Nenään sattui

Eilen huippukiekkoa - ja huippuilta. Ensin HIFK-Kalpa taaperrus Nordensködlin hallissa erään suomalaisen tekstiilialan yrityksen "vieraana". Minä, velipoika, serkkupoika ja Sepi. Pelin jälkeen Teatteriin. Minä, velipoika, serkkupoika ja Sepi. Teatterissa oli lisäksemme pari insinööriä keskustelemassa maailman tilasta, pari kissaa ja Carl Danhammer, Viron Elvis - tietysti! Siirryttiin Kalleen. Minä, velipoika ja Sepi. Serkkupoikaa kutsui perheonni. Velielle ei tullut kutsua kotiin. Yleensä tulee - kuulemma.

Piti sitten mennä sinne Kalleen. Minä, velipoika ja Sepi. Puolenyön jälkeen Suomi-baarissa oli täysin unohtunut illan alkuperäinen tarkoitus käydä katsomassa peli ja ottaa ehkä yksi pelin jälkeen. Tulikin sitten otettua yksitoista - vähintään. Velipoikakin häipyi, Sepi jäi. Hauskaa oli. Puolitutussakin seurassa.

Aamulla oli nenä kipeänä. Yöllä kotiin tultuani syleilin vessanpönttöä. Edellisestä kerrasta olikin aikaa. Pudottautuessani 1,5 m2:n kylpyhuoneessani polvilleni iskin nenäni pöntön reunaan. Olisin voinut iskeä hampaanikin. ...illoin ei oli-i paljoa nauattanu. Nyt vielä juttu luistaa.

Miesten joulu ja miesten joulu

Joulun iltapäivälehden mukaan Sievisten perheessä vietettiin tänä vuonna miesten joulu. Niin Esan kuin Janinkin vaimot olivat muualla. Esa ja Jani kertoivat haastattelussa viettävänsä joulun Janin menneitä uintisuorituksia videolta katsoen (joulun todellinen sanoma? toim.huom.). Tähän avautui mahdollisuus kun Janin vaimo oli vanhempiensa luona Ruotsissa ja Esan vaimo Jutta keittiössä. Kyllä. Niinkin kaukana.

Mutta turha kai tässä on Esaa ja Jania hirveän paljon morkata. Itsekin vietin joulun isäni luona. Ei ollut kuitenkaan ihan miesten joulu. Vietimme aaton aattoiltana isäni kanssa tovin keittiössä. Yhteistyö oli voimaa kinkun paistossa. Kun kinkku oli nostettu uunista kaadoimme rasvat yhdessä kattilaan jäähtymään. Ja ilman roiskeen roisketta tiskipöydällä. Aika hyvin kavereilta, jotka vessassa eivät kykene olemaan roiskimatta pöntön reunuksille.

Aatto keskittyi nelivuotiaan siskontytön odotuksen ympärille. Oli herännyt puoli neljältä yöllä kysymään äidiltään "Onko nyt jo aamu?". Pukki kävi illalla. Sellainen inhorealistinen.
- No onkos pukilla vielä monta kotia käymättä?.
- Ei ole. Tämä oli viimeinen. Puoli neljästä asti ollaan oltu liikenteessä.
- Tuliko pukki poroilla?
- Ei tullut. Autolla tuli.
- Onkos pukilla muori odottamassa Korvatunturilla?
- Ei oo muoria. Tällainen yksinäinen ihminen olen. Ne on ne meikäläisen muorit sellaisia, että kulkee kesät talvet potkukelkalla eivätkä ole kiinnostuneita.
Pisti aattelemaan , että pitäskö jostain hommata äkkiä se nainen, jotta ei ole oma todellisuus tulevaisuudessa ihan yhtä ankea kuin Pukilla...

Joulupäivänä heräsin "herätyskelloon". "Minulla on kakkahätä...Minulla on kakkahätä...Minulla on kakkahätä..." Siskontyttö lahjaksi saatu koira kainalossaan luotti toistoon ja herätti allekirjoittaneen seitsemän maissa. Koska en ole vähään aikaan lukenut nelivuotiaan käyttöopasta niin en tiennyt tuon ikäisen taidoista pyyhkiä takamuksensa. Hän kyllä ilmoitti, että sitä taitoa ei ole vielä tullut opeteltua. Päätin kuitenkin varmistaa asian vielä hänen nukkuvalta äidiltään. Ja kun siskoni siinä sitten kerran olikin hereillä, niin luovutin tehtävän ilomielin hänelle.

Ihan Sievisten asteelle emme faijani kanssa päässeet. Videolla ei ollut allekirjoittaneen urheilusuorituksia menneiltä vuosilta puhumattakaan menestyksestä. Kuitenkin vanhoista valokuvalbumeista löytyi paljon materiaalia jota ei todellakaan muuteta digitaaliseen muotoon. Kuten se kuva serkkuni syntymäpäiviltä jossa hiukset oli KajaGooGoo ilman väriä, päällä miespaita ja kangassolmio, suorat liian lyhyet housut jalassa ja kaiken kruunasivat upeat valkoiset tennissukat hapsuisissa nahkakengissä. Eikä Clerasilistakaan ollut ollut hirvittävästi apua...

Aikuisten juttuja

Vietimme torstaina työpaikkani uusissa toimitiloissa tupareita. Asiakkaiden poistuttua meitä jäi reilut kymmenkunta ihmistä paikalle nauttimaan juomattomista viineistä. Perjantai-aamuna löysin kännykästäni videopätkän, jossa keskustelun aihe liikkui aika pahasti navan alapuolella. Noin puolen minuutin pätkässä aiheena oli miten ilmaista vastapuolelle aktin jälkeen, että jonkilainen henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtiminen voisi olla paikallaan. Kaikkia kommentteja ei ihmisten humalatilan ja kännykän melko analogisen äänitystekniikan takia pystynyt erottamaan. Lopussa kuitenkin kuuluu selvästi kun lähes viisikymppinen miespuolinen kollegani toteaa (lue: kalastelee selkeesti pisteitä toimiston mimmeiltä)."Siinäkin on ero, että sanotko mee suihkuun vai käydäänkö suihkussa yhdessä." Tähän olen sitten itse kommentoinut, enkä todellakaan hirveästi pisteitä kalastellen:"Eiks se mee niin niinku...ett...sen jälkeen sanot, että mee suihkuun niin mä rupeen kattoon fudista." On se vaan hiin hienoa, että jokaisessa meissä elää se pieni parantumaton romantikko...ja vielä hienompaa on löytää se mahdollisimman isossa porukassa. Puhumattakaan siitä, että nykyteknologia on tallentanut sen jälkipolvillekin.

Hieno ilta Kööpenhaminassa

Olen onnekas. Lauantaina Springsteenin keikka Kööpenhaminan Forumissa oli vielä astetta parempi kuin Mannheimin keikka viikko sitten sunnuntaina. Forumiin mahtui noin 6 000 ihmistä. Pienin areena jolla olen Springsteenin nähnyt eikä mies esiinny enää kovin usein tämän kokoisilla areenoilla. Mutta se ei pilannut tunnelmaa lainkaan, päinvastoin. Tunnelma pienellä areenalla oli intiimi ja Pomo oli parantunut viikon takaisesta flunssastaan. Koko bändi tuntui nauttivan esiintymisestä ja yleisö oli hyvin mukana. Hieno ilta.

Keikan alku oli lähes identtinen viikon takaiselle, mutta Mannheimista puuttuneen I'll work for your love'n jälkeen homma lähti kunnolla lentoon. Vaikka The River ei enää kuulukaan tällaisen vannoutuneen fanin toiverepertuaariin hieman kuluneen luonteensa vuoksi, niin lauantaina se kuulosti komealta 6 000:n ihmisen (miinus Jusa) laulaessa mukana. Heti perään todellinen klassikko Tenth Avenue Freeze Out sellaisella intensiteetillä jota ei 58-vuotiaalta odottaisi ja loppuilta oli yhtä juhlaa. Is there anybody alive out there!! Ja Born to Run...maailman paras biisi....sen takia kaikki vuosien varrella koettu jonottaminen, hermoilu lipuista, paleleminen (no, ei niin paljon enää internetin ihmeellisenä aikana), matkustaminen ja rahanmeno saavat merkityksen. Miten joku biisi voikaan kuulostaa niin tuoreelta ja energiseltä vielä 32 vuotta julkaisun jälkeen?!? Ei tässä voi olla muuta kuin kiitollinen viimeisestä 23-vuodesta jotka Springsteenin musiikki on ollut osa elämääni. Hienoa että on vielä asioita jotka koskettavat.

Koska seuraava Springsteen keikkani on vasta kesäkuussa Pariisissa, niin lupaan palata vähitellen blogissani lempiaiheisiini kuten Bläkin kanta-asiakkaisiin, Helsinki-Vantaalla Teneriffan lentoa lauantai-aamuna kello 5.50 Oak Barrelissa tuopin ääressä odottavaan tuulipukukansaan, Matti Vanhasen rakkauselämään, Naisen tiehen (ei taida olla mun pokuni....ihan vaan tiedoksi Loimaan Norppa), viuhahduksiin sekä omaan tahattomaan koomisuuteeni...

Kiertue-elämää

Keikkaelämä on raskasta. Vaikka asuimme Frankfurtissa hyvä tasoisessa Hotel Inter Continentalissa emmekä käyneet Frankfurtin yöelämässä (tai kävimme, mutta eipä ole hirveästi raportoitavaa), niin koko viikon on uni maistanut. Paitsi ma-ti yönä kun jonkin verran jännitti miten käy Suomen keikan lippujen kanssa.

Mutta palataan Saksaan. Majoituimme niin kuin mainitsin Inter Continentaliin. Samassa hotellissa oli myös "Young Jewis Adults' Forum". Jostain syystä kaikki brosyyrit oli toimitettu myös huoneeseemme. Ei hätää, löytyi huoneesta myös saksankielinen raamattu sekä maksu-tv. Nuorten juutalaisten aikuisten foorumin ohjelma ei vaikuttanut niin mielenkiintoiselta, että olisimme jättäneet kaiken muun mitä Frankfurt voi matkaajalle tarjota väliin. Saavuimme Björn Dählien kanssa hotellille lauantai-aamuna. Etruski-ystävämme saapui vasta iltapäivällä. Uskoimme, että hänelle etelämaalaisen ulkomuotonsa takia ei tuota mitään vaikeuksia kävellä respan ohi suoraan huoneeseemme. Paikalla oli kuitenkin em. foorumin takia muitakin moheleita muistuttavia heeboja.

Mutta koska Frankfurtissa ei todellakaan ole paljon kerrottavaa, niin siirrytään suoraan Mannheimin keikalle. Springsteen oli siirtänyt Hollannin keikkaansa päivällä eteenpäin edeltäväksi lauantaiksi flunssan takia. Pieni jännitysmomentti oli siis olemassa sen suhteen heittääkö Pomo keikkaa vai ei. Lauantai-ilta Arnhemissa oli kuitenkin sujunut suht hyvin, joten saavuttuamme SAP -Arenalle ei huolta keikan peruuntumisesta enää ollut.

Bruce heitti reilun kahden tunnin setin. "Radio Nowheren" alettua vieressäni ollut, yleensä tanssiin ja/tai musiikkiin eläytymiseen varsin suomalaisesti suhtautunut Dählie totesi keikan jälkeen "Kun se Radio Nowhere alkoi, niin sitä oli ihan mykkänä...voiko joku olla noin hyvä." Koko kahden tunnin ajan yleisö oli hyvin mukana. Springsteen oli oma itsensä. Juuri se Springsteen jonka takia itse olen viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajan matkustanut ja jonottanut lippuja tietäen ja luottaen kokevani jotain ainutlaatuista. 58 -vuotias perheenisä antoi lavalla kaikkensa, otti yleisönsä ja näytti nauttivan joka hetkestä kuin 30 vuotta nuorempana. Siitäkin huolimatta, että flunssa tuntui edelleen vaivaavan. Lavakarismaa on vaikea opetella. Joillakin sitä vain on, joillakin ei. Ja kun karismaa on, niin jokaisen keikan yhden kohokohdista Born to Runin Springsteen soittaa ainan kaikki areenan valot päällä. Hyvä musiikki ja show ei tarvitse ilotulitusta, pommeja tai videoscreenejä tuekseen. Antaa musiikin puhua. Tässä pieni tunnelmapala Mannheimista. (vaatinee kirjautumisen Facebookiin)


Keikkaelämä on kuitenkin raskasta. Ensi lauantaina on edessä Köpiksen keikka. Sitten joutuu odottamaan kesäkuun loppuun Pariisin keikkaa sekä tietysti Helsingin 11.7. keikkaa. Valitettavasti vain yhtä keikkaa. Toista iltaa varten oli olemassa varaus. Ilmeisesti konsertin ajottuminen kovimpaan lomakauteen teki kuitenkin sen, että Stadionin keikkaa ei myyty heti loppuun, joten toista keikkaa tuskin tulee. Ruotsissa ja Norjassa kaksi stadionkeikkaa meni parissa tunnissa kaupaksi. Harmi, mutta nautitaan siitä yhdestäkin.