Ahdasmielisyys ei parane Vanhasen liikavarpaita leikkaamalla

On se kumma, että nurkkakuntaisuutta, ahdasmielisyyttä ja kapeakatseisuutta korjataan nykyään jalkaleikkauksilla. Kaikkeen se lääketiede pystyy. Tai sitten ei! Kun katsoo kepun ehdokaslistaa Suomen seuraavaksi pääministeriksi, niin ei paljon lohduta. Oma antipatiani Matti Vanhasta kohtaan ei ole ollut antipatiaa Mattia kohtaan henkilönä, vaan kaikkea sitä mitä hän edustaa. Nyt tilalle on tarjolla samanlaisia tanttoja ja toopeja, kevätkylvöstä ja harmaasta väristä tautiset vibat saavia menneen maailman reliikkejä. Kaivoipa joku vanhan Paavo Väyrysenkin jostain Tehtaankadun lähetystön uumenista mukaan peliin. Sanokaa minun sanoneen: Ei tämä tästä paremmaksi muutu.

Täten lupaan ja vannon jatkavani omaa henkilökohtaista ristiretkeäni sitä takapajuisuutta, suvaitsemattomuutta ja oman edun tavoittelua vastaan, jota Suomen Keskusta edustaa. Nimittäkää kylähulluksi maakuntien vihreää väriä palvovan juntit. Minulle kaupunkilaiselle ette parempaa kunnianosoitusta voi suoda!

Komposiittia vai kehitysapua?

Viisi. Niitä on yhteensä viisi. Suurin osa vielä alle kouluikäisiä. Nuorin vasta syö ja paskantaa. Vanhin laskee yhteen ja lukee. Kaikki tärkeitä taitoija elämän polulla. Nuo neljä kun osaa, niin voi päästä vaikka rahoitusalalle töihin sitten isona.

Mutta tuleehan se joulu kalliiksi kun on viisi kummilasta. Viime viikolla tehdessäni listaa kenelle on vielä lahja ostamatta, alkoi ahdistaa. Rahan menoa ei voi estää. Kun nyt kummilapsia hemmotellaan niin mistä säästetään. Ehkä tänä vuonna ei ole varaa ostaa namibialaiselle Zulu-pojalle lammasta tai hondurasilaiselle Zara-tytölle koulukirjoja. Onhan ne pärjänneet tähänkin asti hyvin ilman...Kyllä sitä joutuu oikeasti laskutikkua käyttämään, kun kaiken huippuna yksi viisivuotias miehen alku haluaa lahjaksi komposiitti-lätkämailan. Isänsä mukaan kolmellakympillä saa. Kummisedän empiiristen havaintojen perusteella ei alle satasella lähde. Ei ainakaan Helsingin keskustasta. Ja Helsingin periferioiden ostoshelvetteihin Jumboon, Selloon tai Omppunhan meikäläinen ei astu. Ei jouluna, saatikka sitten muulloin.

Mutta ehkä joustan ja lahjoitan perinteiset nyytit myös kehitysmaiden lapsille. Ja joustankin. Komposiitilla tuetaan kotimaista mailanvalmistusta, tai jopa kiinalaista, ja toisenlaisella lahjalla köyhän maan lasta opin polulla. Jos on varaa lähteä tammikuussa golfaamaan Etelä-Afrikkaan vajaaksi kahdeksi viikoksi, niin kyllä jostain pitää raapaista ne massit kaivoon, kuokkaan ja koulukirjoihin. Ihan vaan periaatteesta. Myönnetään.

Bastukvällen ja vauvakuumetta

Nå joo-o! Olin jälleen liikenteessä suomenruotsalaisten ystävieni kanssa. Kalle, Hjalle ja Pelle Svensson! Kåkå kaarti koolla. En tiedä mistä syystä olen alkanut viettää aikaani Ankkalammella aikaisempaa enemmän. Joko yritän alitajuntaisesti hivuttautua parempiin piireihin, olen tyytyväinen ilmaisiin saunakaljoihin ja lätkämatseihin tai sitten he ovat kiintiöhin tottuneina vain päättäneet tarjota joukossaan yhden kiintiöugrin paikan.

Ilta piti sisällään sählyn, saunan ja stadin yön. Koska kukaan herroista ei loukkaantunut sählyä höntsätessä niin saunaan Vantaan puolelle siirtymiseen ei tarvittu ambulanssia. Yllättäen tässä seurassa saunalle saavuttiin Jaguarilla....Saunalla toiminta oli etnisestä taustasta riippumatonta: virvokkeita, perunalastuja, pitsaa ja pornoa kännykän ruudulla. Nelikymppiset pojat lempiharrastuksensa parissa...Johtuiko mobiilipornosta vai mistä, mutta eräskin jo yli vanhemman puoleinen herra tunnusti kärsivänsä vauvakuumeesta. Todennäköisesti erinomainen one liner vaikka taisi jäädä käyttämättä lauantaina.

Iloisesta Vantaasta tie vei keskustassa Apolloon, jossa osa vastakkaisen sukupuolen edustajista oli melko hyökkäävällä päällä. Yhtä saatiin hätyytellä piiloviesteillä ja lopulta melko selkeälläkin suomen kielellä. Tajusi poistua läikyteltyään punaviiniä uudelle paidalleni. "Voi eiii....anteeks' hirveesti...miten mä voin korvata ton....? Onks toi Calvin Kleinin paita...?" Ei saatana! Juu ei! Kaiken kruunasi se, että jostain se oli kaivanut koko nimeni, sähköpostiosoitteeni ja lähetellyt yöllä anteeksipyyntöviestit sekö tarjonnun lahjakorttia korvaukseksi...siis....siis....Siis mitä v....a! Epäilin, että siihen lahjakorttiin kuului muutakin kuin paidan pesua...Tämän tyrkyn poistuttua kuvioista tarratui kostyymiin uusi takiainen. Tavallaan oli lohduttavaa, että itse ei tarvinnut turvautua mihinkään one linereihin, mutta perseen heilutuksella höystetty korvaan kuiskattu "Mmm....pidätkö enemmän isosta perseestä vai isoista tisseistä?" veti kyllä sanattomaksi.