Arvostelun yläpuolella

Siinä se meni taas eilen ohi. Jäntevä ja kinterä naapurini Matti-Lisko Hytönen. Mies, joka tienaa leipänsä arvostelemalla muita Iltalehden sivuilla. Petteri Ahomaan ja muutaman muun tapauksessa ihan syystäkin. Terävän kielen ansiosta Matti-Lisko on ilmeisesti muiden yläpuolella. Ainakin omasta mielestään. Ei mikään turhan tiedon lähde. Truth, but nothing but the truth.

En ole Helsingin Kotlettiklubin jäsen mutta ehkä minun pitäisi olla. Ehkä silloin Matti-Lisko yleistä käyttäytymiskoodistoa noudattaen tervehtisi naapureitaan eikä kävelisi vain nännit pystyssä tyhjä katse silmissään ohi. Vain Kotlettiklubin jäsenet, sellaiset kuten Halme ja Abdullah Rantalainen, nauttivat Matti-Liskon arvostusta. Ehkä seura tekee kaltaisekseen. En tiedä. Ihme äijä kuitenkin!

Not in my backyard!

En ole lukenut raamattua. Osia kyllä, pääosin pakotettuna. Jotain on kuitenkin jäänyt mieleen ja muistini toimii paremmin kuin yhä pahemman dementian kourissa painiskelevalla pääministerillämme.

Kymmenen käskyä on tiivis kokoelma yleisesti hyväksyttyjä moraalisääntöjä. Listalta ei muistaakseni löydy kehotusta väistää hapanta. Eikä muistaakseni koko kirjasta. Päinvastoin. Jo ala-asteen uskonnon tunneilta muistan tarinan, jossa Jeesus muutti veden viiniksi, kun iloliemi oli päässyt loppumaan häistä. Ei ollut kieltolakia muinaisessa Juudeassa ei.

Toisin on nyky-Suomessa. Kävin viime viikolla ravintola Torissa syömässä. Ravintola sijaitsee Metodistikirkon kanssa samassa rakennuksessa. Käsittääkseni metodistikirkon laupiaat samarialaiset omistavat herran huoneen ja vuokraavat nurkkia siitä muillekin kuin Jumalan karitsoille. Hyvää maksua vastaan tietenkin. Onhan kirkko erittäin keskeisellä paikalla Helsingin Punavuoressa.

Yleensä melko kansoitetusta ravintola Torista on vaikea saada pöytää arki-iltanakaan. Nyt tilaa kuitenkin oli. Syykin selvisi. Viinilista näytti perin tyhjältä. Itse asiassa sitä ei ollut lainkaan. Listalta löytyi lähinnä Jaffista ja kevyt maitoa. Tarjoilija kertoi naapuripöydän asiakkaille, että ravintolassa ei tarjoilla alkoholia lainkaan. Hämmennys viimeisten vuosien aikana eurooppalaiseen ravintolakulttuuriin tottuneiden asiakkaiden keskuudessa oli käsin kosketeltava. En tiedä, mutta epäilen, että kyseinen päätös ei ole yrittäjän neroleimaus "Porukat hei! Sain viime yönä loistavan idean jolla erotutaan kilpailijoista. Haalitaan tänne lisää jengiä luopumalla alkoholitarjoilusta kokonaan. Jengiä virtaa kuin juutalaisia egyptistä pääsiäisenä ja liikevaihto nousee korkeammalle kuin Baabelin torni." Oma veikkaukseni on se, että herran nöyrimmät palvelijat metodistikirkossaan ovat tulkinneet isoa kirjaa ihan omista lähtökohdistaan käsin ja kieltäneet ravintolalta alkoholitarjoilun. Jotenkin ymmärtäisin sen, että vuokralaisella ei olisi A-oikeuksia, mutta totaalikielto? Parempi kai sitten, että juodaan se pullo ihan itekseen piilossa ja tukahdutetaan muutkin maalliset halut. Katolinen kirkkohan on näyttänyt hyvää esimerkkiä mallin toimivuudesta vuosien varrella.

Kauankohan kyseinen ravintola on pystyssä? Tai kuinka hyvin alkoholiton terassi toimii kesällä? Uskallan epäillä mallin toimivuutta. Oma arvaukseni on, että syksyllä paikalla on jo uusi yrittäjä. Herraa pelkäävä. Tottakai!

Tuhkapilven varjossa

Viihdyin 12 vuotta yhtä mittaa saman työnantajan palveluksessa. Oikeasti viihdyin. Kotimainen finanssilinnake oli erinomainen työnantaja niin teknokuplan puhkeamisen, finanssikriisin kuin hyvien aikojenkin aikana. Mikään ei työntänyt pois. Ei yhtään mikään. Eivät ainakaan ihmiset joiden kanssa olin saanut tehdä töitä. Joidenkin kanssa yli 10 vuotta. Ikävä tulee. Myönnetään.

Mutta: joskus muutos voi tehdä hyvää. Koko pääsiäisen valvoin ja mietin. Ottaako melko haastava tehtävä vastaan. Luopuako tutusta ja turvallisesta. Vetää liina silmille ja laskea muna-asennossa tuntemattomaan. Ahdistus rinnassa oli välillä todella kova. Mutta ahdistus ei kummunnut siitä, että tarjottu tehtävä ei olisi kiinnostava. Sisäinen muutosvastarinta vain oli äärimmäisen kova. Hyvältä työnantajalta on vaikea lähteä, mutta koska maailmassa mikään muu kuin muutos ei ole pysyvää, niin päätin suunnata kohti tuntematonta.

Nyt on edessä reilun kuukauden loma. "Gardening leave" kuten anglosaksisessa maailmassa sanotaan. Tarkoitus oli lähteä aamulla Portugaliin harrastamaan vakavissaan golfia. Islantilainen tulivuori puuttui kuitenkin peliin. Alkuviikosta tehdyllä valinnalla lähteäkö torstaina vai perjantaina oli kauaskantoiset seuraukset. Nyt käkitään ja ihmetellään. Onneksi loma on pitkä ja pienet muutokset ovat mahdollisia. Pieni taloudellisen tappion uhkapilvi roikkuu kuitenkin pään päällä kuin tuhkapilvi Euroopan yllä. Mutta ehkä tätä on mukavampi pohtia maassa kuin 10km:n korkeudessa tuhkapilvessä.