Loukatun poken kunnia

Vuoden Jorma on valittu. Lisäksi on annettu palkinto elämäntyöstä, rikottu kamera, pari takkia - toinen vain kolme päivää vanha ja mun, yksi kihlasormus hukattu, Piazzan pokea loukattu syvästi, hätänumeroon soitettu ja todettu, että Napakymppi on selkeesti huonompi miesten lehti kuin Jallu. Ja kaikki tämä vain yhden hieman pidemmän viikonlopun aikana! Jormien 10. kevätretki jatkoi tutulla kaavalla, mutta nyt kyllä vähän sattuu.... Jonkinlainen konsensus ensi vuoden kevätretken kestosta on löytynyt: kolme päivää on aivan liikaa näin hyvässä porukassa.

Vuoden Jormaksi valittiin melko yksimielisesti Jani Sievinen. Perustelut olivat seuraavat: jätti Susanna Sievisen, nai Miss Norjaa, styylaa Miss Ruotsin kanssa ja on lähikontaktissa Helena Ahti-Hallbergin kanssa. Se on kuitenkin todettava, että tänä vuonna ehdokkaiden taso oli melko heikko eikä käynti Seiskan kotisivuillakaan auttanut. Kymmenennen kevätretken kunniaksi päätettiin myöntää palkinto elämäntyöstä. Palkinnon sai Matti Nykänen. Tosin Jormien kiintiö suomenruotsalainen esitti tekstiviestillä Helsingforsista vastalauseensa valinnalle perusteluin "naistenhakkaaja, varttihullu, rapajuoppo, dyslektikko, pilleristi, inhimillisen alennustilan henkilöitymä...mutta ainakin tamperelainen!"

Poikien retkeen liittyy aina se, että aamiastarvikkeita ostettaessa mukaan tarttuu myös perinteinen printtimuotoinen miestenlehti. Suomalaisten pornolehtien tasosta puhuttiin paljon, jopa tuiki tuntemattomien kanssa snagarijonossa lauantain ja sunnunntain välisenä yönä. Se todettakoon nyt tässäkin että nykynuorisolla on niin helppoa kun internetistä löytyy vaikka mitä tyydyttämään esipuberteetin (ja myös jälkipuberteetin) tarpeita eikä tarvitse enää jännittää kymmenen kilometrin päässä kotoa olevalla R-kioskilla käyntiä.

Perjantai -iltana tuli todistettua, että raavaan ovimiehenkin kuoren alla sykkii herkkä sydän. Eräs Jormista poistettiin ravintolasta torstain ja perjantain välisenä yönä. Jonkinasteista sananvaihtoa ilmeisesti käytiin kun kyseinen ovimies perjantai-iltana kysyi tältä Jormalta, että "kehtasit sitten vielä tulla tänne". Yritimme selvittää mitä oli tapahtunut, kun ovimies ei edes suostunut kättelemään "tuollaista miestä". Lopulta ovimies suostui valottamaan hieman edellisillan tapahtumia toteamalla (suora lainaus) "Hän käytti mm. sellaisia termejä kuin homo ja kullinimijä..."

Pahoittelen noita loukkaavia sanoja kaikkien Jormien puolesta mutta samalla haluan korostaa, että asiakaspalveluammatissa on menestyäkseen vain pakko hyväksyä se periaate, että asiakas on aina oikeassa.

On aika valita vuoden Jorma

Mistä tietää, että pitkä pimeä kausi on taittumassa ja valoisa vuodenaika on alkamassa? No tietysti siitä, että Jormat Junitedin edustajat kokoontuvat jo 11. kertaa vuotuiselle kevätretkelleen. Tänä vuonna kohteena on siis Tahkovuori ja retki huipentuu vuoden Jorman valintaan joskus lauantain ja sunnuntain välisenä yönä.

Vuoden Jorman valinta on prosessi joka noudattaa aina samaa kaavaa. Kukin Jorma esittää omia näkemyksiään ennen lopullista valintaa. Keskustelu käy vilkkaana ja lopullinen valinta on yleensä jonkin sortin yllätys. Itse valinnan suorittavat viimeisenä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä pystyssä olevat Jormat. Jos syntyy tasapeli ehdokkaiden kesken, niin arpa ratkaisee. Näin kävi mm. kolme vuotta sitten jolloin allekirjoittanut ja eräs toinen Jorma olivat viimeiset pystyssä. Äänestys käytiin muistaakseni Jari Kurrin ja Juhani Palmun välillä. Äänet menivät tasan 1-1, joten turvauduttiin kolikkoon. Sillä kertaa kolikko oli suosiollinen Jari Kurrille, mutta kun katsoo noiden kahden herran menneisyyttä, niin on se kolikko ollut muutenkin suotuisampi Jari Kurrille useammin kuin Juhani Palmulle...

Vuoden Jormaksi valitaan henkilö, joka on käyttäytynyt jormamaisesti mm. saavuttamalla perusteetonta etua omaa asemaansa väärinkäyttämällä tai muuten vain hölmöilemällä. Esiintyminen julkisuudessaa, hyvässä tai huonossa (yleensä huonossa) valossa on tärkeä kriteeri. Kaksi vuotta sitten Jormat tekivät historiaa ja osoittivat ennakkoluulottomuutta valitsemalla Marika Fingerroosin ensimmäiseksi naispuoliseksi vuoden Jormaksi. Hänen ex-miehensä Jani Ollila on ollut usein ehdokkaana, mutta liian säälittävänä jäänyt myös ilman tätä palkintoa. Triviatietona todettakoon, että Matti Nykästä ei ole koskaan valittu vuoden Jormaksi.

Kaksi kertaa vuoden Jormaksi on valittu yksi Jormista. Mutta tästä on yhteisellä päätöksellä luovuttu, koska kotioloissa vuoden Jorma titteli ei välttämättä herätä samanlaista arvostusta kuin muiden Jormien keskuudessa...

Itselläni ei ole vielä vahvaa ehdokasta vuoden Jormaksi. Joka vuosi oman ehdokkaan valitseminen on yhtä vaikea prosessi. Ehkä Harri Jaskari voisi olla hyvä. Otan kuitenkin mielelläni vastaan ehdotuksia objektiivisilta tarkkailijoilta. Kuka sitten oli viime vuoden Jorma? Olin kyllä mukana valitsemassa, mutta en yksinkertaisesti muista.

Kumpi on pahempi: demari vai porvari?

En yleensä iloitse kokoomuksen vaalimenestyksestä, mutta tällä kertaa entisen viherpipertäjänkin suu vääntyi hymyyn vaalien tuloksen selvittyä. En muista milloin olisin ollut niin tyytyväinen vaalien lopputulokseen kuin tänä vuonna. Kaikki ei toki mennyt ihan niin hyvin kuin olisin toivonut, mutta kaikkea ei voi saada.

Vihreiden menestys oli ihan ok vaikka viimeisestä kunnon vaalivoitosta on jo aikaa. Itse uskon, että Vihreissä on muutosvoimaa mitä osoittaa mm. keskustelu perustulosta. Perustulosta voi olla montaa mieltä, mutta ainakin Vihreät ovat jostain jotain mieltä. Päädyin itsekin lopulta äänestämään Vihreitä vaikka haahuilin kykypuolueenkin suuntaan. Lopullinen päätös kypsyi HS:n vaalimainoksen perusteella. Vihreät ovat ajaneet ilmastonmuutokseen liittyviä asioita jo vuosikymmenet eikä heillä kyse ole hetkellisestä muoti-ilmiöstä. Oma ehdokkaani ei päässyt läpi, mutta ääni meni kuitenkin hyvään tarkoitukseen.

Kokoomus on toinen muutosvoima. Maailma on muuttunut eikä täällä eletä enää lintukodossa. Jyrki Katainen ja Sauli Niinistö ovat karismaattisia johtajia jotka eivät korosta vastakkainasettelua. Ben, Kimmo Sasi ja muutamat muut taistelevat vielä vuoden 1918 keväthangilla, mutta toivoa sopii, että heidän äänensä ei saa liikaa huomiota puolueessa.

Keskusta olisi voinut puolestani jäädä toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Jäykkä konservatiivinen aina kotiinpäin vetävä liitto ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini. Omenamehua hörppivä neittideittailija on tietysti vakaa ja luottamusta herättävä poliitikko, mutta kuinka tällainen heebe tukijoukkoineen puolustaa koko kansan etuja kun mielessä pyörii uuden sillan rakentaminen omaan vaalipiiriin.

Demarit....voiko surkeammin mennä. Vedotaan kansan syviin tuntoihin ja muistutetaan siitä kuinka asiat meni perseelleen kun Sauli oli valtiovarainministerinä. Eiköhän se Sauli enemmänkin korjaillut 80 -luvun edeltäjiensä Louekosken ja Liikasen töitä. Harvoin muuten näkee kenenkään kasvoilta niin selvästi että "vituttaa" kun eilen Heinäluoman kasvoilta YLE:n ennusteen pamahtaessa ruutuun. Ja kun 99% äänistä oli laskettu niin äijä ei edelleenkään vastaa kysymyksiin vaan politikoi ja kiertelee. Demarit ja SAK elävät menneessä maailmassa. Vaikka asiat ovat hoituneet jollain tapaa aikaisemmin, niin se ei tarkoita sitä, että esim. työllisyyttä voitaisiin hoitaa tukityöllistämisellä ja muilla poppakonsteilla muuttuvassa maailmassa. Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen, on muuan valtionpäämies joskus sanonut. Joillekin tämän oppiminen on vielä edessä.

Ja tästä vastakkainasettelusta: ei se että tunnustaa jotain väriä tarkoita suomalaisessa yhteiskunnassa sitä että ei halua edistää yhteisiä asioita. Suomalainen yhteiskunta on kuitenkin loppupeleissä pohjoismainen demokratia joka haluaa vaalia hyvinvointiyhteiskuntaa. Se ei tule säilymään sellaisena kuin se 20 vuotta sitten oli, mutta se ei tule myöskään olemaan amerikkalainen yhteiskunta, jossa vain menestyjät pärjäävät.

Hallituspohja: toivoisin, että kokoomus ja vihreät olisivat samassa hallituksessa. Valitettavasti käynee kuitenkin niin, että rkp joka ei ole mistään mitään mieltä (paitsi ruotsinkielestä) on se kolmas hallituspuolue, kuten aina.

Lopuksi kiitos tamperelaisille. Seuraavat neljä vuotta eivät voi olla tylsiä kun tamperelaiset valitsivat eduskuntaan Veltto Virtasen, Harri Jaskarin, Marko Asellin, Mikko Alatalon ja Pertti Salovaaran....

Menopaussi?

Hemmetti. Hikoiltuani vajaan viikon päätin soittaa oma lääkärilleni eli faijalle. Pelkäsin, että minulle, 27 -vuotiaan näköiselle 35 -vuotiaalle on iskenyt päälle miesten vaihdevuodet eli menopaussi. Nytkö jo! Juuri kun tunsin olevani elämäni kunnossa jaksettuani viettää paheellista ja alkoholinhuuruista edustuselämää saamelaisalueella. Lyhyitä yöunia, paljon after skitä, paljon punaista lihaa, lisää olutta, rommikaakao, lisää olutta, karaokea, pöydällä tanssimista, yleistä örveltämistä....ja kaiken tämän jaksoin ja kestin!

Oma lääkärini oli suht luottavainen sen suhteen, että vielä ei ole aika siirtyä harmaiden miesten harmaaseen joukkoon. Vaikka suvussamme on kilpirauhasen vajaatoimintaa, tajuttomia ääliöitä, yksi homo, epäselviä sukulaissuhteita, kateutta ja muita kansansairauksia, niin todennäköinen syy löytynee muualta. Reilun viikon kestänyt valvominen ja ryyppääminen taisivat vain jättää jälkensä. Tosin tänään on ensimmäistä kertaa sellainen olo, että dödö pitää eli mitään pysyvää vauriota viime viikkojen reissaaminen ei todennäköisesti jättänyt.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Lappi on nyt sitten nähty. Viikonloppu Levillä päätti pohjoisen kalottialueen kiertueeni. Menestyksestä on vaikea puhua, mutta hauskaa oli. Sekä omalla että muiden kustannuksella.

Perjantai tarjosi taas paljon taiteellista paskaa karaokessa ja tunnelma oli katossa. Kokeneena Lapin kävijänä vetäsin itse Willie Nelsonin "On the Road Again" teemaan sopivasti. Ei ollutkaan ihan niin helppo kuin luulin. Sävel meni ok, mutta A-osan sanat olivat hieman hukassa. Joku luuli allekirjoittanutta 27 -vuotiaaksi. Parasta mitä 35 -vuotiaalle voi sattua.

Launtaina mäestä löytyi koskematonta offaria. Hieno fiilis. Sää olisi voinut olla toki parempi, mutta ei se menoa pahemmin haitannut. Kerran sain kaivaa suksia metrisestä hangesta, mutta muuten osumat olivat enemmän henkisen puolen juttuja. Ilta meni perinteisissä merkeissä. Sunnuntaina oli pari astetta lämpöä ja aurinko paistoi. After skissä Vinkkarin Dj oli yhtä paska kuin edellisenä päivänäkin. Oikeesti: jokainen biisi alkoi jollain aasinsillalla johon oli liitetty muutama sana tulevasta biisistä tyyliin "No niin, ja seuraavaksi lauletaan ihmissuhteista. Vaikeitahan ne on kun rakastan sua kovasti, mutta miksi ihmeessä isäsi on rovasti eli seuraavaksi vähän Raptoria..." Tosi hauskaa - not! Maanantai-aamuna tiliotetta katsoessani huomasin Hullun poron käyneen tililläni useampaankin otteeseen.

Liskot saapuivat vasta maanantain ja tiistain välisenä yönä. 1.30 aukenivat silmät ja sen jälkeen ei tullutkaan pahemmin nukuttua. Oli aikaa ajatella vähän elämäänsä. Kun sen ajatteleminen on muutenkin raskasta niin pitääkö sitä nyt öisinkin miettiä!

Kotiin oli mukava palata. Ja töihin - lepäämään. Kevään viimeinen koitos puolentoista viikon kuluttua, kun Jormien kevätretki suuntaa taas Tahkolle...

Turnauskestävyys koetuksella

Terveisiä Åresta ja Rukalta. Kaksi reissua kolmesta takana. Viikossa tulee koko pohjoinen kalottialue tutuksi kun vielä tänään suunnataan Leville työporukalla. Otin vapaaehtoisesti sen myöhemmän lennon. Jää aikaa itselle eikä sielun tarvitse vielä aloittaa ruumiin kanssa taistelua siitä, kuka oikein määrää.

Åre on pohjolan hiihtokeskuksista parasta A-ryhmää. Rinteiden profiilit erinomaiset, after ski loistavaa ja muutenkin fasilitetit kunnossa. Ainoa mistä annetaan iso miinus on suksivuokraamon suksien taso. Löysiä lautoja ja vaihtoehdot vähissä. Suomen keskuksissa saa yleensä pro kamaa, mutta ei Ruotsissa.

Åressa after ski -paikkoja, hyviä sellaisia, on useampia. Fjällgårdenissa voi seurata joka vuosi kuinka Patrik's Combo vittuilee naapurikansoille. Tosin vuosi vuodelta tuo vittuilu näyttää lieventyneen. No, jokaisen artistin ura saavuttaa saturaatiopisteensä jossain vaiheessa. Vai mitä Ilkka Lipsanen, Kiinan suosituin suomalainen?

Toinen hyvä mesta on Bygget. Tänä vuonna Marmeladeorkestern soitti ammattitaidolla slagereita ja muita hittejä. Huolimatta siitä, että Tukholman hiihtolomaviikko vääristi hieman ikärakennetta, niin edellisvuoden 12,5:n vuoden keski-iästä oltiin sentään kivuttu lähelle idols-kisan alarajaa.

Iltamestoista mainittakoon vanha kunnon Diplomat. Tänä vuonna varmistimme paikkamme eturivissä ja saavuimme ajoissa katsomaan Marie Serneholtia joka kuvien perusteella täytti rotukissan määritelmän. Ovimiehen vinkistä vältimme jonon ja saavuimme paikalle kello 22.00 - ravintolan ensimmäisinä asiakkaina. Harvoin sitä saa narikasta lapun numero 1, jolle voi laittaa yhtäläisyysmerkit sanan "epätoivoinen" kanssa. Marie Serneholt oli hirveetä paskaa, mutta se tuntui kuitenkin kelpaavan varatuissa pöydissään sampanjaa lipittäville tukholmalaispenskoille.

Sunnuntaina Åresta palattuani oli edessä yksi päivä lepoa töissä ja sitten suuntana Ruka - pieni kumpu pohjois-Kainuussa. Rukan mäet olivat edelleen pettymys, mutta iltamenoa löytyi ajankohtaan nähden ihan kiitettävästi paikasta nimeltä Zone. Asiakkaan pyynnöstä, koska hän ei kuulemma itse osannut laulaa, jouduin vetämään Sielun Veljien Peltirummun karaokessa. Totta kai siinä kävi niin, että kun minun vuoroni tuli oli puolityhjä ravintola muuttunut suhteellisen tiiviisti kansoitetuksi juottolaksi. Veto meni ihan ok vaikka edellisenä iltana vedetty Elviksen Always on My Mind oli parempi. Siitäkin huolimatta että sovitus oli yllätyksekseni Richard Clayderman / panhuilu -tyyppinen.

Mutta eilen palattiin Rukalta ja nyt suuntana Levi. Sitten on kevään raskain viikko takana. Voi olla että sielu joutuu antamaan periksi ruumiille niiden keskinäisessä nokittelussa. Sen verran raskasta tällainen reissaaminen on. Tosin kahden viikon kuluttua pidettävään joka keväiseen huippukohtaan mennessä on tilanne ehtinyt hieman rauhoittua eli Jormien kevätretkelle Tahkolle lähdetään jälleen uutta tarmoa täynnä.