Kuten viime vuonna keräännyimme tänäkin vuonna juhlimaan YK:n päivää Vallilaan. Viime vuoden melko täsmällisestä kutsusta huolimatta, saavuimme tuolloin Foguesin kanssa paikalle hieman myöhässä. Vatsat täynnä, koska luetun ymmärtämisemme ei ollut ollut tyydyttävällä tasolla ja olimme käyneet syömässä etukäteen, jotta ei tarvi kipristellä nälässä. Viime vuonna tuliaisina oli laadukasta juotavaa eli pullo joltain jatkoilta jäänyttä rommia ja toinen pullo Vana Tallinnaa. Virheestä viisastuneena saavuin tänä vuonna paikalle ajoissa mukanani pari laadukasta punaviinipulloa. Ja edellisestä ruokalilustakin oli ehtinyt kulua jo tovi. Viime vuonna tunnustin ähkyen syntini ladatessani lautaselle emännän kokkaamaa illallista. Tänä vuonna tähän ei ollut siis tarvetta.Fogues, jota joku paikalla olija luuli viime vuonna poikaystäväkseni (Ei, se ei johtunut siitä, että olisimme vaihtaneet salaperäisi katseita koko illaan. Syy oli saapumisemme yhdessä illalliselle.), saapui paikalle viimeisenä kutsutuista. Koska Loimaan Norppa on edustaa vastakkaista sukupuolta, joutui Fogues turvatumaan pieneen valkoiseen valheeseen kotona välttääkseen kaikki potentiaaliset mustasukkaisuuskohtaukset. Niinpä mies oli ilmoittanut lähtevänsä kanssani parille kaljalle, koska "Prepellä on nyt vähän vaikeita aikoja ja se haluaa jutella". Siis voi kilinperse! Kiitti vaan! Siis kuinka säälittävältä olemukseni vaikuttaa kun tällaiseen uskottavaan tekosyyhyn turvaudutaan? Ok, olenhan noin kuukauden ajan ollut poikamies, mutta silti. Lopputuloksena tästä selityksestä on se, että meikäläinen saa reppanan maineen ja Fogues modernin empaattisen miehen maineen. Vaimo varmaan kertoo tyttökavereilleen kuinka oma mussukka on niin nykyaikainen ja kaverin tukena hädän hetkellä. Mutta koska pojat on poikia, niin suotakoon tämä Itä-Helsingin Doctor Philille anteeksi.Osallistuja joukko oli pääosin sama kuin viime vuonna. Joukkoa täydensi yksi yllätysvieras ja yksi ex-tempore jälki-ilmottautunut. Joukko ei ollut koostumukseltaan yhtenäinen, mutta eipä ollut illan juhlittu vanha rouvakaan. Ja nyt en tarkoittanut Loimaan Norppaa...epäyhtenäisestä koostumuksesta huolimatta juttu luisti ja uusia tuttavuuksia luotiin hyvässä hengessä. Ruoka ei ollut kovin lihaisaa, mutta harvemmimpa vegaaniruoka sellaista on. Punaviinikin maistui, vaikka sitä keräiltiin ruokasuolan avulla talteen ympäri olohuonetta. Ilta päättyi Levyraatiin. Jokainen sai valita YouTubesta biisin ja muut pisteyttivät sen. En muista lopputulosta koska osallistumisasteeni laski jo levyraadin alkuvaiheessa. Kolmannen biisin jälkeen Nukkumatti heitti ruokasuolan sijasta unihiekkaa silmiini.Ensi vuonna uudestaan. Mutta otetaan ennakkoon. YK:n päivä kun on ensi vuonna sunnuntai.
Koin eilen suht' hyvän rock -konsertin Hartwall Areenalla. Olisi ollut mukavaa jos tämä olisi jäänyt päällimmäisenä mieleen illasta, mutta valtion yhtiö varasti show'n. Musen -keikan jälkeen kävelin muutaman muun ihmisen kanssa Pasilan asemalle. Tarkoituksena oli matkustaa 5 minuuttia junalla keskustaan. VR oli fiksusti järjestänyt asemalle erikoisvuoron viemään konserttikansaa keskustaan. Ihan loppuun asti ei tätäkään asiakaslupausta oltu mietitty. Kiirehdittyäni junaan, joka ilmoitustaulun mukaan oli lähdössä parin minuutin kuluttua, tajusin melko pian, että Valtion rautatiethän eivät ole kaikkein kuuluisin aikataulun mukaisesta liikennöinnistään. No, tällaisessa tapauksessa, jossa suuret ihmismassat ovat liikkeellä, pienet myöhästymiset ovat ymmärrettäviä. Minuutit kuluivat ja juna kökötti asemalla. Ainoa viihdyke oli junan konduktööri, joka kuulutti kahden minuutin välein monotonisella äänellään väkeä tiivistämään, jotta kaikki mahtuvat mukaan. Siinä sitä oltiin kuin sillit purkissa. Happi alkoi loppua ja eräs junassa ollut naismatkustaja alkoi voida pahoin. Kaikessa viisaudessaan junan kuljettaja oli sulkenut junan ovet sitä mukaa kun juna täyttyi. Näin tämä pahoinvoiva matkustaja ei päässyt ulos vaunusta. Ja paniikki alkoi kasvaa.Apu oli kuitenkin lähellä. Maassa, joka käytännössä keksi puhelimen, tai no ainakin tekstiviestin, ihmisten välinen kommunikointi on tehty helpoksi. Joku löysi junasta sisäpuhelimen, jolla saatiin yhteys konduktööriin. Sitten seurasi seuraavanlainen keskustelu.- Anteeksi. Saisiko oven auki. Mulla on paha olo ja pakko päästä täältä pois.- Mikä juttu tää on!? Mistä sä löysit tän puhelimen? Mitä pelleilyä tää on? SULJE SE PUHELIN! EI SINULLA OLE OIKEUTTA KÄYTTÄÄ HENKILÖKUNNAN PUHELINTA! Juna lähtee juuri. Ei niitä ovia aukaista!!!Siis...Mitä vittua, totesi aika moni vaunussa. Yleinen kapinamieliala tuota valtion omaisuutta suojelevaa virkamiestä kohtaa alkoi pikku hiljaa herätä. Linjat saatiin kuitenkin uudestaan auki, siis teknisesti, ja konduktööri luuriin päähän.- Anteeksi. Oikeesti. Mun on pakko päästä ulos täältä. On todella huono olo.- Kuule saat kohta selitellä tota vartijoille.- Eiiii-i...avaa nyt se ovi!- Juna lähtee juuri. Ei niitä ovia voi nyt aukaista. Lopettakaa se pelleily!Jaa-a. Valtion virkamies se siinä palveli veronmaksajaa vanhaan kunnon neuvostoliittolaiseen tyyliin. Mitäköhän kaveri olisi tuumannut, jos junassa olisi syttynyt tulipalo? Seurauksena olisi todennäköisesti ollut vain syyte virkavallan häiritsemisestä sille, joka otti junan puhelimen luvatta käyttöön. Lopulta tuli kaikkia matkustajia helpottanut väsyneen kuuloinen viesti konduktööriltä.- No niiin. Joku on vetänyt hätäjarrusta. (Et kiitti vaan jätkät hei.... toim.huom.) Juna ei lähde liikkeelle. Kaikki ulos junasta.Kun Suomi menetti johdon Unkarille Olympiastadionilla vuonna 1997 MM-karsintaottelun lisäajalla oman maalin seurauksena kuulin kuinka 40 000 ihmistä huusi samaan aikaan spontaanisti "VOI VITTU!". Samaa spontaanisuutta löytyi eilen illalla raideliikenteen käyttäjiltä Pasilan asemalla kello 23.45. Kieltämättä tunsin sisimmässäni lynkkausmielialan valtaavan alaa. Niin varmaan moni muukin. Ja kun Pasilasta ei puolen yön aikaan kovin paljon julkistaliikennettä kulje oli edessä talsiminen kohti kotia. Nordenskiöldinkadun hallin kohdalla sain taksin, mutta olisihan se ollut ihan kiva matkustaa junalla. Semmoinen kun oli nyt järjestettykin. Ehkä ensi kerralla pari pienempää junaa ja uudenlainen palvelukulttuuri. Vai mitä VR?
Kävin eilen katsomassa "modernia" jääkiekkoa Espoon Barona Arenalla yhdessä veljeni ja hänen viisi ja seitsemän vuotiaiden poikein kanssa. Kahden ensimmäisen erän nolla nolla nyhjäys muuttui kolmannessa erässä oman pään virheiden värittämäksi maali-iloitteluksi. Paikalla olleet noin 3 000 katsojaa eivät saaneet aikaan lauantai-illan huumaa edes pelin tässä vaiheessa. Onneksi paikalla oli yksi suomalainen perusjuntti, jonka kielenkäyttöön kuului tasa-arvon nimissä toistella joka toisessa lauseessa naisen ja joka toisessa lauseessa miehen sukuelimen nimeä vahvoja mielipiteitään värittämään.Periaatteessa minusta on ok, jos se "VITTU" sieltä joskus livahtaa pelin tiimellyksessä. Siitäkin huolimatta, että paikalla on pikkuväkeä. Peliin saa ja kuuluukin eläytyä. Ja oppivat ne pikkuiset ne "vitut" viimeistään koulussa tai kotona kuunnellessaan vanhempiensa riitaa saunaillan päätteeksi. Se, mikä ei kuitenkaan mene meikäläiselle jakeluun, on tuomarin tai vastustajan vitun homottelut ja tappotuomiot. Varsinkaan täysi-ikäisten miesten suusta. Eilisen illan kruunasi se, kun spontaanisti veljeni kanssa tuuletimme Tapparan tasoitusmaalia. Tässä vaiheessa takana istuvalta kaverilta läikkyi yli. Hänen mielestään tilannetta edelsi selkeä tuomarivirhe (tietenkin!). Bluesin paitaan, mustiin pillifarkkuihin ja maihinnousukenkiin pukeutunut noin 45-vuotias siilitukka käytti perusoikeuksiinsa kuuluvaa sananvapautta huutamalla maalin jälkeen seuraavan kannustushuudon "Vitun kusipäät. Vittu saatana! Ettekö te vitun mulkut pärjää ilman tuomarin apua. Vittu teidät pitäis saatana tappaa kaikki....Vittu lapsista alkaen!" Jep, jep, jep. En tiedä kenelle kannustushuuto oli loppujen lopuksi tarkoitettu, mutta aikuisten oikeesti tuollaista ei huudella kun paikalla on pikkulapsia. Ja vaikka paikalla ei olisi yhtään lasta, siis huutajan lisäksi, niin kannattaisi ehkä edes hetken miettiä mitä suustaan päästää.
Väitetään, että kepu pettää aina. Miten niin? Kun miehet syrjäkyliltä pistävät tuulemaan, niin siihen voi aina luottaa, että tulosta syntyy. Se on jämti se!Katsokaa nyt vaikka kepun ensimmäistä perintöprinssiä Kaikkosen Anttia. Kun Antti tarttuu toimeen, niin perästä kuuluu. Siihen voi aina luottaa. Ensin mies zättää vahingossa...mikä hemmetti sen nimi olikaan...näitä BB-, Unelmien poikamies ja Idols-Sofioita tulee nykyään joka tuutista...no, jonkun pornahtavan C-luokan julkkiksen kanssa. Sitten paljastuu, että Antti oli keksinyt hyvän ehdokkaan, jota tukea ihan tolleen niinku yleishyödyllisessä hengessä. Siis itsensä. Ja lopulta samassa kepulaisessa yleishyödyllisessä hengessä Kanki pitää kymmenkunta taloyhtiön hallituksen kokousta viiden minuutin välein ja kuittaa vähän ekstraa yhden siivoojan palkan verran. Siitäkin huolimatta, että jäljet on siivottu useaan otteeseen aika amatöörimäisesti. Paskaa kun tuntuu löytyvän koko ajan joka nurkasta.Tämän tragico comican kruunasi viime perjantaina MTV3:n Totuuden hetki ohjelma, jossa espoolainen kuljetusalan yrittäjä, reilu satakiloinen Marko Hento kertoi fantasioineensa siitä kuinka haluaisi ohjata taksimiehen varmoin ottein kankensa Kankeen... Jess!!! Vahingon ilo on paras ilo. Myönnetään.
Kekkosen avioton poika, suuren isänsä kieltävä lappilainen kokoomuspolitrukki, laskeutuu isiensä maan kamaralle lauantaina kello 10.45. Kone Kööpenhaminasta tuo mukanaan 40-vuotiaan ikinuoren käkkärämännyn. "Happy birthday Mr. President" kaikuu varmasti jossain vaiheessa iltaa harrastelijavoimin. Metsäylioppilaiden kuoro ei suostunut laulamaan tervetuliaistoivotusta kuultuaan Utajärven pojan kieltäneen keskustan, isänsä puolueen. Ainoan aatteen, jota kairojen miehet voivat äänestää.
Merirosvo -hatut ja pillit on hankittu. Vastaanottokomitea on valmiina. Kakku on jääkaapissa. Sählykenttä odottaa gladiaattoreita. Mukaan haetaan myös toinen nelikymppinen. Joukossa tyhmyyys tiivistyy. Saunasta voi katsoa Valioliigaa. Jääkaapissa on bissee ja virvokkeita. Illallinen on katettu kymmenelle. Sikalaan. Kakku tarjoillaan kynttilöiden kera. Sitten suunnataan baarimaailmaan. Näillä mennään huomenna. Ihan niin kuin kaksikymppisinä pojankoltiaisina yliopiston kampuksella. Pojat on poikia. Vielä ei ole aika lainata Kalle Päätaloa 75-vuotissyntymäpäivänään:"Naista en enää saa enkä viinaa pysty juomaan. Tässäkö tämä nyt oli? " TÄTÄ DÄÄÄ!
