"Urheiluhullut"

Ystäväni Kälsä lähti tänä viikonloppuna takaisin vaimonsa esi-isien syntymäseuduille Englantiin. Jälleen kerran joutui suomalainen mies antamaan periksi akkavallan edessä. Vaimo kun ei halunnut opetella helposti opittavaa suomenkieltä. Niin pakkasi Kälsä kipsäkkinsä ja lensi lauantaina sumujen saarelle. Takaisin miestä ei odoteta vähään aikaan. Siinä siis syy kokoontua sanomaan brittiläisittän "Hello, you jolly good fellow!". Puitteet riemukkaille jäähyväisille tarjosi töölöläisbaari Vastarannan Kiiski. Isäntä oli kirjoittanut sähköpostikutsuun "avec". Hyvin oli viesti mennyt perille. Paikalle saapui noin 20 miestä ihmetellen miksi konjakin kanssa ei tarjoilla kahvia. Kotimies oli saanut vapaaillan. Selkeästi...

Siinä sitä istuttiin ja turistiin samassa pöydässä koko illan. Puheenaiheet vaihtelivat neljääkymppiä lähestyvillä ajankohtaisista korkeasta kolesterolista ja urologian alaan kuuluvista fysiologisista pikku harmeista parisuhteen koko kaareen. Koko illan kantavaksi teemaksi nousi kuitenkin Helsingin jäähallissa käynnissä olevat Sexhibition -messut. Paikalla olijoista eräskin oli kuullut RadioSuomiPopilta kyseisillä messuilla puolenyön aikaan järjestettävistä "suihinoton ja p....n nuolemisen SM-kisoista". Mistäpä tässä maassa, jossa kilpailumielessä kannetaan eukkoa ja heitetään kännykkääkin, ei kilpailtaisi. Osallistujien (kuulemma) toivottiin saapuvan pareittain, mutta yksinkin sai osallistua.

Värikäs aihe sai keskustelun pöydässä aaltoilemaan perinteisessä pissa, kakka, munat ja toosa -hengessä niin kauan kunnes pöytään istui yksi vastakkaisen sukupuolen edustaja. Koska eräskin paikalla olijoista oli uhonnut järjestävänsä paikalle aidon prostituoidun tarjoamaan lähtijälle oraaliset jäähyväiset, luuli allekirjoittanut kyseistä naista täksi prostituoiduksi. Ei kuitenkaan lausunut ajatustaan ääneen. Onpa melko tavallisen näköinen prostituoiduksi, ajattelin, kunnes paljastui, että ainakaan yleisessä tiedossa ei ollut että kyseinen nainen olisi laskuttanut edellä mainitusta palveluista koskaan mitään. Saatikka ryhtynyt vastaavaan kanssakäymiseen ventovieraan kanssa kaverinsa puhelinsoitosta. Reiluina kavereina otimme vastakkaisen sukupuolen edustajan mukaan penkkiurheilijoiden asiantuntevaan keskusteluun illan SM-mittelöstä. Ja mitä kävi! Se oli sitten siinä ja ilta pilalla! Keskustelun kevyt ja ei niin kovin vakavahenkinen luonne muuttui nanosekunnissa! Mimmi rupesi meuhkaamaan jostain G-pisteistä, lämmöstä ja läheisyydestä. Lisäksi kyseisessä lajissa ei kuulemma voi järjestää mitään kisaa koska ihmiset on niin erilaisia. Hei haloo! Totta kai voi. Juurihan joku järjestää!!!


Tyttäret hyvät. Ei kaikkia asioita pidä ottaa niin vakavasti. Koko absurdi kisa oli naurunaiheena eikä ketään kiinnostanut saako kisa joskus olympiastatuksen vai ei. Ja sitten vielä syytetään, että miehet ottavat urheilun aivan liian tosissaan...

Olemme hyvissä käsissä

Voi kevätpäivän tasaus! Tai kai tähän pitäsi tottua. Kaksi kotimaista puoluejohtajaa, joista toinen sattuu olemaan pääministeri (ja mikäli hänestä riippuisi, niin myös isä aurinkoinen), laukoo sellaisia sammakoita suustaan samana päivänä, että tulevaisuuden toivo usko edustukselliseen demokratiaan haihtuvat kuin kaasu Saharaan.

Ensin tuuli idästä. Nurmijärven suuri poika oli tutustumassa itäisen suurvallan poliittiseen järjestelmään ja lausui viisaita Helsingin Sanomien internetsivujen mukaan.

(HS 21.4.2009) Pääministeri Matti Vanhasen (kesk) mukaan länsimaat voisivat ottaa oppia Kiinasta, jossa on tiukka keskushallinto ja jossa asiat tapahtuvat nopeasti, kun kommunistipuolue niin päättää.

- Ainakin tässä tietyssä systemaattisuudessa [länsimaat voisivat oppia Kiinalta]. Siinä, että asetetaan selkeitä prioriteetteja ja mobilisoidaan voimavaroja niiden saavuttamiseksi. Silloin myös saavutetaan tuloksia.

Hmm...eli ei muuta kuin pakkotyötä, tyttölapset heitteille, paskaojat suoraan jokeen (taitaa jo toteutua, ja ihan omassa vaalipiirissäkin) ja kuula päähän, jos vallitseva genre ei miellytä...Näin se homma sujuu! Mietityttää hieman. Ettei vain olisi käynyt niin, että arvon herra pääministeri olisi syyllistynyt tällä kertaa liian yleiseen kategorisointiin? Tai sitten hän haluaa oikeasti Kekkoseksi?

Iltauutisissa puhuri kävi Arkadianmäen suunnalta. Neiti Kevät, SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen oli sitä mieltä, että ei hänen tarvitse mitenkään kommentoida AY-liikkeen piilopuoluetukea SDP:lle. Ei ollut kommentoinut kahteen päivään. Pääministeriainesta. Viime keväänä tosin räksytti siitä kuinka muut olivat vilpillisesti vastaanottaneet vaalirahoitusta julkistamatta rahoituksen todellista alkuperää. Neiti kevät ilmoitti hymyillen, että SDP on noudattanut kaikkia sääntöjä ja asetuksia. Talousasioista vastaa kuulemma puoluesihteeri. ("Kaikki mikä on laillista, ei välttämättä ole oikein." Tarja Halonen, tasavallan presidentti) Voi jessus sentään, auta! Tai joku muu ylempi taho. Kuten esimerkiksi SAK. Säästä meidät siltä, että tästä tantasta tulee joskus tämän pienen ja viattoman maan virallinen, saatikka sitten arvojohtaja. Mitään niin pahaa emme ole tehneet, että tällaisen rangaistuksen olisimme ansainneet. Nykyisessäkin johtajassa on jo tarpeeksi kestämistä.

Oster im Engelberg

Arvoimme pääsiäisenviettokohdetta viime metreille asti. Kaupungista oli päästävä pois, mutta kotimaan matkailu vaikutti melko kalliilta. Esimerkkinä käyköön neljä yötä Levillä joka olisi kustantanut reilut tuhat euroa per nuppi. Melko kallista. Kun vastaavana ajankohtana pääsi Sveitsin Engelbergiin reilulla kuudella sadalla eurolla ja matkan tarkoitus ei ollut raastava ryyppääminen ja valvominen, niin valinta oli varsin helppo. Lento Zürichiin, junayhteys Luzernin kautta Engelbergin idylliseen kylään ja kolme päivää rinteessä auringon paistaessa. Ei paha. Ei varsinkaan kun after skin saattoi viettää lähes kahdenkymmenen lämpöasteen paahteessa.

Stadiumin säädöt
Ensimmäinen laskupäivä alkoi komeasti. Osittainen kiitos siitä kuuluu Stadiumin ammattitaitoiselle henkilökunnalle. Koska allekirjoittanut on melko käsi lähes kaikissa kädentaitoja vaativissa huoltotoimenpiteissä, niin hän sukset ostaessaan luotti ammattilaisten kykyyn säätää siteet oikein. Varsinkin kun tämä erikseen luvattiin. Ei olisi kannattanut. Pientä ongelmaa on ollut koko kauden ajan ja torstain ensimmäinen lasku mustassa rinteessä tuotti parin sadan metrin laskun vasemmalla pakaralla. Jalasta lähteneen oikean suksen siteen stopparit eivät pysäyttäneet suksea. Ollessani itse pääasiassa vasemman pakaran ja kyljen varassa alaspäin mennessä ei jarruttamisestakaan suksen ulkosyrjällä tullut mitään. Hieman noloa oli huutaa vastaantuleville rinteeseen pysähtyneille ihmiskeiloille "Watch out!" ja liukua holtittomasti ohi. Noin 200 metriä laskettuani sain jotenkin ohjattua itseni irronneen sukseni luo. Onneksi se jäi rinteeseen eikä jatkanut rinteen viereiseen rotkoon. Joka tapauksessa vanhoja kunnon karkuremmejä tuli ikävä.

Pojat on poikia
Ensimmäisen hiihtopäivän jälkeen istuimme after skissä australialais-saksalaisessa seurueessa. Seurueeseen kuului myös saksalaiskaverin 13 -vuotias poika. Kaverit olivat lähdössä illalla Zürichin yöhön. Myös jälkikasvu. Saksalais-isä ja hänen kaverinsa aikoivat "meikata" jälkikasvulle viikset ja muut miehen merkit sekä yrittää baareihin bilettämään kolmistaan. Alkoholia ei kuitenkaan ollut teini-ihmeelle tarjolla. Sen verran ammattitaitoista porukkaa sveitsiläispoket olivat kuulemma olleet, että kaveri saa vielä odottaa karvoituksen kasvua ylähuuleen ennen kuin yökerhon ovet aukeavat. Mutta silti...Kaiken kaikkiaan hatunnoston arvoinen yritys! Vieläkö joku väittää että saksalaisilla ei ole huumorintajua! Kysyä vain sopii miksi oma faijani ei koskaan siivittänyt tietäni ravintolakulttuuriin vastaavalla tavalla. Pirtua se kyllä määräsi "ihottuman hoitoon" valmistujaisiini, mutta silloin olinkin jo 27 -vuotias ja spiritus fortis voitiin käyttää muuhun kuin akneen tai muuhun ihottuman kaltaiseen.

Deutsche Welle
Pääsiäinen Engelbergissä oli omalta kohdaltani ensimmäinen varsinainen kosketus Sveitsin saksalaisiin osiin. Mitään yllättävää tämä kulttuurien yhteentörmäys ei tuottanut. Miehillä oli takatukat ja mursun viikset. Kulinaristiset ratkaisut olivat joskus hieman erikoisia (kuten lämmin viinirypälekeitto) ja kahdeksankymmentäluvun kivipestyt farkut olivat viimeisintä huutoa niin näyteikkunassa kuin kadulla.

Palveluasenne Engelberigssä oli pääosin erinomaisella tasolla, varsinkin jos sitä vertasi kuukauden takaiseen kokemukseen ranskalaisten vastaavasta. Saksalaiseen täsmällisyyteen kuuluu se, että asiat ovat niin kuin ovat ja niistä on turha neuvotella. Kaputt! Kuten eräässäkin rinneravintolassa tilatessamme Apfelkühen. "Could you please warm it up a litte bit?" kysyin. Sain kysymykseeni hyvin yksiselitteisen vastauksen lyhyttukkaiselta vankkarakenteiselta Helgalta: "NEIN!" Selvä. Ei siitä sitten sen enempää.

Bollywood
Yllättävä piirre kylässä keskellä Sveitsiä parhaimpana hiihtosesonkina oli intialaisten turistien suuri määrä. Niitä todella riitti. Osaksi se selittynee sillä, että Bollywood elokuvia kuvataan Sveitsissä ja lumihuiput vetoavat delhiläiseen keskiluokkaan. Kuka ikinä olikaan intialaiset Engelbergiin tuonut, niin hatunnosto erinomaisesta tuotteistuksesta. Voisi kokeilla Suomessakin. Kabiinissa matkalla Titlisin huipulle yli kolmeen kilometriin oli enemmän citymuodikkaita intialaisia kuin hiihtäjiä. Vuoren huipulla intialaisille oli rakennettu oma lumimaailmansa. Lumipallot lentelivät ja yksi tuolihissi oli nimetty Iceflyeriksi. Intialaiset jättivät myös oman merkkinsä paikallisiin saniteettitiloihin. Naisten vessa oli kuuleman mukaan karmeassa kondiksessa ja sitä siivonnut sveitsiläisneiti oli selittänyt sen johtuvan intialaisista. En olisi ihan varma tuosta. Miesten vessassa ei nimittäin ollut havaittavissa mitään eroa yhdenkään helsinkiläisyökerhon hotelli helpotukseen hetkeä ennen valomerkkiä. Perussiisti siis...

Male bondage ja Tiikeri

Yllätysvarpajaiset lauantaina. Ei, lapsen syntymä oli toki kaikille jo tiedossa, mutta varpajaisten ajankohta ja paikka vahvistuivat lauantai-iltapäivällä noin kolme tuntia ennen h-hetkeä. Kutsut lähtivät siis hyvissä ajoin. Tuolla varoitusajalla pitäisi pystyä järjestämään yhden pörssiyhtiön yhtiökokouskin. Optioilla tai ilman. Anyway: raaseporilainen diplomi-insinööriystäväni jatkoi jo vuosia sitten valitsemallaan linjalla eikä ressannut turhaan varpajaisistaan. Allekirjoittanut suostui tarjoamaan premissit ja illan sankari haki kaikille illalliseksi kebabit naapurin Kebab Housesta. Nopeaa ja käytännöllistä. Koska paikalla oli vain miehiä, niin televisio oli koko ajan auki. Heti Kärpät-Blues välierän jälkeen katsottiin porukalla Liverpool-Fulham Canal Plussalta. Eikä kukaan valittanut saatikka kysynyt mikä on paitsio....Mahtavaa!

Kun miehet alkavat lähestyä neljääkymmentä alkavat he arvostamaan lapsuudessa syntynyttä malebondagea entistä enemmän. Vanhojen kavereiden näkeminen on paitsi nostalgista, niin myös pirun hauskaa. Vaikka sunnuntaiaamuna oli aika kaaottinen olo, niin fiilis oli mahtava. Oli nii-in hauskaa ryypätä ja rällästää sillä porukalla jonka kanssa sitä on harrastanut pääasiassa Holkerin hallituksen aikana.

Ilta päättyi Tigeriin. Tiedän. Tiedän. Haukuin tällä palstalla Tigerin edeltäjän Luxin muutama kuukausi sitten. Ja taas siellä oltiin tositeeveetähtien ja muiden salarakkaiden kanssa. Ei siis omien. Niiden muiden. Ihmettelen vain mikä sitä Forssellia vaivaa kun sekaantuu johonkin BB-Hennaan joka ei oikeesti ollut edes minkään näköinen. Ehkä sillä on vain niin mukava luonne. Mukavampi kuin omalla tyttöystävällä (Asetun tässä nyt Forssellin asemaan ja käytän passiivia kuin olisin hän enkä siis puhu itsestäni. Että ihan vaan tiedoksi. Myös sille, jolla olisi suurin syy närkästyä tällaisesta pohdiskelusta.) Päällimmäisenä Tigerista jäi mieleen vääristynyt ikäjakauma. Ainoa missä sijoituimme jakaumassa huipukkaaseen kohtaan oli ikämme. Se oli sanalla sanoen selkeästi korkeampi kuin muilla paikalla olijoilla. Mutta nyt on Tiikeri nähty eikä sinne ole vähään aikaan asiaa...kunnes parin kuukauden kuluttua haukun sitä taas tälläkin palstalla ja vannotan useaan otteeseen, että ei koskaan enää...

Njet!

"Exjuse mje...but are yjou mjinister....mjinister Stubb?" Semmoista. Pienoinen huoli hiipi kyllä tuon lauantaisen kohtaamisen jälkeen. Jos venäläinen nainen tunnistaa Stokkan kassalla niin kohta joku kylähullu Nato-friikkikin. Ihme ja kumma että vielä ei ole tullut turpaan.