Joulukortit kuuluvat jouluun. Ainakin suurimmalla osalla meistä. Joulukortilla muistetaan niitä tärkeimpiä lähimmäisä ja kortteja myös odotetaan niiltä tärkeilmmiltä. Viikko sitten perjantaina tulin kotiin ja törmäsin valtavaan korttikasaan eteisessäni. Olin otettu. Onko minulla näin paljon ystäviä? Minulla, kerrostaloasukilla, joka ei tunne naapureitaan ja tervehtii heitä ainoastaan silloin kun on unohtanut kännykän ja avaimet kotiin ja joutuu soittamaan naapurin ovikelloa lähimmäisenavun toivossa. Mutta olin kuitenkin otettu. Minut valtasi joulufillis! Vaikka itse olenkin huono lähettämään kortteja, niin täytyy myöntää, että olihan niitä kiva saada. "Jaahas. Katsotaas kukakohan minua on muistanut?" ajattelin ja nappasin korttikasan kouraani. Ensimmäinen ei vaikuttanut tutulta...ei toinenkaan ja...niinpä. Naapurin posti se oli siinö tullut väärään osoitteeseen. Siinä meni joulufiilis ja usko Itellan kykyyn toteuttaa asiakaslupauksensa.
Kiikutin kortit ystävällisesti alakerran rouvalle. En laittanut kasaan mukaan saamaani sähkölaskua. Mieli teki, mutta päätin jättää käytännön pilan johonkin toiseen hetkeen. Ihan joulun kunniaksi. Mutta on sitä muutama kortti minullekin tullut. Yksi lohjalaispariskunnalta, toinen asiakkaalta, kolmas Volvo Autolta, neljäs Ålands Turist och Konferenscenteriltä viime kesän lomamatkan kunniaksi, viides vuokraemännältä ja kuudes ex-vaimon siskolta...kaikki muuten takan päällä eli respect teille kortin lähettäneille!
Mutta joulukorteista viis! Tai ehkä juuri siksi, että yhtään korttia en itsekään tänä vuonna lähettänyt. En edes Volvo Autolle, haluan toivottaa kaikille rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta 2011!
