Lamaa nujertamassa. Ainakin tiliotteen perusteella. Kaksi päiväiset polttarit keskellä kauneinta Suomea. Vantaalla Suomen Las Vegasissa ja Turussa, jossa ei ole mitään muuta vikaa kuin turkulaiset. Ja muuten aika heikko palveluasenne, josta eräskin etelähelsinkiläinen (en siis minä) veti sen johtopäätöksen, että kaikkialla muualla Suomessa, paitsi pääkaupunkiseudulla, saa paskaa palvelua. Tätä johtopäätöstä en voinut itse allekirjoittaa.Kun matkalle lähtee, niin eniten reissusta saa irti tutustumalla paikalliseen elämäntapaan. Paikallisten arjesta ja vapaa-ajan vietosta saa enemmän irti kuin jostain paikallisen sotarikollisen kivifiguurista. On tärkeätä syödö kuin paikalliset ja ennen kaikkea juoda kuin lokaalit. Ja pitää huolen siitä, että kun vauhti kiihtyy, niin turvasanaan ei turvauduta kuin äärimmäisen hädän hetkellä.Kosovon kreivi Bernadotte, jormien kiintiö suomenruotsalainen saapui Balkanilta perjantai-iltana vähän ennen puol
tayötä Helsinki-Vantaalle. Lentokentältä hän siirtyi meidän muiden seuraan Vantaan Flamingoon. Pääkaupunkiseudun glamourimpaan bilemestaan. Jee! Kreisii bailausta ala Uusi-FC Haka! No, ei todellakaan. Kaksi päällekkäistä jalkapallohallia, populaa melko vähän ja pukeutumiskoodi "Relax Vantaa Hip Hop SA Int". Ei, ei olllut meikäläisen juttu. Kaiken kruunasi hotellihuoneesta avautunut näkymä Kehä III:lle ja sen vieressä kököttänyt muuntaja (kuva). Schöööön....Mutta eivät polttarit menneet pelkästään kaupunkimatkailun merkeissä. Väliin oli pakko änkeä sporttia. Senpä takia ennen Turkua oli tutustuminen suomalaisten kansallislajin mäkihypyn ihmeelliseen maailmaan Paimion mäkikeskuksessa.
Paimiossa meitä oli vastaanottomassa kaksi vanhaa mäkikotkaa. Toinen oli juhlan kunniaksi vetänyt päällensä lierihatun ja ketunnahoilla koristellun liivin. "No niin pojat....Jokainenhan on hoitanut sitten itse om
at vakuutuksensa....Eli jokainen hyppää omalla vastuullaan. Kun tässä nyt sanon näin...niin se tarkoittaa sitä, että porukassa on nyt näin sovittu." Oli aika hiljaista. Kukaan ei katsonut ketään silmiin. Lattiassa ja katossa oli paljon mielenkiintoisia juttuja ja yksityiskohtia. "No niin, se on sitten tällä puheella sovittu." Njaa-a...Pieni epäilyksen poikanen hiipi mieleen. Olikohan tämä nyt viisasta? Varsinkaan 37-vuotiaalle miehelle, jonka sairaskertomus on täynnä polvivammoja ja suvussa on esiintynyt ennenkin tyhmänrohkeutta.
Mutta veri veti mäkeen. Ei siinä K-7 hyppytornissa miettinyt muuta kuin lähimmäisiään, finanssikriisiä ja sitä, vedinkö silitysraudan töpselin seinästä. Korvissa kohisi. En tiedä oliko kyseessä Föhn -tuuli vai adrenaliinin kiihdyttämä verenkierto. Vaikea sanoa. Alhaalla mäkimontussa mylvivä yleisön ääni ei häirinnyt mäkiko
tkaa. Ei. Mieleen palasi Matti Nykäsen uroteot sekä mäessä että mäen ulkopuolella, Jari Puikkosen pahannäköinen kaatuminen 80-luvulla sekä tietysti Lahden 2001 doping -skandaali. Mutta katse tiukasti mäkeen. Sitten siteiden tarkistus edestä ja takaa, valmentajan katse tuulimittariin ja pitkän odotuksen päättänyt valmentajan kädenheilautus...Kun työnsi itsensä mäkeen tuntui siltä kuin koko elämä olisi vilissyt filminauhan lailla silmissä. Eniten pelotti kaatuminen jo vauhtimäessä. Se ei olisi vain noloa vaan todennäköisesti erinäisen määrän vammoja aiheuttava tapahtuma. Sitten ponnistus (eli ponkkari niin kuin paikalliset mäkistarat sanoivat), ilmalento ja lopuksi tasajalka-alastulo. Eikä suinkaan sen takia, että olisi ollut pakko vetää ylipitkä hyppy alas. En ainakaan usko, vaikka mieli tekisi väittää. Mutta oli sen verran hieno fiilis, että uhkarohkeimmat puhuivat jo isommistakin mäistä. Onneksi aika loppui kesken ja K15, joka oli pakko kokeilla toiseenkin kertaan ihan vaan periaatteen vuoksi, jäi tällä kertaa suurimmaksi valloitukseksi.
Turku oli Turku. Olen pahoillani kaikille varsinaissuomalaisille, mutta aika paljon paskaa palvelua tuli paikallisten palveluammattilaisten taholta. Alkaen jo Börsin vastaanottovirkailijan "Mä en nyt yhtään jaksa tätä..." (huom! Tässä vaiheessa ei oltu edes humalassa vaan unen ja ruuan tarpeessa) aina ravintola Roccan tarjoilijan ilmoituksesta "Ensin tuomme alkuruuaan sitten vasta otamme tilauksen toisesta kierroksesta. Tämä käsky tuli itse keittiömestarilta." Ok. Selvä. Anteeksi että häiritsimme...
Ehkä ikä painaa, mutta meno oli kaiken kaikkiaan rauhallisempaa kuin monena aikasempana vuonna. Siitäkin huolimatta, että aika monta jormaa oli matkassa mukana.
Kiitos pääministeri Matti Vanhanen! Te olette minulle inspiraatin lähde. Ja parhaimmat onnittelut! Miltä se nyt tuntuu? Olla siis voittaja. Veret seisauttavaa. Eikö totta? Varmaan hieno fiilis ottaa niskalenkki espoolaisesta yksinhuoltajasta, jota kuvaavat parhaiten adjektiivit reppana ja julkisuushakuinen. Sehän tiedetään, että panomies ei paljon taaksensa katso, mutta...no...Ei siitä sen enempää. Mutta voitto on aina voitto. Kuka tässä nyt maalieroja tai tyylipisteitä laskemaan. Eiköhän skoolata lasi omenaa voitolle. Siitäkin huolimatta, että maailman talous ja Suomen siinä mukana, on vahvassa syöksykierteessä. Teidän ristiretkenne on kuitenkin pelastanut nyt kaikki maailman timokallit, lylyrajalat, mikkoalatalot ja tietysti tanjasaarelakarpelavienoset Seiskan ilkeiltä juoruilta. En tiedä, mutta arvelisin että hovioikeuden päätös ei syntynyt äänestämällä. Jos olisi, niin todennäköisesti olisitte hävinneet tämänkin vaalin. Kuten kaikki muutkin vaalit mihin olette pääministerinä joukkonne johdattaneet. Nauttikaa nyt voittajana olemisesta. Se tuskin kestää yli europarlamenttivaalien.Yhden kysymyksen haluaisin kuitenkin teille vielä esittää. Ylen uutisissa kerrottiin äsken, että hovioikeus perusteli päätöksessään Ruususen kirjan aiheuttaneen teille "vahinkoa, kärsimystä ja mielipahaa". Miten te aiotte korvata kaiken sen vahingon, kärsimyksen ja mielipahan jota aiheutatte paitsi minulle ja blogini lukijoille, jotka joutuvat näitä pakkomielteisiä moraalittomia liian yleisiä kategorisointeja lukemaan, niin myös kaikille muille suomalaisille, joille Nurmijärven amerikkalasta lähiöelämäntapaanne tyrkytätte?
Jouduin kieltäytymään lauantai-iltana tuopillisesta. Miesten välinen viestintä hoidettiin tekstiviesteillä. Olisin mielelläni kyllä lähtenyt kaljalle turisemaan, mutta olin jo sopinut meneväni leffaan naisen kanssa. Tämä ymmärrettiin linjan toisessa päässä.
"Se on ihan hyvä vaihtoehto. Riippuu tiestysi paljolti leffasta ja muijasta. Jomman kumman on oltava hyvä. Ihan niin kuin perse ja tissit."
Erään savolaisen suusta kuultua männä viikolla:"Venäjällä kaikki muu on paskaa, paitsi kusi!"
Arvon naiset. Yrittäkääpä itse nyhtää viho viimeistä pisaraa hervottomana roikkuvasta kumisesta pipetistä metrin korkeudelta posliiniastiaan. Niinpä. Ei taida onnistua ihan tosta vaan! Allekirjoittanut on vastaanottanut (kyllä, kuuntelin...) viime viikolla sanomista siitä, että ihan kaikki pönttöön tarkoitettu ei ole löytänyt tietänsä sinne. Ok, myönnetään, että näin on voinut käydä. Mutta miten pitää tulkita se, että jos pöntön kansi useamman saarnan jälkeen on opittu pitämään alhaalla, niin minun käsitykseni mukaan pöntön saamaa pisaratartuntaa ei pitäisi naissukupuolen edustajan havainnoida nostamatta istumarengasta. Vai? Jos näin on, niin kyse on urkkimisesta ja luottamuksen puutteesta. Ja mitä sitten, jos sieltä löytyy pari pisaraa. Käykääpä joskus yleisessä miesten vessassa! Siellä ei ammuta pistoolilla. Ei. Siellä asioivat miehet omistavat rynnäkkökiväärin, haulikon tai rypälepommeja ampuvan tykin. Kun sellaisella aseella ammuntaa, niin siinä eivät aina seinätkään säästy. Ja monesti jälki on sen näköista kuin Israelin armeija olisi käynyt toteuttamassa "puolustussotaansa".Ajatelkaapa asiaa laajemmin. Kyse ei ole vain perheen sisäisestä kriisistä. Ei. Kyse on yleismaailmallisesta ongelmasta, joka koskettaa miehiä (ja siis myös naisia) kaikissa ikäluokissa ja sosiaaliryhmissä. Muistan lapsuudestani isäni vaimon saarnan siitä kuinka pöntön reunat olivat täynnä osumajälkiä. Meitä oli siinä pöydässä kolme miestä ottamassa kritiikkiä vastaan. Todennäköisesti kaikki yhtä syyllisiä. Myös yksi miespuolinen vanhemman sukupolven edustaja. Suojellakseni isäni yksityisyyttä en paljasta kuka tämä henkilö oli. Mutta ei se ampuminen pienikaliiberisella pistoolilla ole niin helppoa. Uskokaa nyt. Kun pyssyn pää meistä harvalla roikkuu pöntän reunojen alapuolella, niin on luonnollista, että normaalin aineenvaihdunnan omaavat miehet, jotka asioivat toiletissa pikkuasialla 3-5 kertaa päivässä, ampuvat välillä harhalaukauksiakin. Mutta parhaamme me yritämme. Eli arvon naiset: Olkaa tyytyväisiä, jos miehenne on oppinut laskemaan asioinnin jälkeen pöntön kannen alas. Jos olette liian uteliaita, niin todennäköisesti joudutte katsomaan totuutta silmiin. Ja kuten hyvin tiedämme: useimmiten tieto vain lisää tuskaa.
Tahkoa tuli taas kierrettyä viime viikonloppuna. 14th annual Hätsä Kätsä. Mäen huipulla käytiin. Alaskin tultiin. Aina laakson pohjalle asti. Välillä piti lykkiä vauhtia lisää. Mutta mitä itse hiihtämiseen tulee, niin polvet säilyivät ehjänä. Kiitos muuten Stadiumin huippuporukalle , joka sääti siteet 300 mm:n pituiselle monolle. Muuten ihan hyvä, mutta kun meikäläisen monot ovat pituudeltaan 325 mm. Että tack så helvete! Thumbs up, killarna!Matka Savon sydämeen taittui bussilla. Ekologinen vaihtoehto. Menomatkalla sitä kehuu bussimatkustamisen autuutta. Paluumatkalla onkin jo eri ääni kellossa. Varsinkin jos on sopinut maanantaiaamuksi työpalaverin. Kannattaisi pitää kalenteri ajantasalla. Matkan viihdepuolesta ei ole valittamista. Paitsi siitä, että joku urpo oksensi lauantai-iltana Piazzalla niihin portaisiin, jotka vievät hotelli Helpotukseen. Ja kivastihan se tuoksu levisi sitten muuallekin ravintolaan, kun vähintään jokainen asiakaskuntaan kuuluva kävi kastamassa poponsa snagarin jämiin. Myös allekirjoittanut seisoi nilkkoihin asti vatsahapoissa. Mutta asiakkaiden lisäksi myös palveluntarjoajan toiminnasta löytyy aihetta kritiikkiin. Bändi, jonka laulaja muistutti radiojuontaja Sami Tenkasta, ei ollut täysin ajan hermolla biisivalinnoissaan. Moitimme myös henkilökunnan nihkeä suhtautuminen valokuvaukseen ravintolan sisätiloissa. Warum? No kuulemma siksi, että paikalla voi olla myös julkisuuden henkilöitä (BB-Kakin (=kavereiden kesken BB-Kakka), Idols-Maunon, Miljonääri-Masan ja parin salarakkaan tarkoin varjellut julkisuuskuvat ovat niin herkkiä vääränlaiselle julkisuudelle...vai!?). Muutamista puutteista huolimatta testiryhmämme piti viikonloppua onnistuneena ja suosittelee Tahkoa seuraavankin Hätsä Kätsä reissun matkakohteeksi.Kuten tuossa reilu kuukausi sitten totesin, ortopedi on ihmisen paras ystävä. Niin oli Tahkollakin. Tai ei ihan. Se ortopedi/kirurgi, joka oli paikalla ei ollut kykenevä ompelemaan parin toimittajaneitokaisen leukaa. Onneksi paikalla oli myös vähemmän jurrinen työterveyslääkäri Turengista. Hän tilasi ystävällisesti ambulanssin ja lähti henkilökohtaisesti ompelemaan Nilsiän terveyskeskukseen tyttöjen stagedaivauksen rikkomat leuat. (Eikä neitojen ulkoisella olemuksella ollut varmasti mitään tekemistä tässä suuressa henkilökohtaisessa uhrauksessa...Pakko se on myöntää. Ollanhan me miehet aika helposti luettavissa....) Muutamasta nautitusta alkoholiannoksesta huolimatta tohtori teki hyvää jälkeä. Lääkäri on lääkäri jurrissakin.
Piazzalta löytyi jälleen kerran toudella hyvännäköistä naisseuraa...
Lamaa nujertamassa. Ainakin tiliotteen perusteella. Kaksi päiväiset polttarit keskellä kauneinta Suomea. Vantaalla Suomen Las Vegasissa ja Turussa, jossa ei ole mitään muuta vikaa kuin turkulaiset. Ja muuten aika heikko palveluasenne, josta eräskin etelähelsinkiläinen (en siis minä) veti sen johtopäätöksen, että kaikkialla muualla Suomessa, paitsi pääkaupunkiseudulla, saa paskaa palvelua. Tätä johtopäätöstä en voinut itse allekirjoittaa.
tayötä Helsinki-Vantaalle. Lentokentältä hän siirtyi meidän muiden seuraan Vantaan Flamingoon. Pääkaupunkiseudun glamourimpaan bilemestaan. Jee! Kreisii bailausta ala Uusi-FC Haka! No, ei todellakaan. Kaksi päällekkäistä jalkapallohallia, populaa melko vähän ja pukeutumiskoodi "Relax Vantaa Hip Hop SA Int". Ei, ei olllut meikäläisen juttu. Kaiken kruunasi hotellihuoneesta avautunut näkymä Kehä III:lle ja sen vieressä kököttänyt muuntaja (kuva). Schöööön....Mutta eivät polttarit menneet pelkästään kaupunkimatkailun merkeissä. Väliin oli pakko änkeä sporttia. Senpä takia ennen Turkua oli tutustuminen suomalaisten kansallislajin mäkihypyn ihmeelliseen maailmaan Paimion mäkikeskuksessa. 
at vakuutuksensa....Eli jokainen hyppää omalla vastuullaan. Kun tässä nyt sanon näin...niin se tarkoittaa sitä, että porukassa on nyt näin sovittu." Oli aika hiljaista. Kukaan ei katsonut ketään silmiin. Lattiassa ja katossa oli paljon mielenkiintoisia juttuja ja yksityiskohtia. "No niin, se on sitten tällä puheella sovittu." Njaa-a...Pieni epäilyksen poikanen hiipi mieleen. Olikohan tämä nyt viisasta? Varsinkaan 37-vuotiaalle miehelle, jonka sairaskertomus on täynnä polvivammoja ja suvussa on esiintynyt ennenkin tyhmänrohkeutta.
tkaa. Ei. Mieleen palasi Matti Nykäsen uroteot sekä mäessä että mäen ulkopuolella, Jari Puikkosen pahannäköinen kaatuminen 80-luvulla sekä tietysti Lahden 2001 doping -skandaali. Mutta katse tiukasti mäkeen. Sitten siteiden tarkistus edestä ja takaa, valmentajan katse tuulimittariin ja pitkän odotuksen päättänyt valmentajan kädenheilautus...Kun työnsi itsensä mäkeen tuntui siltä kuin koko elämä olisi vilissyt filminauhan lailla silmissä. Eniten pelotti kaatuminen jo vauhtimäessä. Se ei olisi vain noloa vaan todennäköisesti erinäisen määrän vammoja aiheuttava tapahtuma. Sitten ponnistus (eli ponkkari niin kuin paikalliset mäkistarat sanoivat), ilmalento ja lopuksi tasajalka-alastulo. Eikä suinkaan sen takia, että olisi ollut pakko vetää ylipitkä hyppy alas. En ainakaan usko, vaikka mieli tekisi väittää. Mutta oli sen verran hieno fiilis, että uhkarohkeimmat puhuivat jo isommistakin mäistä. Onneksi aika loppui kesken ja K15, joka oli pakko kokeilla toiseenkin kertaan ihan vaan periaatteen vuoksi, jäi tällä kertaa suurimmaksi valloitukseksi. 
