Liian vanha

Koululaiset juhlivat mennyttä lukukautta lauantaina. Torpedo Tontunmäki otti varaslähdön nuorten juhlaan ja juhli mennyttä salibandykautta perinteisen saunaillan merkeissä perjantaina. Mika Korkalainen -trophy, puheenjohtajan kalvosulkeiset, paras perse ja kapteeni äänestykset sekä turinaa ja tuhinaa menneeltä kaudelta. Kaikki saunailtaan kuuluvat elementit oli jälleen kerran kasattu ammattitaidolla ja suurella sydämellä. SAS Seaside tarjosi puitteet ja hampurilaiset. Pelitoverit perusspiritin.

Ilta jatkui Helsingin yössä. Syöttöjä ei jaeltu ja pelivälineen kanssa sooloiltiin jo viidentoista vuoden kokemukselle. Ensimmäisessä pysähdyspaikassa Bar Loosessa huomasimme ajan rattaan pyörähtäneen viuhaa vauhtia ohi. Ei, kukaan meistä ei mennyt seuraamaan alakertaan YleX:n järjestämää konserttia. Pillifarkkuihin ja pipoon pukeutuneet heebot eivät herätä sydämen musakornerissa emotionaalista värinää.

Koska musapuoli ei tyydyttänyt, niin siirryimme Anna Koohon odottamaan jonkun väsyneen itähelsinkiläisen tulkintaa Satumaasta. Anna K:ssakin huomasimme, tai meille kerrottiin, olevamme jo hieman vanhoja. Kaksi espoolaista pissistä riiteli viereisessä pöydässä. Sellainen peruskissatappelu mutta ilman kynsiä ja hiuksista repimistä. Toinen neideistä ei ollut tyytyväinen valittuun kapakkaan. "Ensin sä tuot mut johonkin hikiseen karaokebaariin, jossa on vain nelikymppisiä äijiä ja sitten sä lähet himaan!" Just. Tarkistimme asian. Kyllä, hän tarkoitti mm. meitä. Just niin. Hieno fiilis. Sitä yrittää ostaa trendikkäitä vaatteita KappAhlista ja Dressmanilta. Leikkauttaa hiuksensa samalla tavalla kuin viisitoista vuotiaana (takatukka, päältä lyhyt ja sellainen trendikäs otsatukka). Käyttää Kourosta kainalossa ja Menneniä naamassaan. Ja kaiken kukkuraksi esittää uskottavasti diggaavansa Mambaa, Yötä ja muita nuorison suosikkeja, mutta, mutta....silti jokin habituksessa vaan paljastaa että kutsunnat on jo käyty, asevelvollisuudet suoritettu ja ensimmäisen ajokortin väri oli vaaleanpunainen ja pohjamateriaali Metsä-Serlan kartonkia. Ei oo kyllä helppoo olla nuori!

Pyhitetään ensi viikonloppu Ari Vataselle

Sitä saa mitä tilaa! Kylmä on paha asia. Lämmin on hyvä asia! Vihdoinkin joku kertoi totuuden. Koska ensi viikonlopuksi on ennustettu kunnon helteitä, voidaan nyt empiirisestikin todeta miten umpimieliset ja sisäänpäin sulkeutuneet suomalaiset muuttuvat kuin salaman iskusta avoimiksi ja hymyileviksi eurooppalaisiksi. Lämmin on h-y-v-ä asia!!!

Eurovaaliehdokas Ari Vatanen oli siis oikeassa. Eikä tähän tarvittu mitään korkeampaa koulutusta. Miksi olisi tarvittu? Tuupovaaran ammattikoulun autoteknikko linjalla sylinterin kannen tutkiskelu loi riittävän tietopohjan ymmärtää maailmaa ja elämää. Ei ihminen maapalloa lämmitä, aurinko maapalloa lämmittää, toteaa autoteknikko Vatanen. Mitäköhän seuraavaksi? Ehkä paavillinen "Ei kondomi Aidsilta suojaa". Ehkä. Jeesushan on helluntalaisen Arin hyvä ystävä. Rehellisesti sanottuna en tiedä. Mutta minun ei kuulukaan tietää. En nimittäin ymmärrä autoista mitään.

Lokkiongelma lienee kohta kakkiongelma

Olen parin viime vuoden ajan ollut sitä mieltä, että keskustan lokkiongelmaan pitäisi puuttu jopa Kansallisen kivääriyhdistyksen pelivälineillä. Vähintään. Kaikesta cityvihreydestäni huolimatta. Mutta annas olla kun oman terassin kupeeseen on pesiytynyt lokkipariskunta. Kolme munaa siellä näyttää olevan. Olisi suht' helppo hoitaa terassin harjalla ongelma pois asialistalta, mutta ei vaan metsästysviettiä löydy. Ollaan selkeästi liian läheisiä. Minä ja luontoäiti. Niinpä todennäköisesti ulkoistan ongelman huomenna huoltoyhtiölle. Tiedetään: melko säälittävää. Sen jälkeen sitten elän siinä uskossa, että en ole tahrinut käsiäni lokin vereen kun joku toinen on hoitanut ne munat sieltä pois. Voiko ihminen olla yhtään vieraantuneempi todellisuudesta? Tuskin!

Iloinen jälleennäkeminen

Siellä se oli. Liehui arvokkaasti vappupäivänä teltan katosta. Maamerkkinä vappupiknikillä. Niin monen vuoden tauon jälkeen. Oli löytynyt Ponzo-Panchon pakilalaisen rivitaloasunnon kylmävarastosta vuoden 2002 Renault Meganen pölykapseleiden välistä, viehelaatikon ja vanhojen pläägien vierestä. Vuoden 1994 Akateemisen vartin viestikapula. Jo silloin arvostusta ja pelkoa ympärillään herättänyt. Tilastotieteen peruskurssin tentissä hetkeä aikaisemmin epäonnistuneen kolttasaamelaisen maaliin ankkurina kantama. Ylen uutisissakin yhtenä vappuna puussa roikkuvan etruskin kanssa vilahtanut. Jorma -lakana.

Reliikki, mutta ei vielä antiikkia. Aikoinaan allekirjoittaneen äidiltä puolivahingossa varastettu. Äidin tyttönimen etukirjaimin kirjailtu lahja. Ehkä alusta allekirjoittaneenkin alulle. Hallituskadulla (nykyisin Yliopistokatu) Pam Pamin edessä spraymaalilla uudelleen kirjailtu. Edestä röyhkeästi sanomaa julistava "Jormat Junited - suomalaisia miehiä suomalaisille naisille." Selässä vain taitelijanimi, kuin Pelellä tai Robinholla: "JORMAT"

Jorma-lakana. Yhden aikakauden symbooli. Lama-ajan lapsi. Ehkä siksi niin rakas. Jo kadotetuksi luultu. Aikoinaan niin neitseellinen. Mutta nyt kuin yksi jormista. Keltaisia läikkiä ja tahroja ulkokuoressa. Likaa ja sontaa sielussa. Matkaan lähtiessä vielä viattoman valkoinen. Kuin nuori poikanen. Nyt elämän tahrima. Kusen ja sonnan värinen. Kuin julma prisma. Aikuinen mies. Mutta sielultaan vielä sama kaksikymppinen kuin silloin markka-aikaan. Vapun jälkeen ehkä tallessa. Ehkä ei. Asia selvinnee 1.5.2010.