Matka jatkuu

Kiitos saksalaisen järjestel- mällisyyden onnistuimme Björn Dählien ja Tapiolan italialaisen kanssa hankkimaan liput Brucen Magic -kiertueen keikalle Mannheimiin 2.12.2007. Jostain systä saksalaiset myyvät liput "ennakkomyynnissä" jo ennen varsinaista myyntipäivää. Sama kuvio oli vuonna 2005 kun menin katsomaan Springsteenin soolokiertuetta Hampuriin. Silloin tosin reissulle tuli hieman hintaa kun alkuperäinen konserttipäivä siirtyi 2 viikkoa eteenpäin mutta lentolippuja ei voinut vaihtaa. Oli kuitenkin hintansa väärti.

Mannheimin keikka on yhdeksäs Springsteenin keikkani. Matka alkoi 19 vuotta sitten Kaivopihalla jonottaessamme lippuja Tunnel of Love -kiertueen Tukholman keikalle. Varausnumero jonossa oli 105. Se oli kirjoitettu ruutupaperin palaselle, mutta jonotusjärjestelmä toimi. Liput oli toimitettu Lippupalveluun postitse Ruotsista. Ei ollut internetiä silloin. Ei todellakaan. Äiti oli kieltänyt jonottamisen mutta oli vain pakko mennä. Kannatti. Matka on ollut kokemisen arvoinen. On hienoa kun vielä on asioita jotka oikeasti sytyttävät. Niin kuin 57 -vuotias mies...Kööpenhamina 8.12. on myös korteissa, mutta lippujen saaminen ei välttämättä ole yhtä helppoa kuin Saksassa.

Euroopan 13 keikkaa saanevat jatkoa kesän stadionkiertueella. Mahdollisesti viimeisellä sellaisella. Osa bändistä on jo varsin iäkästä porukkaa. Ehkä siihen on itsellänikin hyvä lopettaa se nuoruus johon kesäkuussa viittasin. Tai sitten elää juuri niin kuin haluaa eikä niin kuin pitäisi. Ehkäpä valitsen juuri tämän vaihtoehdon. Eli Aira Samulin - you haven't seen nothing yet!

Springsteenin uusi levy Magic ilmestyy 2.10.2007. Viikon ajan uusi single Radionowhere on ladattavissa täältä. Suosittelen.

Pakko luovuttaa

Toissa iltana pelasin todennäköisesti viimeisen kerran elämässäni salibandya. Jalkapallosta olen luopunut jo aikaisemmin loukkaantumisen takia. Tässä iässä on kai vain pakko hyväksyä fysiikan lait ja uskoa, että tiettyjen lajien harrastaminen ei enää pitkän päälle kannata. Ei vaikka niiden pelaaminen ja niihin liittyvä sosiaalinen funktio ovat olleet tärkeä osa elämääni. Jo vuodesta 1978 jolloin ensimmäisen kerran puin lätkäkamat päälleni Tampereen Kaukajärven luonnonjääkaukalossa.

Oikea polveni, joka oli 36 vuotta täysin terve, toisin kuin kaksi kertaa operoitu vasen polveni, vääntyi salibandytreeneissä. Todennäköisesti kyseessä on ristisidevamma joka tarkoittaa leikkaushoitoa ja puolen vuoden kuntoutumista. On meinaan koettu aikaisemminkin. Mutta kukapa ei kaipaisi Mäkelänrinteen uimahalliin harrastamaan vesijuoksua muiden kuusikymppisten naisten kanssa! Siinähän on uusi viiteryhmä, joukkue. Halu vielä viisikymppisenä kävellä omilla polvillaan ilman nivelrikkoja on kuitenkin niin suuri, että ei auta muuta kuin nöyrtyä.

Mutta luopuminen on aina hankalaa. Niin myös tässä tapauksessa. Viimeiset 11 vuotta olen pelannut samassa porukassa, Torpedo Tontunmäessä. Naljailu, toisten suoritusten vähättely, omakehu ja omien suoritusten yliarvioiminen...voiko vapaa-aikaansa paremmin viettää. Hemmetti! Nyt näihin toimiin voi keskittyä enää vain töissä.

Erotiikkaa tarjolla

Ensiksi varoitus kaikille herkkähipiäsille. Seuraavassa jutussa puhutaan Kakista.

Nythän on nimittäin niin, että Suomen naisille on tarjolla parasta mitä maa päällään kantaa. Melkein kateeksi käy. Varsinaissuomalaista urosta parhaassa iskussaan ja mahdollisesti ilman rihman kiertämää. MTV 3:n nettisivujen mukaan BB:stä tuttu Kaki seuraa Matti Nykäsen ja Henri Saaren jalanjälkiä lähtemällä mukaan pornobisnekseen.

Kun katsoo Kakan (ei ollut kirjoitusvirhe, nythän puhutaan siis Kakista toim.huom.) kuvia, niin voi vain kuvitella kuinka suomineidot odottavat unelmiensa prinssin ilmestyvän tauluteeveen ruudulle HK:n sinisen pullottaessa Black Horse -kalsareissa. Tummat Top Gun -lasit ja Esson -baarissa rakennettu keskivartalo väritettynä hersyvällä turkulaishuumorilla lisäävät varmasti eroottista latausta monen tytön sydämessä. Missä on tasa-arvo!? Me miehet joudumme tyytymään Peter Nygårdilla maustettuihin Janina Frostellin tissikuviin sillä aikaa kun naiset saavat nauttia hyvästä Kakista. Kaikkihan sen tietävät että hyvä paska on parempaa kuin huono seksi....

Osso Bucco ja hampaaton kouvolalainen

Nälvimiseksihän se taas meni. Oikein isolla kädellä. Lauantaina, tupareissa Tapanilassa. Aloitettiin italialaisista. Pieni italialainen, Napolin Osso Bucco, Dario Fon narri, sai tuntea kantaväestön vieraanvaraisuuden. Halusimme päästä sisälle ja ymmärtää vieraasta kulttuuria. Kysyimme pieneltä italialaiselta miten häneen on vaikuttanut tämä keskustelu heikäläisten verikostosta. Miltä se tuntuu kun julkisuudessa keskustellaan romanikulttuurin ikävästä puolesta? Ei kuulemma ole sama asia olla Malmin kreikkalainen kuin Tapiolan italialainen. Where's the difference, kysyn vaan.

Jossain vaiheessa alkoi kyllästyttää pienen italialaisen kiusaaminen. Soitimme saamelaiselle. "Oletteko jo tulossa? Alkaa kyllästyttää makaronien kiusaaminen, joten tule pian paikalle!"

Kalottialueen (ja turha väittää että pyhä kolmiyhteys Muhos-Utajärvi-Liminka ei kuuluisi poronhoitoalueeseen!) edustaja saapui risteilyisännän valkoinen takki päällään. Samanlainen kuin serkkupojallani Rosellalla. Aloitettiin ulkonäöstä (heti tuon vaatetuksen jälkeen). Mieshän on Urkin jälkeläisiä. Mutta yhdennäköisyys Putinin kanssa (pl. hauberi) on ällistyttävä. Urkkihan kävi melko usein itänaapurissa ja viihtyi vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa, joten kuka tietää. Veljeksiä? Joka tapauksessa kalju lyhyenläntä ikimänty vuosimallia -52 sai oman osansa nälvimisestä. Tyttöystävä oli samanikäinen kuin Päivi Hertzberg hänen tavatessaan Lipposen Paavon. Jälkimmäinen taisi tuolloin olla jotain 55v. Aivan kuten kolttasaamelaisemmekin nyt. Niin paljon yhtäläisyyksiä, joista ikä on pienin. Koltan tyttöystävä on kuitenkin ihan eri kaliberia kuin jo 27 -vuotiaana Lasipalatsin jalavaa muistuttanut Päivi Lipponen. UKK juniorilla on käynyt hyvä tuuri.

Aborginaalinen mollaaminenkin alkoi vähitellen kyllästyttää. Kuin tilauksesta hampaaton kouvolalainen soitti. Oli kuulemma tulossa. Kiitimme huomaavaisuudesta ja kerroimme hänen saavan oman osansa paikalle saapuessaan. Osasi kuulemma odottaa. Kehotin ajamaan varovasti pyörällä. Hampaitakaan ei voida loputtomiin korjata. Paskat jutut on vielä passhkempia jos s shuhishee ikäväshti...

Valtakunnan eliittiä paikalla edusti ilman vaaleanpunaisia housuja oma aatelinen virkavallan edustajamme. Kyseessä ei kuitenkaan ollut liikennepoliisin ediustaja. Valmiudet eivät siihen Katto-Kassisella aivan riittäneet. Espoossa suoritettu insinööriajo ei antanut kaikkia valmiuksia pärjätä Helsingin keskustan liikenteessä. Raitiovaunullla kun on aina etuajo-oikeus. Mutta kokemuksista oppii joten eiköhän Kalle Ankka ensi kerralla ymmärrä vilkaista myös vasempaan eikä järkytä naispuolisen ratikkakuskin päivää syöksymällä suoraan eteen.

Ja vielä lopuksi: kiitos vain värikkäistä kommenteista koskien hiustyyliäni. Jos se Stubb tämänkin kopioi, niin ihan oikeesti Alex: keksi välillä jotain omaa!

Ihana ilta

Radiossa soi Samuli Edelmanin "Ihana ilta". (Nova ei ollut minun valintani toim.huom.) Sen jälkeen tekopirteä sanna-kiiski-vai-oliko-se-joku-vehviläinen-ripatti juonsi "Toivottavasti sulla on ihana ilta...". Jep: Neloselta tulee "Jackass - the movie". Mitä muuta tarvitaan?

Kaveria ei jätetä

En yleensä laita spammeja tänne, mutta tässä oli sen verran painavaa asiaa, että en voinut vastustaa kiusausta. Loimaan Norppa - miten tämä tukee käsitystäsi miehen kriisistä?

Naisystävyyttä :
Nainen oli koko yön poissa kotoa ja seuraavana päivänä kertoi miehelleen nukkuneen erään ystävättärensä luona. Mies soitti tämän kymmenelle ystävättärelle eikä kukaan vahvistanut asiaa todeksi.

Miesystävyyttä :
Mies oli koko yön poissa kotoa ja seuraavana päivänä kertoi vaimolleen nukkuneensa erään ystävänsä luona. Vaimo soitti tämän kymmenelle
ystävälle: 8 vahvisti asian todeksi, 2 väitti miehen vieläkin olevan luonaan.

Tapolan mustaa

Keskiviikko. Mustamakkara -päivä. Mmmm...West Bestin lihatiskillä on taas ruuhkaa...not! Mutta ex-hämäläiselle kelpaa. Ilmeisesti Larun ainoalle sellaiselle. Kreikkalainen salaatti (kato diätti päällä - nääs) saa seurakseen kiekuran Tapolan mustaa. Ravintoympyrän kaikki osaset on täytetty. Ainekset...en tahdo tietää! Eikä sillä niin väliä. Ei vaan pysty vastustamaan. Pakko saada. Puolukkahilloa kyytipojaksi. Cross kitcheniä parhaimmillaan. Hakametsässä kannatti vierasjoukkueenkin käydä. Kirvesrinnat antoivat paluumatkalle mukaan jokaiselle pelaajalle oman kiekuran mustaa. Palautuminen sujui Karalahdeltakin paremmin. Suosittelen. Loimaan Norpallekin. Taatusti kotimaista.

Palataan vielä enon opetuksiin

Pieni provosointi näin sunnuntai-illan ratoksi on paikallaan. Varsinkin kun en vielä ole saanut Loimaan Norpan minulle lainaksi (tuskin omaksi omistuskirjoituksella, seuraavaan merkkipäivääni on matkaa) teosta Anna Kortelaisen Naisen tie. Eli laitetaanpa yksi lainaus Petri Tammisen Enon opetuksista. Sehän on vähän niin kuin miehinen vastine Naisen tielle tai Me Naisille. Enon opetukset tuntuu koskettavan aika hyvin miehistä sielunmaisemaa. Ainakin omaani. Kirjan päähenkilö Jussi pohdiskelee tässä elämäänsä ja ihmissuhteita kalareissulla enon kanssa. Tässä vaiheessa kirjaa Jussin vaimo ei ollut lähtenyt - vielä!

"Minulla on taipumus ajatella asiat pitkälle. Jos kahvilan tyttö hymyilee minulle, mietin mihin tämä uusi suhde minut johtaa ja mitä elämänmuutos tuo tullessaan. Mitä pitemmälle asiaa ajattelen, sitä vakavammaksi menen..." (Petri Tamminen, Enon opetukset)

Jussi, Jussi! Älä pohdi tuollaista liikaa. Jos sinulla on suuri sydän, niin kyllä sinne mahtuu useampikin ihminen...

Kaasua komisaario Palmu!

Vatsaa särkee. Kenkäliike Nilsonin heliumpallot näyttivät tyhjenevän itsestään. Niistä oli pakko ottaa irti kaikki ilo. Imin pallosta, joka oli kuihtunut noin kolmasosaan alkuperäisestä, loput heliumit muutamalla henkäyksellä. Nauratin toimiston tyttöjä heliumimitaatiollani "Kansalaiset, medborgare!". Nyt on hieman heikko olo. Mutta toimiston tyttöjen naurattaminen on arvo sinänsä. Sen takia kannattaa hieman kärsiäkin.

Kuka pelkää mustaa miestä?

Nyt on kyllä ihan pakko kommentoida. Ensin kuitenkin kiitokset. Kiitos Susanna Sievinen inspiraatiosta. Kirjoittaminen on paljon helpompaa kun kaltaisesi antavat siihen sysäyksen. Aikuisten oikeesti. "Ei vittu!" ajattelin kun näin aamulla Seiskan kannen. Susanna Sievisellä (Moni kysyy varmasi kuka se olikaan. No sen ex-uimarin vaimo jonka lasit tippuivat olympialaisten finaalissa ja pari tuhatta kilometriä uintia meni hukkaan. Kyseessä ei ole siis se sama Susanna joka deittaili värikästä pääministeriämme.) on kuulemma kuuma seksisuhde Göran Porvalin kanssa (Moni kysyy varmasti kuka vitun Göran. No se Göran...joka....ei helvetti: mulla ei oo aavistustakaan mitä se jätkä on elämässään tehnyt! Iso ja musta näyttää olevan. Noilla eväillähän on tunnetusti pärjännyt tietyn tyyppisten naisten keskuudessa...tietysti vaatimuksena on ollut myös tyhjä lompakko. Seurusteliko toi hemmo muuten Linda Lampeniuksen vai Paula Koivuniemen kanssa...? Ei se voinut olla ainakaan toi jälkimmäinen koska silloin Göran Porvali olisi Suomen ulkoministeri.)

Mutta asiattomuuksista takaisin asiaan. Miksi ton näköinen heebe hengailee Susanna Sievisen kanssa? Rahan takiako? En hirveesti laittaisi likoon sen puolesta, että syksyllä ilmestyvä Sievisen ensimmäinen (ja tod. näk. ja toivottavasti viimeinen toim.huom.) kirja Miehen käyttöopas tekisi Susannasta sikarikkaan. Tai sitten ehkä tunne on aito - niin kuin se pelkissä seksisuhteissa aina on. Miksi muuten asiaa pitää julistaa Seiskan etusivulla? Ehkä siksi, että haluaa kertoa "Minäkin saan!" - siis näistä kahdesta Susanna haluaa. Tai sitten sinä Susanna et oikeasti saa vaan kyse on julkisuustempusta jolla kuvittelet tekeväsi itsestäsi miesten keskuudessa haluttavamman (halvan sutturan toim.huom.) ja tyttöpiireissä sosiaalinen statuksesi nousee. Mitä meinaat muuten tehdä seuraavaksi? Ei varmaan kauheesti mene pieleen jos veikkaan, että esittelet itse suunnittelemaasi mustaa dildoa seksimessuilla. Koska haluat myös ulkomaille - kuten varmaan haluat juontajaksi - niin nimeät dildon Goraniksi.

Oikeesti: voiko kukaan olla noin vitun tyhmä?

Särkyjä - osa II

Siirrytään paidan alta ylemmäksi ihmiskehoa. 17 -vuotiaana laitoin korvakorun (korvaan, en nänneihin toim.huom.). Se oli "rankin" esimerkki kapinallisuudestani nuoruudessa. Jopa kovempi kuin Abban fanittaminen silloin kun muut kuuntelivat Matchboxia ja Crazy Cavania...Nyt tuo lävistys on jollain tavalla tulehtunut. Koruahan reiässä ei ole ollut yli vuosikymmeneen. Särkee pirusti, on kosketusherkkä ja vuotaa mönjää. Tulipahan siis todistettua että nuoruuden hairahduksista saa myöhemmällä iällä maksaa kalliin hinnan. Sinä nuori: mieti kahdesti ennen kuin teet reikiä itseesi! Kipu ei katoa koskaan...

Nipple pig eli nännisika

Eilen illalla vitutti oikein kunnolla. Siitä huolimatta päätin olla menemättä Kujikseen (lähin räkälä) vetämään bisseä. Sen sijaan vedin normaalin 10 km lenkkini hieman nopeampaan tahtiin. Terveellisempi valinta. Ja tehokkaampi. Tunnin sijasta matka taittui 50:een minuuttiin. Siitäkin huolimatta että Apetit Napolinkeitto hölskyi ruumiinlämpöä korkeampana kakskerrassani.

Lenkin jälkeen havaitsin normaalisti maratoonareille tutun ilmiön: nännien kipeytymisen. Matka oli vain vajaa neljäsosa maratoonista. Perhana. Pitäisikö olla huolissani asiasta. Tuskin. Ilma oli aika kostea ja käsittääkseni kyseessä on hikisen paidan hiertämisen aiheuttama vaiva. Mutta jos alan tänään vuotamaan maitoa, niin sitten ei enää hirveästi naurata...

Ja lopuksi hauska keskustelulinkki aiheesta golf ja hääpäivä...

V2 = 2V

Vuokrasin sunnuntaina DVD:n Vares V2.

1. Vitutuksen aihe 1: Elokuva oli paska, mutta en kai kapulapäissäni muuta odottanutkaan. Muut vaihtoehdot olivat lähes yhtä heikkoja. OK. Oli pari ihan kohtuullistakin, mutta olin hieman väsynyt joten se, että nukuin 1/3 leffasta ei haitannut niin paljon tämän leffan kohdalla.



2. Vitutuksen aihe 2: Unohdin viedä sen pätkän takaisin vuokraamoon määräajan kuluessa. Nyt saan maksaa paskasta jonkun videovuokraamon aseita keräilevän "I'll be back!" -tekstillä varustettuun vinkuintiassa esikouluikäisen ompelemaan mustaan t-paitaan joka fukinpäivä pukeutuvan, viikonloppusin kädet rasvassa ikivanhaa karvanoppa Corollaa tuunaavan, parikymppisen aliupseerikouluun jääneen (kun RUKiin ei päässyt rikosrekisterimerkinnällä) toimitusjohtaja juipin määrittelemän sakon, joka lienee kahden euron luokkaa. "Mutta se on se periaate...ei ihmiset muuten opi!"

Eli summa summarum: V2:sta tuli 2V!

Hedelmäkakkua...?

Kolmesta rumasta Pasista joista yhden nimi on Markus kaksi löysi allekirjoittaneelle uuden määritelmän sunnuntain Hesarista: Fruittari.

Tunnistan kyllä itseni ja kylläpä on helppo nauraa itselleni. Nyt ymmärrän paremmin miksi muutkin nauravat. Tattista vaan. Mutta...mutta...missä hemmetissä ne pissikset on? Ei oo näkyny nuorempia eikä hieman vanhempiakaan vähään aikaan...?

Fruittari = tulee sanasta fruitcake. Fruittari on David Beckham -tyyppisen metroseksuaalimiehen teinipoikaversio. Pukeutuu merkkivaatteisiin, pitää huolta ulkonäöstään ja käyttää kosmetiikkatuotteita. Liikku usein pissisten kanssa. (HS 12.8.2007)

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Kun on alkuun päästy niin on pakko jatkaa. Eli en edelleenkään voi lopettaa Helsingin kesäöiden ylistämistä. Lauantain lämmin elokuinen ilta/yö näytti taas kaupungin parhaita puolia. (Niihin ei lukeudu se autoilija joka ajoi neljän suojatietä ylittämässä olleen norjalaisturistin päälle pysähtymättä suojatien eteen pysähtyneen auton viereen) Ajoimme Heimon kanssa eilen fillareilla Munkan rannasta keskustaan noin yhdentoista maissa illalla. Olutta oli nautittu jonkin verran. Syvähemmon varpajaisten kunniaksi myös konua ja kosanderia. Humalatila oli nouseva, mutta ei vahva. Liikennettä ei ollut liiaksi ja kaduilla pystyi pyöräilemään myös taiteen sääntöjen vastaisesti. Oli aika makeeta vetää omat fillariparkourit. Samalla joutui kuitenkin toteamaan, että ehkä se on taas yksi merkki vanhenemisesta kun pyörällä ajo ilman kypärää antaa vaaran tuntua ja vauhdin hurmaa.

Toisaalta on sitä pyörällä joskus oikeasti saatu aikaan vaarallisia tilanteita. Kuten eräänä toisena elokuisena iltana 16 vuotta sitten. Tuona yönä syyllistyimme erään Paavon kanssa (kaverin nimi oli oikeasti Paavo enkä yritä väittää että kaveri on täysi paavo pienellä p:llä kirjoitettuna) ajoneuvon luvattomaan haltuunottoon. Koska tapahtumasta on ehtinyt vierähtää jo aikaa, niin rikos lienee vanhentunut ja pyörän omistaja astunut itse suorittamaan asevelvollisuutta tänä vuonna. Ellei sitten traumaattinen pyörävarkaus jättänyt niin syviä haavoja ettei hänelle voida luovuttaa tuliasetta mahdollisten ympäristölle aiheuttamiensa seuraumusten vuoksi. Joka tapauksessa kävelimme tuona yönä Paavon kanssa stadista Espooseen. Kahden humalaisen hieno idea. Lauttasaaren kohdalla tuli tarve saada alle joku kovempi menopeli. Löysimme lukitsemattoman 12 tuumaisilla renkailla ja apupyörillä varustetun hopeanuolen. Lauttasaaren länsipuolella olevan Sotkatien mäen laskeminen alas toisen juopuneen ollessa ohjaimissa ja toisen tavaratelineellä ei oikeasti täyttänyt turvallisen laskun kriteereitä. Espooseen päästiin lopulta ilman havereita. Pyörän kohtalosta en muista sen enempää. Ei taidettu kuitenkaan palauttaa seuraavana päivänä takaisin Lauttasaareen. Anteeksi.

Tämä ilta ei ollut kuitenkaan se ilta jolloin juoksin ulos Robertsin yläkerrasta yrittäen välttää oksentamista ravintolan sisätiloissa siinä melkein onnistuen. Kesä oli tosin sama. Hyvän kotikasvatuksen saaneena ja muut huomioivana kaverina laattasin sitten naamani eteen laittamilleni käsilleni ravitsemusliikkeen ovimiehen edessä kuitenkin niin, että pääosa vatsani tuotannosta päätyi Iso-Roobertinkadun katukivetykseen. Ei niin hieno kesäinen ilta Helsingissä. Pienenä kuriositeettina mainittakoona, että tuollakin keikalla oli Paavo mukana. Nuoremmille lukijoille kerrottakoon pakollisena homofobisena kommenttina, että kyseinen tanssiravintola oli 90-luvun alussa kaupungin parhaita menomestoja ja 100%:sti heteromesta.

Luumut poskella

Vanha mies herää ennen kellon soittoa. Oli sitten edellisenä iltana mennyt kuinka myöhään tahansa. Silmät olivat rutikuivat. Alkuillasta gobeliinien keskellä maisteltu kuiva valkoviini pyrki ulos päästä orgaanisten okulaarien kautta. Tuntui siltä, että piilarit olivat jääneet yöksi verkkokalvoille. Kävelin toilettiin. Silmät näyttivät tosi pahoilta. Mustat pussit alaluomien alla olivat kuin kaksi ylikypsää luumua. Tältä siis näyttää kun piilarit ovat unohtuneet päälle, ajattelin. Ei muuta kuin yläluomi ylös, katse kaakkoon ja etusormi verkkokalvolle. Onpa tiukassa. Nyt jo hieman tekee kipeää. Eikö tää nyt hemmetti lähde!? Kokeillaan eka vasenta. Siinä on paksumpi linssi taittovian vuoksi. Ei mitään...hemmetti: siis mähän otin ne sittenkin veke ennen nukkumaanmenoa. Mutta mistä hemmetistä noi luumut tohon ilmesty?

Havaintoja Kallesta:
1) Romanssi vuosien takaa ajalta jolloin kaduilla laulettiin "Viiille Peltonen, Ville Peltonen!" (onneksi kukaan ei laula sitä enää, eihän...), oli vuoden ikäisten kaksosten äiti, asui Vantaalla (miinusta), mutta olipa tyylikäs! Ei todellakaan mikään finaalissa oleva vantaalaisäiti. Hieno mimmi. En kuitenkaan haikaillut menneitä. Nykyisyydessäkin ihan tarpeeksi selvitettävää.
2) Yhdet vanhat treffit, joiden jatkohoito ei aikoinaan ollut ihan tyylikästä allekirjoittaneen taholta. Joutu kävelemään seiniä pitkin. Nyt vanhempana ja kypsempänä toimisin ehkä toisin...ehkä.
3) Paljon kollegoita. Kuten aina...

Elämä on...

Fucking 500 EUR...500 EUR! Ja mä luulin, että se omavastuu on 150 EUR! Mikä pettymys ...kele! Ei ollut sitten ihan halpa toi aamuinen peruutus! Pitääkin laittaa viesti osoitteeseen enitenvituttaakaikki@gmail.com. Ehkä se helpottaa jos joku pukee tämän taloudellisen tappion aiheuttaman emotionaalisen tilan voimasanoiksi.

Peruutus aamupäivän ratoksi

Aamu alkoi hienosti. Ilman sen kummempia myyntiponnisteluja kollega ilmoitti kiinnostuksensa autoani kohtaan. Tulisi kuulemma vaimolle. (Joo: ajan akkojen autoa.). Kehuin hyväksi. Sopii kaupunkiajoon ja maantielläkin kulkee ihan mukavasti. Vähän ajettu ja hyvin pidetty. Until now (ei, en ole ajanut aamupäivän aikana 10 000 km)!

Rupeaa meinaan pikkuhiljaa riepomaan nämä Helsingin keskustan ainaiset katutyöt. Eikä vain Helsinki-kuvan takia. Volvo väisti kaivuria. Minä Volvoa työpaikan ahtaassa rampissa. Rampin seinä ei väistänyt minua. Ei ollut tainnut kuulla dominoteoriasta. Ja koska auto on jo kuitenkin muutaman vuoden ikäinen niin maalauksen jäljiltä vasen lokasuoja lienee aivan eri värinen kuin muu auto. Myy siinä sitten...

Volvon kuski oli pahoillaan. Nukkuu kuulemma yönsä silti hyvin, koska on sitä tullut törttöiltyä elämässä pahemminkin. Kuin myös! Jotenkin toi seinään päin ajaminen sopii just tähän hetkeen tämän miehen elämää. Kyllä ne korjausmaalaukset näkyvät miehessäkin. Vaikka moottori muuten kehrää ihan mukavasti.

Dos hombres heteros a la playa

Armeijan käynyt mies tietää muutamia heteromiehelle tärkeitä sääntöjä muiden heteromiesten kohtaamisesta. Me, kirveskomppanian (RUK-195 - oli muuten talvirukki eli se tiedoksi teille kaikille ilman mamiksia Haminan metsissä tetsanneille...toim.huom.) miehet noudatamme näitä kaikissa olosuhteissa ja tilanteissa. Säännöt mm. toisen miehen koskettamisesta ovat varsin yksinkertaiset kuten

• Halata saa vain joukkuetoveria maalin jälkeen. Muuten halaaminen kuuluu miehen ja naisen väliseen kanssakäymiseen.
  
• Normaali tapa koskettaa toisen miehen ihoa on kätteleminen, jossa kämmenpohjat kohtaavat. Muu menee lääpimiseksi.
  
• Paidattomana toisen miehen ihoa koskevat vain ammattinyrkkeilijät. Kaikki muu menee kyllä epäilyttävän puolelle.

Sääntöjen noudattaminen voi kuitenkin etelän auringossa johtaa kiusallisiin ja jopa terveydelle vaarallisiin tilanteisiin. Saavuttuamme ensimmäisen rantapäivän jälkeen Nerjassa kämpille nauroin kaverini selälle (ylempi kuva ). Eikö mies enää taivu niin, että ylttäisi rasvaamaan aurinkorasvalla oman selkänsä? Reservin upseeri ja isänmaan toivo. Viimeiseen asti Haminan metsissä treenattu "tappokone". Naurettavaa ja perin noloa! Vaivaako kaveria myös homofobia? Itseänikin vaivaa, mutta silti olen niin notkea, että kyllä aurinkorasva levittyy koko selän alueelle, kun on vain tarkka....vai levittyykö sittenkään... (alempi kuva)?

Yritys oli ainakin ihan hyvä, vähän parempi kuin aseveljellä. Silti on myönnettävä, että hieman vaiheeseenhan tuo UV-säteilyltä suojautuminen jäi. Ei auttanut muuta kuin nöyrtyä ja kiertää sääntöjä. Mutta miten? Julkisesti rannallako? Saattaisi herättää paheksuntaa roomalaiskatolisessa maassa jossa normaalit avioliittoa edeltävät seksisuhteetkin tuomitaan. Vai kämpillä verhojen takana? Tosin sehän tarkoittaa sitä, että yritämme salailla jotain... Ei ollut muuten ihan helppo dilemma ratkaistavaksi.

Where's the difference?

Uudenmaan jääkäripataljoona, Santahamina 6.8.1990
Helle. Hiki valuu. Vituttaa. Ajoneuvossa haisee hiki - sekä tuskan että fyysisen rasituksen aiheuttama. Joku valittaa elämän kurjuutta. Toinen kertoo pillujuttuja. Kolmas tuijottaa tyhjäpäisenä eteensä odottaen kauhulla P-koetta. Päällystön pikkunilkit mouhoavat pihalla. Nakki viuhuu. Edessä on pitkä gines...

Varainhoitoyhtiö, Helsingin keskusta 6.8.2007

Helle. Hiki valuu. Vituttaa. Onneksi tulin pyörällä - ei tartte hajustella muiden rauhasten tuotantoa. Töissä jokainen kertaa lomajuttuja - taaksejääneitä. Yksi tuijottaa ruutua tyhjäpäisenä odottaen kehityskeskutelurumbaa. Toinen ei tee sitä enää koska tietää sen hyödyttömyyden. Kolmas on muuten vain apaattinen. Päällystö pyörii ympärillä ja nakki viuhuu. Edessä piiiitkä gines ennen seuraavia lomia...

Ok, aamulla ei kuultu pillujuttuja mutta muuten fiilikset on aika samat. Kyllä loman jälkeen on kiva palata töihin!