Spinaalista pysyviä 'haittoja'?

Oikea polvi operoitiin perjantainan Tampereen Koskiklinikalla. Piikki selkään, verenkierto seis oikeasta jalasta ja ortopedit puikkoihin. Aikaisemmissa operaatioissa minut on nukutettu, nyt sain seurata koko operaation monitorista alusta loppuun. Mielenkiintoisimmat vaiheet itse operaation aikana olivat kahden ortopedin keskustelut siitä minkä paksuisella terällä luitani porataan, leikkaavan ortopedin muistelot siitä kuinka faijani todellakin rikkoo kaiken mihin koskee, "Ei viitti repiä enempää ettei mee rikki. Porataan uudestaan." -kommentti ja sääri-/reisiluun hakkaamisen aiheuttama värähtely selkärangassa.


Leikkaus meni joka tapauksessa odotusten mukaisesti ja vietin perjantai-iltapäivän sairaalan heräämössä. Operaation jälkeen sain hieman syötävää ja konjakkia. Faija kävi kysymässä vointia ja kerroin konjakin olevan suht heikkolaatuista. Lupasin laittaa palautelomakkeeseen kuten myös sen, että lukemisena oli lähinnä naistenlehtiä ajalta jolloin Kirka ja Juice vielä elivät.


Joku hoitohenkilökunnasta olisi voinut myös mainita spinaali-puudutuksen vaikutuksista keskivartalon toimintoihin. Jotta mies voi tuntea olonsa turvalliseksi ja kotoisaksi on käsi työnnettävä jossain vaiheessa kalsareihin (omiin, ei vierustoverin toim.huom.) Ihan perustoimintoja. Järkytys oli melkoinen kun tätä toimenpidettä suorittaessani huomasin lantionseutuni tunnottomaksi. Tunne oli melko epämiellyttävä ja tajusin myös, että tuskin tunnistan jos tulee tarve käydä vessassa. Ortopedi, joka oli myös mies, kysyi ensimmäiseksi "Järkyttikö kun 'keskivartalossa' ei ollut lainkaan tunnetta?". Me miehet ymmärrämme kyllä hyvin toisiamme. Se oli tosiaankin päällimmäinen huolenaiheeni. Kyllä polvi varmasti tuli kuntoon, mutta entä muut jäsenet? Pystynkö yleensäkään jatkamaan sukuani ja mikä toimintaani ohjaa jos kompassin viisari lakkaa toimimasta? Reagoin kuulemma lajitovereitteni tavoin ja kaikille on tunto palannut. Ja melko pian leikkauspäivän illalla pystyin huojennuksekseni toteamaan, ettei allekirjoittanenkaan tarvitse Maslown tarvehierarkian suurempia muutoksia tehdä.

Johdatusta ja sukusauvaa

Vietin alkuviikon Haikon kartanossa. Seinillä oli kuvia Satu Tiivolasta, jostain suurruhtinas Vladimirista, mutta ei yhtään Katariina Vuoriston ex-miehen (ei kuitenkaan siis Joe Blascon...) taulua. Ruoka ei ollut hääppöstä, broidi oli eksynyt samalle kurssille ja firmakin tarjosi vain kaksi kaatoa per ilta (ensimmäisenä iltana sauna oli varattu neljäksi tunniksi ja jokaiselle oli siis kaksi olutta), mutta muuten anti oli erinomaista.

Kolme päivää tykitystä johtamisesta, muutosjohtamisesta, osallistamisesta, korjaavasta palautteesta, suorittamisen johtamisesta, hissipuheista, oppimisen johtamisesta jne...Melko lähellä hepreaa Latinalaisen Amerikan velkakriisistä (en mä siitäkään hirveesti tajunnut) vuonna yks ja kaks gradunsa kirjoittaneelle, mutta ihan oikeasti erittäin mielenkiintoista, opettavaista ja antoisaa. Jopa minä, jonka intiaaninimi on "Hän joka lepää palavereissa" en ummistanut kertaakaan silmiäni kolmen päivän aikana. Eikä vähiten turkulaisen professorin takia. Jos on joskus mahdollisuus osallistua kurssille tai seminaariin jossa puhujana on dosentti Visa Huuskonen, niin suosittelen käyttämään tilaisuuden hyväksi.

Tänään iltapäivällä sain Porvooseen myös hyviä uutisia terveydenhuollon ammattilaiselta: kyynärsauvat on varmistettu. (Menen siis Tampereelle leikattavaksi, mutta jossain valtion kehysbudjetissa on ilmaistu hallituspuolueiden tahto siitä, että kepit, kepit ja kepit pitäisi hommata kotikaupungista). Saan käyttööni "sukusauvat" (ei ole analogia sukukalleuksista toim.huom.). Aitoa itävaltalaista laatutyötä, jotka faija joutui ostamaan noin 15 vuotta sitten kaaduttuaan alpeilla. Eikä palautus Manseen ole ongelma. Espoolainen naisten sm-tasolla koripalloileva serkkuni rikkoi viime viikonloppuna polvensa (tod.näk. eturistisidevamma) ja voin viedä sauvat hänelle kun hänen operaationsa aika koittaa ja sukusauvat ovat minulle tarpeettomat. Sukuvika.

Matti kukkarossa?

Tuskin, mutta ei ainakaan enää rasiassa, kuten suuresti kunnioittamani ihmissuhdeterapeutta ja seksologi Susanna Sievinen määrittelisi Merikukka Forsiuksen nykyisen ihmissuhdetilanteen. Joku ihmetteli eilen miksi se Merikukka ei kertonut Matille missä mennään. No siksi kun Merikukka toimi kuten kuka tahansa mies. Kyllä ne asiat kato aina tavalla tai toisella selviää...

Puhdasta tuli!

Hain perjantaina Foordini korikorjaamolta. Vakuutusyhtiökin onnistui löytämään vahinkoilmoituksen pienten mutkien kautta ekä tarvinnut itse koko laskua maksaa. Huomaan muuten asioivani nykyään melko paljon vakuutusyhtiöiden kanssa. Sählääminen taitaa olla geeneissä. Isänihän tunnetusti rikkoo jotakin kerran viikossa. Eikä ole omena kovin kauas puusta pudonnut. Mutta hei, tuleepahan ainakin vakuutusmaksuille vastinetta.

Metallin äkilliset kulumiset oli korjattu ja pinta maalattu. Aivan kuten pitikin. Mutta yllätys odotti kun istahdin etupenkille: auto oli imuroitu ja puunattu sisältä! (Minä en sitä pyytänyt. Se tuli minulle yllätyksenä. toim.huom.) Asia jota en itse ole vaivatunut tekemään kertaakaan viimeiseen kahteen vuoteen. On se kyllä ollut viime aikoina mielessä, mutta niin on ollut naisetkin enkä silti ole ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin.

Yleensä olen imuroinut autoni vasta kun olen ollut myymässä sitä. Imurointi ei ole jäänyt vähiin siksi, että se ei olisi miesten hommaa tai en olisi taitoa koskaan oppinut. Ei ole vaan imurointi iskenyt. Opiskeluaikoina myin kodinkoneita Stokkalla ja tunsin kyllä imurit. Silti taisin elää muutaman vuoden ilman imuria. Mutta eipähän ole allergiat vaivanneet! Broidikin ihmetteli miksi autoa pitäisi imuroida. Niin just! Muita innokkaita imurin käyttäjiä suvusta kyllä löytyy. Mutsilla oli tapana kotona asuessani tarttua imuriin aina lauantai-aamuisin jos "lasten huoneessa" haisi vanha viina. Oli muuten allekirjoittaneelle tärkein syy lentää pois pesästä. Ei siis "lasten huoneen" lähiöpubia muistuttava hajumaailma vaan se nalkutuksella väritetty 1400:n watin ilmanvaihto korvan juuressa kello 8.30 lauantai-aamuisin...

Mikä siinä on niin vaikeaa?

Palaan vielä alkuviikon aiheeseen, jonka moni blogini lukijat varmaan muistavatkin. Tuo "moni" on tietenkin aika positiivinen ilmaisu, kun tunnustautuneita lukijoita lienee yksi nisäkäs varsinaissuomesta, yksi villiintynyt turkiseläin pohjanmaalta, hesalainen turkulaiskollegani ja tyttömäinen rippikoulupappini Viljamaan Seppo). Mutta laadukasta ja intellektuellia lukijakuntaa kuitenkin. Mutta aihe oli siis suomalaisen palloilujoukkueen venyminen ottelun loppuhetkillä. Eilisen Tampere United - Bordeaux pelin perusteella voidaan todeta allekirjoittaneen olleen harvinaisen oikeassa. Ihan oikeesti hei: Miten helvetissä toikin ryssittiin - taas?!?! Yksi oire sairaudesta nimeltä "ihan hyvä suoritus" on se, kun valmentaja, manselainen futislegenda Ari "Zico" Hjelm'kin on sitä mieltä, että kaksi maalia huippuvastustajan verkkoon on hyvä suoritus. Tai kun Tulosruutu uutisoi, että suomalaisjoukkue pelasi erinomaisesti huippuvastustajaa vastaa....Voi kilin ...tu! Maaleja pitää tehdä enemmän kuin vastustaja ja vain voittoon voi olla tyytyväinen!!! Milloinkohan tämä opitaan myös pohjolan perukoilla?

Jotain olen kuitenkin oppinut. Ennen ottelun päättymistä suljin television ja päätin olla kuuntelematta koottuja selityksiä. Aamullakin hyppäsin Hesarista urheilusivuilta suoraan "Myydään kotieläimiä" palstalle. Sieltäkin saa enemmän elämäniloa kuin suomalaisen palloilukulttuurin "ihan hyvistä suorituksista"

En väitä mitään, kysyn vaan....

...ensin lähtee Antti Muurinen FC Lahden peräsimestä. Määränpää tuntematon. Sitten Chealsean valmentaja Jose Mourinho joutuu lähtemään. En väitä mitään, kysyn vaan...

Kumpi herättää vastustajassa enemmän kunnioitusta?

Aito, pohjanmaalainen painijasuuruus Tom of Finland...



...vai Ruotsin vastine, Tre Kronorin ykkösketjun oikea laita Tiger of Sweden?


Ei muuta kuin kaikki mukaan ja äänestämään!

"Ota ulos se sieltä"

Vein kolhitun autoni ja mieskuskin itsetuntoni aamulla korjaamolle. Kuukauden odotus oli ohi ja Foordini takalokasuoja ja -puskuri saisivat uuden maalin pintaan tänään. Korjaamokeikan takia jouduin heräämään tuntia aikaisemmin kuin normaalisti (Ei, tällä kertaa aamuvirtsa ei kolissut pöntön kanteen unenomaisesta tilastani huolimatta toim.huom. asiasta kiinnostuneille, siihen vihkiytyneille tai muuten vaan blogiani seuraaville). Vitutti ja väsytti. Vireystilaani ei nostanut istuminen puoli tuntia aamuruuhkassa. (Uskokaa nyt jo jumalauta: bussilla ja metrolla olisitte jo perillä ja lapsenne eivät hukkuisi paskaan. Mikä siinä on niin saatanan vaikeaa?) Miksi se korjaamo ei voinut sijaita keskustan länsipuolella? Onko niin, että kaikki muttereihin, rasvaan ja raskasmetalliin liittyvä liiketoiminta sijaitsee itä-Helsingissä? Kun taas keskustassa tai sen länsipuolella (siis Espoossa toim.huom.) sijaitsee kaikki konsultointiin, mobiiliin internettiin ja muuhun ihmisten kusettamiseen liittyvä, palveluliiketoiminnaksikin joissain yhteyksissä kutsuttava, liiketoiminta. Me rehelliset ja luotettavat rahoitusalan ammattilaiset, me työskentelemme keskustassa...

Anyway. Herttoniemen Vemixin korikorjaamossa oli muitakin törttöjä odottamassa vuoroaan. Eikä muuten yhtään naista!? Se ei välttämättä kerro koko totuutta siitä kumpi sukupuoli taskuparkkeeraa ja kumpi kävelee mieluummin 500 metriä kuin taskuparkkeeraa. Epätasainen sukupuolijakauma johtui todennäköisesti siitä, että miehiä on liikenteessä enemmän tai siitä, että naiset ovat aamu-unisia ja hoitavat korinkorjaukset työpäivän jälkeen tai ovat sitä mieltä, että ainoastaan tohtori Nordströmin klinikalla kannattaa korjauttaa koriin tulleet vauriot. Ruosteen takia ei korjaamolle kannata lähteä kenenkään. Se irtoaa valkopyykissä.

Mutta palataan nyt siihen ihmisryhmään jota allekirjoittaneen piti haukkua tällä kertaa ja jätetään kauniimpi sukupuoli - tuunattuna tai tuunaamattomana - hetkeksi rauhaan. Tällä kertaa arvostelen maailman nopeimman kansan fordifanaatikkoja. Nimittäin odotellessani omaa vuoroani viereisessä palvelupisteessä oli asioimassa aito Ford-mies. Päällänsä sininen "Ford rally team" - t-paita, mustat liian lyhyet farkut, läskipohjaiset hoitamattomat mieskengät, valkoiset Anttilan tennissukat ja koko komistuksen kruunasi vyöllä roikkunut valkovihreä muovinen mainoskynä. Kaverilla oli 26 (kaksikymmentäkuusi!) laskua kautta artikkelia odottamassa, tilauksessa tai korjauksessa. Keskustelu meni suurin piirtein näin

- Sit on tää vesipumppu..
- Mikä numero?
- Kaks cee viiskyt kolme
- Ota ulos se sieltä (lue: tulosta printterille toim. huom.)
- Tää kansi on vielä tilauksessa tehtaalta.
- Ota ulos se sieltä.
- Onx nää vesijohdot ok?
- Ota ulos se sieltä.
- Sit on tää Lahtisen Peran tänne merkkaama johdin...
- Onx Pera vielä siellä Pitskussa? Ota se ulos sieltä.

Ei ...tana! Periaatteessa ärsytti, mutta sitten aloin laskemaan montako kertaa kaveri sanoo "ota se ulos sieltä.". Lopetin viiden jälkeen kun pelästyin että käy kuin lampaita laskiessa ja nukun onneni ohi. Toisaalta ihmettelin ford-ammattilaisen kykyä tuntea asiakkaansa ja toisaalta hänen kärsivällisyyttään. Kaveri ei missään vaiheessa kysynyt "pitäskö nää kaikki tulostaa" vaan joka ikisen artikkelin kohdalla kysyi jotain ja sai vastaukseksi "Ota ulos se sieltä." Pitäisiköhän siirtyä Honda-mieheksi?

Seuraavassa artikkelissa: Naiset ja tv-ohjelmien tallentaminen.

Rakkausvalmentaja etsii valmennettavaa?

Olin hetki sitten Hotelli Marskissa lounaalla. Viereiseen pöytään istahti Maajussille morsian -ohjelman juontaja, "rakkausvalmentaja"(?) Miia Halonen. Rakkausvalmentaja laittoi lasit päähänsä, katsoi pöytäämme ja tuijotti allekirjoittanutta hetken (liian pitkän hetken toim.huom.) kuin Hermunen ja Sanna Saarijärvi aikoinaan Helsingin yössä. Silloinkaan ei matchännyt. En ota tästä kunniaa pelkästään itselleni, ulkomuodolleni tai uudelle puvulleni vaan myönnän samaan hengenvetoon, että noiden kahden ihmissupin hyökkäyksen kohteeksi on joutunut moni muukin nuorempi mieshenkilö Helsingin yössä. Sori vaan Miia: Olet kuvissa "ihan jees", mutta...et valitettavasti ole jatkossa! Ja oikeesti: tilannetta ei paranna se, että olet varastanut lasisi Harry Potterilta...

Pakkohäviö

Seurasin lentopallomaajoukkueen edesottamuksia lauantain välieräottelussa Espanjaa vastaan. Miehet johtivat peliä erissä 2-1 ja neljättä erää selvästi. Sitten kuitenkin ruvettiin varmistelemaan ja odotettiin että voitto tulee itsestään. Sos sos soo poijaat....kuinkas kävikään - taas! Vastustaja nousi rinnalle, meni ohi, hoiti viimeisen erän selvästi ja jäätiin pronssiotteluun vaikka Suomi hallitsi ottelua ja on pelannut koko turnauksen ajan oikeasti todella hyvin. Miten tässä käy aina näin? En viitsi luetella kaikkia traumoja menneiltä vuosilta, mutta sanottakoon tässä nyt muutama

• Suomi - Unkari jalkapallon EM-karsintapeli 1997 - vastustaja tasoitti yliajalla kun Suomi söhläsi pallon omaan maaliin. Ei jatkoon. Todistin paikan päällä. En halua puhua asiasta enempää...
  
• Ruotsi - Suomi salibandyn MM-finaali 2006 - toisen erän lopussa Suomi johti kolmella tai neljällä maalilla. Viimeisessä erässä sössittiin ja Ruotsi voitti jatkoajalla (muistaakseni). Olin palaamassa golf-kentältä ja kaverini kertoi pinkeenä, että nyt voitetaan. Epäilin. Kun pääsin kotiin kolmannen erän loppuhetkillä huomasin olleeni niin oikeassa...
  
• Jääkiekon MM-finaali 1998, 1999, 2001, 2007- hopeaa...ja lista ei sisällä edes viime vuoden olympiafinaalia, Moskovan MM-kisojen viime sekunttien sössimistä...eikä tässä varmastikaan ollut kaikki.
• Yleisurheilijat...hoh hoijaa...
  

Ei suomalainen halua voittaa. Suomalainen haluaa hävitä. Eiväthän voittajat voi rypeä itsesäälissä. Häviäjät voivat. Siksi on parempi hävitä. Mutta päätetään positiiviseen ajatukseen: Viime keskiviikkona Suomi-Puola EM-karsintaottelussa puolalaiset saivat pallon tolppaan pelin viime hetkillä. Suomi-futis on mennyt askeleen eteenpäin. Vielä muutama vuosi sitten tuo pallo olisi mennyt sisään...

Yöllinen sadekuuro

Viime yönä selvisi miksi me miehet olemme oikeassa yhdessä saniteettitiloihin liittyvässä arkirutiinissa. Naisethan, ainakin suurin osa heistä, on sitä mieltä, että wc-pytyn kansi tulee pitää kiinni silloin kun pytty ei ole rutiinikäytössä. Me miehet olemme taas sitä mieltä, että kannen voi yhtä hyvin jättää aukikin. Olen nyt testannut asian empiirisesti ja voin kertoa, arvon daamit, että tässä tapauksessa miehinen mielipide on validi ja testin reliabiliteetti on vahva.

Heräsin yöllä syvästä unesta koska minulle oli tarve virtsata eli suomeksi sanottuna kusihätä. Kömmin raajarikkoisen notkeudelle vessaan, laitoin valot päälle ja aloitin toimituksen. En viitsinyt avata silmiäni koska kyseessä oli rutiinisuoritus jonka osaan jo vuosien kokemuksella vaikka silmät kiinni...Samaan aikaan iski yllättävä yöllinen sadekuuro, jota edes legendaarinen Seija Paasonen ei ollut ennustanut. Tai näin ainakin luulin, kun olin kuulevinani sadepisaroiden iloista ropinaa talomme peltikatolla. Onneksi tuntoaistini olivat tallella ja tunnistin kyllä "lämpimän syyssateen" varpaillani melko nopeasti. Joku urpo (lue: asun yhden hengen taloudessa toim.huom.) oli jättänyt pytyn kannen paikalleen! Mutta virheistä oppii. Siinä kuuratessani pikkutunneilla ymmärsin jällen paljon enemmän ihmisluonnosta, sen arkirutiineista ja miehisyydestäni. Kaikella on tarkoituksensa.

Ei vaan tartte ihan kaikkea tietää...

Ennen kuin menen itse asiaan, niin on pakko mainita, että joku apina varasti eilen banaanini punttiksella. Käväisin vain vessassa ja jätin hetkeksi lokeroni lukitsematta. Vikkeläkätinen puussaelävä ehti sillä välin napata keltaisen aarteen lokeroni ylähyllyltä. Toivottavasti maistui, herra Tossavainen!

Mutta suurin järkytykseni punttiksella ei kuitenkaan johtunut siitä, että pikkupaviaanit ja marakatit ovat levinneet ilmastonmuutoksen myötä näinkin pohjoisille leveysasteille. Suurin järkytys eilen ei johtunut myöskään siitä, että näin pomoni, joka on siis nainen, eilen punttisalilla trikoissa. Suurin järkytykseni johtui siitä, että erehdyksissäni avasin lattialla lojuneen Kotilääkäri -lehden väärästä kohtaa. Satun tuntemaan lehden päätoimittajan joten ajattelin lukea pääkirjoituksen. Luettuani sen avasin lehden sattumanvaraisesti jostain kohtaa ja eteeni ilmestyi artikkeli kuukupista (jokainen voi googlata ihan itse, linkkejä on turha odottaa toim.huom.). Ei helvetti: miksi juuri minä? En minä halua tietää mitään kestokuukautiskerääjästä, miten se pestään tai mitkä ovat käyttäjäkokemukset!!! Oli kuinka ekologista tahansa! Ihan oikeasti hei! Pliiiiiis: ei noita juttuja lehtiin joihin mieskin voi julkisissa tiloissa tarttua. Tai sitten vähintään varoitusteksti kanteen "Sisältää artikkeleita, jotka miespuoliset lukijat voivat kokea häiritseviksi tai loukkaaviksi."

Ja miksikö tällainen järkytys? No koska miehet ja naiset ovat niin erilaisia! Esimerkiksi kaikkihan sen nyt tietävät, että miesten ja naisten aineenvaihdunta on erilaista eli naiset ainoastaan virtsaavat (tämänkin myöntäminen oli jo aika suuri myönnytys toim.huom.). Lisäksi vain miehillä voi olla ilmavaivoja. Ihan vaan pari esimerkkiä ihmiskehon toiminnoista manitakseni.

Nyt on pakko ajatella jotain täysin muuta kuten vaikkapa jumalanpalvelusta, eduskuntaa tai Juri Häkämiehen puolustuspoliittista selontekoa jotta edellämainittu asia unohtuisi.

Aikataulu kusee

Protestanttisen etiikan mukaisesti olin laskelmoinut mielestäni parhaan mahdollisen ajankohdan polveni operaatiolle jotta se häiritsisi mahdollisimman vähän työelämääni. Toiveeni ja todellisuus eivät valitettavasti kohdanneet. Maanantain 17.9. sijasta pääsen leikkaukseen vasta perjantaina 28.9. Menen leikattavaksi Koskiklinikalle Tampereelle. Lähempääkin olisi toki löytynyt ammattitaitoisia veitsenheiluttajia, mutta koska vakuutusten kanssa on vielä pientä epävarmuutta ilmassa ja koska isäni sattuu olemaan ko. sairaalassa ei pelkästään puoskarina, vaan jonkinlaisena yli-puoskarina, Herr Oberstdoctorina, niin kyseinen vaihtoehto tuntui järkevältä. Viimeisenä oljenkortena aikataulujen sovittamiseksi lähetin hänelle seuraavan viestin:

"Sain ajan vasta 28.9.(jää potentiaalinen Italian seminaarimatka väliin) Sähän oot iso pomo ja mä sun poikas: Eikö siellä teillä tunneta ollenkaan sellaista käsitettä kuin nepotismi?"

Vielä ei ole pappa vastannut...

Kiitti taas, Susku!

Syyskuun 18. päivä Susanna Sievisen 35 -vuotis syntymäpäivänä (vain 35?) kauan odotettu (???) tietokirja (????? Suomen akatemia! Apua!!!!) Prinsessa ja puoli valtakuntaa. Kirjassa käsitellään miesten seksuaalista kestävyyttä. Miksi ei samalla miesten henkistä kestävyyttä Susanna Sievisen seurassa? Siihen tarvittaisiin oikeasti jokin opas. Siis niille henkilöille jotka ovat siihen jamaan ajautuneet. Ei meinaan käy kateeksi. Susannan mukaan:

"Prinsessat eivät ole tavaran pystyttäjiä. On suorastaan loukkaavaa, jollei tavarasi ole terhakkaasti pystyssä vähän väliä prinsessan läheisyydessä. Näin hän tuntee joka hetki olevansa haluttava".

Ei ....tana! Ei ....lauta! Voi pystyttämätön ..rpä ja ...tu! Luulin että Viivi Avellanin kirja oli pohjanoteeraus, mutta vieläkin alemmaksi näemmä pääsee. Samalla logiikalla allekirjoittaneestakin on tosi loukkaavaa kuin ei anneta vaikka kuinka pyydetään. Todella törkeetä!

Täyttä hepreaa

Kävin eilen magneettikuvissa. Kokemus ei ollut ensimmäinen. Toivottavasti viimeinen. Ei siinä putkessa olemisessa nyt mitään kauhean ikävää ole. Kone pitää helvetillistä älämölöä, mutta siltä suojaudutaan kuulokkeilla. Musiikkivalinta on Mehiläisessä kehittynyt viidessä vuodessa. Ensimmäisellä kerralla tarjolla oli Gregoriaanisen kuoron ja jonkun muun musiikkia. En muista mikä tai kuka se joku muu oli, mutta ei ilmeisesti hirveesti makuuni kun valitsin valittavat gregoriaanimunkit laulamassa Cliff Richardin ja Elviksen ikivihreitä. Nykyään tarjolla ovat kaikki radiokanavat Ylen Ykkösestä Radio Rockiin. Sitä se digiaika teettää.

Tulokset olivat valmiit reilussa puolessa tunnissa. Sain käteeni radiologin lasunnon joka meni näin:

Hydrops.
ACL Ruptuura.
Tibian takaosassa ja femurissa lateraalisesti tyypillinen turvotus.
Mediaalinen menisci on ehjä, lateraalisen takasarvessa on radiaalinen ruptuura.
Fascia latan insertiossa on reilu turvotus, LCL:n kontinuiteetti on tallessa, popliteus näyttää ehjältä.
MCL:n etuosassa on paikallinen lesio, pääosan kontinuiteetti on kunnossa.

Siis mitä ...tua? Ja sitten väitetään että lääkärin ja potilaan välisessä kommunikaatiossa on ongelmia. Ei varmana ole jos on lukenut latinaa C-kielenä lukiossa. Tosin pääseminen vasta C-kielen asemaan ei takaa samaa kohtelua kuin A- ja B-kielillä. Itse muistan säälittävästä C-kieli urastani vain "Es regnet und die himmel ist bewölkt!". Kaikki muu saksan kieleen liittyvä on opittu Korkeajännityksistä. Mutta palataan latinaan. Ei auttanut muu kuin kaivaa google apuun. Ruptuura oli repeämä. Siitä pystyi jo jotain päättelemään, koska tiesin että ACL on eturistiside (miksi sitä ei voi kirjoittaa eturistiside? toim.huom.) Menisci on käsittääkseni kierukka. Tämän muistin viime kesän polvioperaatiosta. Takasarvesta en tiedä, mutta etusarvessa en ole itsekään havainnut mitään toimintahäiriöitä - vielä! Lesio ei tarkoita mitään vaan on väärinkirjoitettu leesio. Se tarkoittaa vammaa...Lopulta luovutin ja päätin odottaa ortopedini soittoa. Hän osasi aika hyvin kertoa suomeksi mistä oli kysymys. Miksi sitä ei voinut kirjoittaa heti alunperin paperille?

Eli summa summarum: eturistiside poikki. Sivusidevammaa ei todennäköisesti ole. Välttänen siis saranlastan. Leikkaus on edessä ja sen jälkeen kahden viikon sairasloma ja kuuden kuukauden kuntoutus. Hikeä ja kyyneleitä, toivottavasti ei verta koska silloin ollaan joko lasaretissa tai hormoonikierros on erittäin pahoja häiriöitä.

Magic - osa II

Kutsukaa hurahtaneeksi. Sanokaa, että etkö sä ole jo liian vanha tuollaiseen. Pyytäkää kasvamaan aikuiseksi. So what! Ihan sama mitä sanotte muttta sain liput Springsteenin Kööpenhaminan konserttiin 8.12.2007. Liput myytiin loppuun 15 minuutissa ja sain tilausvahvistuksen sähköpostiini kello 11.14. Aika hieno fiilis. Ja kallis, mutta on asioita joilla ei ole hintaa. Tämä on sellainen. Aivan loistavaa!

V.I.P Helsinki

Perjantai-iltana tuli taas todettua että asiat eivät voi olla huonosti sen takia, että ei omista ravintola Teatterin VIP -korttia. Siirryttyämme kollegan varpajaisista Teatterin vip-tiloihin törmäsimme ensimmäisenä Hjallikseen - tietysti. Hjalliksen pöydässä oli kaksi parikymppistä bigbrother -blondia. Vesa Keskinen oli ilmeisesti lähtenyt vessaan paskalle lukemaan Aku Ankkaa. Veskulla oli joko kaamea ummetus tai sitten Aku Ankka oli vaan niin jänskä että sitä ei voinut lopettaa kesken. Joka tapauksessa kyläkauppiasta ei illan aikan näkynyt.

Koska Hjallis oli ympyröissä oli hyvin todennäköistä, että jostain läheltä löytyy entisiä Jokeri-pelaajia, Markus Selin, Oskari Katajisto (jonka fanisivut löytyvät täältä...mitä helv...!?!) tai Jasper Pääkkönen. Hjalliksen ohitettuamme törmäsimme perskärpäslaumaan jonka oli paikalle houkutellut parven keskellä seisoi Shaft-tyyppiseen nahkatakkiin pukeutunut Teemu Selänne. Paikalta löytyi myös viikonlopun iltapäivälehtien mukaan jatkuvasti perheensä rinnalla viihtyvä Jari Kurri. Mies vaikutti yhtä sanavalmiilta ja viihdyttävältä persoonalta kuin Paavo Lipponen. Voiko tuollaisesta nallekarhusta olla pitämättä? (Tämä viittaus oli siis Jari Kurriin. Paavo Lipposen kohdalla kysymystä ei tarvitse esittää. Isä-Aurinkoistahan rakastavat kaikki. toim.huom.)

Illan yllätysnimi oli Maajussi-Risto. Siinä se seisoi city-ihmisten keskellä ja kyttäsi kuin mykkä pillua. Ja pilluahan Maajussi-Risto on viimeksi todistettavasti saanut Big Brother -Tiinalta Hakunilasssa (vai oliko se Konalassa...no: jossain Vantaalla kuitenkin). Tarkkaa ajankohtaa ei paljastettu. Big Brother -Tiinaa "ällötti vähän se murre." Tiina: melko varmasti ainakin näin jälkikäteen Maajussi-Ristoa ällötti sun mirri. Olette siis tasoissa.

Keskellä vip -tilaa dj:n edessä jorasi joukko mimmejä. Tanssityylinä oli "Tulisipa Teemu Selänne tai Jari Kurri ja poimis mut". Myöhemmin illasta ja muutaman vahvistavan cosmopolitanin jälkeen tyyli vaihtui tanssiksi nimeltä "No tulispa edes eihän-se-nyt-niin-vanhalta-näytä-tossa-hiuspannassa Oskari Katajisto ja poimisi mut". Valomerkin jälkeen en enää havainnoinut tanssilattian tapahtumia. Tummaan pukuun pukeutunut turkulaisministeri kuitenkin vaani tanssilattian vieressä ja oli valmis tanssimaan tanssia "Ike-setä tulee kohta ja vie sinut. Guis olis?"

Minusta on epäreilua että Mattiesko Hytönen ansaitsee leipänsä sillä, että hakee inspiraationsta Teatterin vip -tiloista ja kirjoittaa sitten joka viikkoisen kolumninsa. Mieshän tekee sitä köytännössä yksinoikeudella koska Rita Tainola oikeesti diggaa sitä touhua. Siis oikeesti! Toisaalta ymmärrän Mattieskoa hyvin. Paikka joka vilisee "Tahdon julkkikseksi, tai edes julkkiksen" -tyyppistä porukkaa on ehtymätön lähde tarkkailla ajan ilmiöitä ja luopua siitä käsityksestä, että ihmisrotu voi vielä pelastua.

Mailat kaappiin - plektra ja lukulasit esiin

Ei auta vaikka kuinka yrittäisi. Polvi ei kestä golfia. Kävin eilen yrittämässä. Järki voitti ja jätin leikin kesken. Periaatteessa pystyy lyömään, mutta on se sellaista räpeltämistä, että parempi laittaa mailat naulaan tämän kauden osalta. Ei aavistustakaan siitä mitä teen jatkossa viikonloppuisin. Oli niin helppo lähteä lauantai- ja sunnuntaiaamuisin kentälle pelaamaan. Ei tavinnut ajatella päätä muuten rassaavia asioita ja pelikin kulki. Sokerina pohjalla syyskuun säät ovat yleensä olleet kauden parhaita pelaamiselle. Nyt pitänee kehittää jotain muuta.

Kitara ja nuotit varmaan kaivetaan kaapista. Pieni kertaus on paikallaan. Sen verran on aikaa vierähtänyt siitä kun viimeksi on tullut soiteltua. Lukemistakin varmaan löytyy. Koskakohan Loimaan Norppa tuo sen Naisen tien? Vai pitäisikö lukea jotain kevyempää kun muutenkin on hieman apatiaa. Miksi turhaa kiusata itseään enempää? Tämä kaikki siis tässä vaiheessa kun Naisten tie on vielä tuntematon opus. Muutenhan naisten tie on tosi selkeä meikäläiselle...