Lapin poika järjesti - ja homma lähti lapasesta!

Ruokamyrkytys, perusluminen talvi eikä lähestyvä keski-ikäkään estänyt perjantain kokoontumisajoja. Parlamentaariselle virkauralle maailmalta palannut Kekkosen Lapin tuliainen oli varannut pöydän Kolmesta Kruunusta Helsingin Krunikasta. Kortteliravintola tarjosi erinomaiset puitteet alkuillalle. Keskustelun taso oli korkea, teemat vaihtelevia ja äänensävyt rapeita. Naiset, lätkä, toisten vanhojen epäonnistumisten muistelu ja pahan puhumien poissaolevista sekä heidän puolisoistaan. Mainiota diskurssia väitän minä! Välillä kohotettiin malja juhlallisesti huudahtaen:"Hyvät herrat! Upseerien malja! Pancho, sinä saat istua!" (Korpraaleja kun ei ainakaan muualla kuin Kolmannen valtakunnan Saksassa luettu kuuluvaksi päällystöön, vaikka Pancho jaksoi tästä historian lehdestä meitä reservin upseereita muistuttaakin.)

Tro Kronorista matka jatkui Anna Koohon. Karaokebaarissa tunsimme itsemme edes hetken aikaa nuoriksi. Sen verran varttunutta väkeä oli perjantai-iltana liikenteessä. Mielestäni alter egoni ei ole vähään aikaan ollut pahemmin framilla, mutta jostain syystä Stubb -kommentteja on taas alkanut kuulumaan yössä vaeltelevien keskuudesta. Ehkä tämä orastava kevät, joka jo ulos katsoessa valtaa mielen ja sydämen, saa sisäänpäin kääntyneet ugritkin luomaan kontaktia ventovieraiden kanssa. Myönnettävä kuitenkin on se, että koin hieman kiusalliseksi nuoren Ilveksen-miehen tunkeilun ja jääräpäisyyden saada tavallinen rivikansalainen esittäytymään hänen tyttöystävälleen. Hävetti. Sekä minua että kaverin tyttöystävää. "No moi vaan...Prepe...semmottii...jaahas. Jokohan se mun Pimeyden tango on listalla seuraavana..." ja häveliäs kädenpuristus. Kaikkee ne Ilveksen miehet keksiikin mutta eivät sitä miten liigan pohjalta noustaan ylös.

Ilta päättyi Apolloon. Tai ei kaikille. Kampissa juotiin sitten vielä Ranskan tuliaisia aamuviideltä. Ei ole tämän ikäisten miesten hommaa enää ei aamuöiset kuohuvat. Ensi viikonloppuna sitten levätään ennen alppireissua. Ihan varmasti!

Tässäkö tämä nyt sitten oli

On ollut aika hiljaista tämänkin blogin sivuilla. Siihen on syynsä. Ja hyvät sellaiset. Unet ovat jääneet vähiin, kun makuuhuoneessa on rampannut kaikenkarvaista porukkaa öisin. Sunnuntaina tuli kastelukannumies, maanantaina mykkä huutaja. Tiistai oli yhtä taistelua ja keskiviikkonakin edellisen viikonvaihteen laineet löivät silmäluomiin raskaalla kädellä. Keskiviikkoiltana oli pakko palata Iijoki -sarjan luojan, tuhansilla sivuilla aina niin mielenkiintoista kainuulaista arkea kuvanneen ja kirjallisuuskriitikoita kiusanneen Kalle Päätalon elämän ainutkertaisuutta pohtivaan lauseeseen. Se kuvasti omaa viikonloppunani ja sen jälkeistä olotilaa melko hyvin. Mestarikirjailija-Kalle tokaisi 75-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi: "Viinaa ei enää pysty juomaan, eikä naistakaan saa. Tässäkö tämä nyt oli?" Niinpä...