertaus on paikallaan. Sen verran on aikaa vierähtänyt siitä kun viimeksi on tullut soiteltua. Lukemistakin varmaan löytyy. Koskakohan Loimaan Norppa tuo sen Naisen tien? Vai pitäisikö lukea jotain kevyempää kun muutenkin on hieman apatiaa. Miksi turhaa kiusata itseään enempää? Tämä kaikki siis tässä vaiheessa kun Naisten tie on vielä tuntematon opus. Muutenhan naisten tie on tosi selkeä meikäläiselle...

Matka jatkuu

Kiitos saksalaisen järjestel- mällisyyden onnistuimme Björn Dählien ja Tapiolan italialaisen kanssa hankkimaan liput Brucen Magic -kiertueen keikalle Mannheimiin 2.12.2007. Jostain systä saksalaiset myyvät liput "ennakkomyynnissä" jo ennen varsinaista myyntipäivää. Sama kuvio oli vuonna 2005 kun menin katsomaan Springsteenin soolokiertuetta Hampuriin. Silloin tosin reissulle tuli hieman hintaa kun alkuperäinen konserttipäivä siirtyi 2 viikkoa eteenpäin mutta lentolippuja ei voinut vaihtaa. Oli kuitenkin hintansa väärti.

Mannheimin keikka on yhdeksäs Springsteenin keikkani. Matka alkoi 19 vuotta sitten Kaivopihalla jonottaessamme lippuja Tunnel of Love -kiertueen Tukholman keikalle. Varausnumero jonossa oli 105. Se oli kirjoitettu ruutupaperin palaselle, mutta jonotusjärjestelmä toimi. Liput oli toimitettu Lippupalveluun postitse Ruotsista. Ei ollut internetiä silloin. Ei todellakaan. Äiti oli kieltänyt jonottamisen mutta oli vain pakko mennä. Kannatti. Matka on ollut kokemisen arvoinen. On hienoa kun vielä on asioita jotka oikeasti sytyttävät. Niin kuin 57 -vuotias mies...Kööpenhamina 8.12. on myös korteissa, mutta lippujen saaminen ei välttämättä ole yhtä helppoa kuin Saksassa.

Euroopan 13 keikkaa saanevat jatkoa kesän stadionkiertueella. Mahdollisesti viimeisellä sellaisella. Osa bändistä on jo varsin iäkästä porukkaa. Ehkä siihen on itsellänikin hyvä lopettaa se nuoruus johon kesäkuussa viittasin. Tai sitten elää juuri niin kuin haluaa eikä niin kuin pitäisi. Ehkäpä valitsen juuri tämän vaihtoehdon. Eli Aira Samulin - you haven't seen nothing yet!

Springsteenin uusi levy Magic ilmestyy 2.10.2007. Viikon ajan uusi single Radionowhere on ladattavissa täältä. Suosittelen.

Pakko luovuttaa

Toissa iltana pelasin todennäköisesti viimeisen kerran elämässäni salibandya. Jalkapallosta olen luopunut jo aikaisemmin loukkaantumisen takia. Tässä iässä on kai vain pakko hyväksyä fysiikan lait ja uskoa, että tiettyjen lajien harrastaminen ei enää pitkän päälle kannata. Ei vaikka niiden pelaaminen ja niihin liittyvä sosiaalinen funktio ovat olleet tärkeä osa elämääni. Jo vuodesta 1978 jolloin ensimmäisen kerran puin lätkäkamat päälleni Tampereen Kaukajärven luonnonjääkaukalossa.

Oikea polveni, joka oli 36 vuotta täysin terve, toisin kuin kaksi kertaa operoitu vasen polveni, vääntyi salibandytreeneissä. Todennäköisesti kyseessä on ristisidevamma joka tarkoittaa leikkaushoitoa ja puolen vuoden kuntoutumista. On meinaan koettu aikaisemminkin. Mutta kukapa ei kaipaisi Mäkelänrinteen uimahalliin harrastamaan vesijuoksua muiden kuusikymppisten naisten kanssa! Siinähän on uusi viiteryhmä, joukkue. Halu vielä viisikymppisenä kävellä omilla polvillaan ilman nivelrikkoja on kuitenkin niin suuri, että ei auta muuta kuin nöyrtyä.

Mutta luopuminen on aina hankalaa. Niin myös tässä tapauksessa. Viimeiset 11 vuotta olen pelannut samassa porukassa, Torpedo Tontunmäessä. Naljailu, toisten suoritusten vähättely, omakehu ja omien suoritusten yliarvioiminen...voiko vapaa-aikaansa paremmin viettää. Hemmetti! Nyt näihin toimiin voi keskittyä enää vain töissä.

Erotiikkaa tarjolla

Ensiksi varoitus kaikille herkkähipiäsille. Seuraavassa jutussa puhutaan Kakista.

Nythän on nimittäin niin, että Suomen naisille on tarjolla parasta mitä maa päällään kantaa. Melkein kateeksi käy. Varsinaissuomalaista urosta parhaassa iskussaan ja mahdollisesti ilman rihman kiertämää. MTV 3:n nettisivujen mukaan BB:stä tuttu Kaki seuraa Matti Nykäsen ja Henri Saaren jalanjälkiä lähtemällä mukaan pornobisnekseen.

Kun katsoo Kakan (ei ollut kirjoitusvirhe, nythän puhutaan siis Kakista toim.huom.) kuvia, niin voi vain kuvitella kuinka suomineidot odottavat unelmiensa prinssin ilmestyvän tauluteeveen ruudulle HK:n sinisen pullottaessa Black Horse -kalsareissa. Tummat Top Gun -lasit ja Esson -baarissa rakennettu keskivartalo väritettynä hersyvällä turkulaishuumorilla lisäävät varmasti eroottista latausta monen tytön sydämessä. Missä on tasa-arvo!? Me miehet joudumme tyytymään Peter Nygårdilla maustettuihin Janina Frostellin tissikuviin sillä aikaa kun naiset saavat nauttia hyvästä Kakista. Kaikkihan sen tietävät että hyvä paska on parempaa kuin huono seksi....

Osso Bucco ja hampaaton kouvolalainen

Nälvimiseksihän se taas meni. Oikein isolla kädellä. Lauantaina, tupareissa Tapanilassa. Aloitettiin italialaisista. Pieni italialainen, Napolin Osso Bucco, Dario Fon narri, sai tuntea kantaväestön vieraanvaraisuuden. Halusimme päästä sisälle ja ymmärtää vieraasta kulttuuria. Kysyimme pieneltä italialaiselta miten häneen on vaikuttanut tämä keskustelu heikäläisten verikostosta. Miltä se tuntuu kun julkisuudessa keskustellaan romanikulttuurin ikävästä puolesta? Ei kuulemma ole sama asia olla Malmin kreikkalainen kuin Tapiolan italialainen. Where's the difference, kysyn vaan.

Jossain vaiheessa alkoi kyllästyttää pienen italialaisen kiusaaminen. Soitimme saamelaiselle. "Oletteko jo tulossa? Alkaa kyllästyttää makaronien kiusaaminen, joten tule pian paikalle!"

Kalottialueen (ja turha väittää että pyhä kolmiyhteys Muhos-Utajärvi-Liminka ei kuuluisi poronhoitoalueeseen!) edustaja saapui risteilyisännän valkoinen takki päällään. Samanlainen kuin serkkupojallani Rosellalla. Aloitettiin ulkonäöstä (heti tuon vaatetuksen jälkeen). Mieshän on Urkin jälkeläisiä. Mutta yhdennäköisyys Putinin kanssa (pl. hauberi) on ällistyttävä. Urkkihan kävi melko usein itänaapurissa ja viihtyi vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa, joten kuka tietää. Veljeksiä? Joka tapauksessa kalju lyhyenläntä ikimänty vuosimallia -52 sai oman osansa nälvimisestä. Tyttöystävä oli samanikäinen kuin Päivi Hertzberg hänen tavatessaan Lipposen Paavon. Jälkimmäinen taisi tuolloin olla jotain 55v. Aivan kuten kolttasaamelaisemmekin nyt. Niin paljon yhtäläisyyksiä, joista ikä on pienin. Koltan tyttöystävä on kuitenkin ihan eri kaliberia kuin jo 27 -vuotiaana Lasipalatsin jalavaa muistuttanut Päivi Lipponen. UKK juniorilla on käynyt hyvä tuuri.

Aborginaalinen mollaaminenkin alkoi vähitellen kyllästyttää. Kuin tilauksesta hampaaton kouvolalainen soitti. Oli kuulemma tulossa. Kiitimme huomaavaisuudesta ja kerroimme hänen saavan oman osansa paikalle saapuessaan. Osasi kuulemma odottaa. Kehotin ajamaan varovasti pyörällä. Hampaitakaan ei voida loputtomiin korjata. Paskat jutut on vielä passhkempia jos s shuhishee ikäväshti...

Valtakunnan eliittiä paikalla edusti ilman vaaleanpunaisia housuja oma aatelinen virkavallan edustajamme. Kyseessä ei kuitenkaan ollut liikennepoliisin ediustaja. Valmiudet eivät siihen Katto-Kassisella aivan riittäneet. Espoossa suoritettu insinööriajo ei antanut kaikkia valmiuksia pärjätä Helsingin keskustan liikenteessä. Raitiovaunullla kun on aina etuajo-oikeus. Mutta kokemuksista oppii joten eiköhän Kalle Ankka ensi kerralla ymmärrä vilkaista myös vasempaan eikä järkytä naispuolisen ratikkakuskin päivää syöksymällä suoraan eteen.

Ja vielä lopuksi: kiitos vain värikkäistä kommenteista koskien hiustyyliäni. Jos se Stubb tämänkin kopioi, niin ihan oikeesti Alex: keksi välillä jotain omaa!

Ihana ilta

Radiossa soi Samuli Edelmanin "Ihana ilta". (Nova ei ollut minun valintani toim.huom.) Sen jälkeen tekopirteä sanna-kiiski-vai-oliko-se-joku-vehviläinen-ripatti juonsi "Toivottavasti sulla on ihana ilta...". Jep: Neloselta tulee "Jackass - the movie". Mitä muuta tarvitaan?

Kaveria ei jätetä

En yleensä laita spammeja tänne, mutta tässä oli sen verran painavaa asiaa, että en voinut vastustaa kiusausta. Loimaan Norppa - miten tämä tukee käsitystäsi miehen kriisistä?

Naisystävyyttä :
Nainen oli koko yön poissa kotoa ja seuraavana päivänä kertoi miehelleen nukkuneen erään ystävättärensä luona. Mies soitti tämän kymmenelle ystävättärelle eikä kukaan vahvistanut asiaa todeksi.

Miesystävyyttä :
Mies oli koko yön poissa kotoa ja seuraavana päivänä kertoi vaimolleen nukkuneensa erään ystävänsä luona. Vaimo soitti tämän kymmenelle
ystävälle: 8 vahvisti asian todeksi, 2 väitti miehen vieläkin olevan luonaan.

Tapolan mustaa

Keskiviikko. Mustamakkara -päivä. Mmmm...West Bestin lihatiskillä on taas ruuhkaa...not! Mutta ex-hämäläiselle kelpaa. Ilmeisesti Larun ainoalle sellaiselle. Kreikkalainen salaatti (kato diätti päällä - nääs) saa seurakseen kiekuran Tapolan mustaa. Ravintoympyrän kaikki osaset on täytetty. Ainekset...en tahdo tietää! Eikä sillä niin väliä. Ei vaan pysty vastustamaan. Pakko saada. Puolukkahilloa kyytipojaksi. Cross kitcheniä parhaimmillaan. Hakametsässä kannatti vierasjoukkueenkin käydä. Kirvesrinnat antoivat paluumatkalle mukaan jokaiselle pelaajalle oman kiekuran mustaa. Palautuminen sujui Karalahdeltakin paremmin. Suosittelen. Loimaan Norpallekin. Taatusti kotimaista.

Palataan vielä enon opetuksiin

Pieni provosointi näin sunnuntai-illan ratoksi on paikallaan. Varsinkin kun en vielä ole saanut Loimaan Norpan minulle lainaksi (tuskin omaksi omistuskirjoituksella, seuraavaan merkkipäivääni on matkaa) teosta Anna Kortelaisen Naisen tie. Eli laitetaanpa yksi lainaus Petri Tammisen Enon opetuksista. Sehän on vähän niin kuin miehinen vastine Naisen tielle tai Me Naisille. Enon opetukset tuntuu koskettavan aika hyvin miehistä sielunmaisemaa. Ainakin omaani. Kirjan päähenkilö Jussi pohdiskelee tässä elämäänsä ja ihmissuhteita kalareissulla enon kanssa. Tässä vaiheessa kirjaa Jussin vaimo ei ollut lähtenyt - vielä!

"Minulla on taipumus ajatella asiat pitkälle. Jos kahvilan tyttö hymyilee minulle, mietin mihin tämä uusi suhde minut johtaa ja mitä elämänmuutos tuo tullessaan. Mitä pitemmälle asiaa ajattelen, sitä vakavammaksi menen..." (Petri Tamminen, Enon opetukset)

Jussi, Jussi! Älä pohdi tuollaista liikaa. Jos sinulla on suuri sydän, niin kyllä sinne mahtuu useampikin ihminen...

Kaasua komisaario Palmu!

Vatsaa särkee. Kenkäliike Nilsonin heliumpallot näyttivät tyhjenevän itsestään. Niistä oli pakko ottaa irti kaikki ilo. Imin pallosta, joka oli kuihtunut noin kolmasosaan alkuperäisestä, loput heliumit muutamalla henkäyksellä. Nauratin toimiston tyttöjä heliumimitaatiollani "Kansalaiset, medborgare!". Nyt on hieman heikko olo. Mutta toimiston tyttöjen naurattaminen on arvo sinänsä. Sen takia kannattaa hieman kärsiäkin.

Kuka pelkää mustaa miestä?

Nyt on kyllä ihan pakko kommentoida. Ensin kuitenkin kiitokset. Kiitos Susanna Sievinen inspiraatiosta. Kirjoittaminen on paljon helpompaa kun kaltaisesi antavat siihen sysäyksen. Aikuisten oikeesti. "Ei vittu!" ajattelin kun näin aamulla Seiskan kannen. Susanna Sievisellä (Moni kysyy varmasi kuka se olikaan. No sen ex-uimarin vaimo jonka lasit tippuivat olympialaisten finaalissa ja pari tuhatta kilometriä uintia meni hukkaan. Kyseessä ei ole siis se sama Susanna joka deittaili värikästä pääministeriämme.) on kuulemma kuuma seksisuhde Göran Porvalin kanssa (Moni kysyy varmasti kuka vitun Göran. No se Göran...joka....ei helvetti: mulla ei oo aavistustakaan mitä se jätkä on elämässään tehnyt! Iso ja musta näyttää olevan. Noilla eväillähän on tunnetusti pärjännyt tietyn tyyppisten naisten keskuudessa...tietysti vaatimuksena on ollut myös tyhjä lompakko. Seurusteliko toi hemmo muuten Linda Lampeniuksen vai Paula Koivuniemen kanssa...? Ei se voinut olla ainakaan toi jälkimmäinen koska silloin Göran Porvali olisi Suomen ulkoministeri.)

Mutta asiattomuuksista takaisin asiaan. Miksi ton näköinen heebe hengailee Susanna Sievisen kanssa? Rahan takiako? En hirveesti laittaisi likoon sen puolesta, että syksyllä ilmestyvä Sievisen ensimmäinen (ja tod. näk. ja toivottavasti viimeinen toim.huom.) kirja Miehen käyttöopas tekisi Susannasta sikarikkaan. Tai sitten ehkä tunne on aito - niin kuin se pelkissä seksisuhteissa aina on. Miksi muuten asiaa pitää julistaa Seiskan etusivulla? Ehkä siksi, että haluaa kertoa "Minäkin saan!" - siis näistä kahdesta Susanna haluaa. Tai sitten sinä Susanna et oikeasti saa vaan kyse on julkisuustempusta jolla kuvittelet tekeväsi itsestäsi miesten keskuudessa haluttavamman (halvan sutturan toim.huom.) ja tyttöpiireissä sosiaalinen statuksesi nousee. Mitä meinaat muuten tehdä seuraavaksi? Ei varmaan kauheesti mene pieleen jos veikkaan, että esittelet itse suunnittelemaasi mustaa dildoa seksimessuilla. Koska haluat myös ulkomaille - kuten varmaan haluat juontajaksi - niin nimeät dildon Goraniksi.

Oikeesti: voiko kukaan olla noin vitun tyhmä?