Satuhäät?

Muistan teininä pelänneeni, että mitä jos tulenkin uskoon rippikoulussa?!?! Kaverit nauraa kun hihhuloin jonkun asuntovaunun edessä keskellä kaupunkia halleluujaa huudellen ottaen iskuja molemmille poskille...Katsottuani äskenTV-2:lta Satuhäät nimisen ohjelman, jossa kaksi seurakuntanuorta meni naimisiin, ymmärsin, että pelkoni ei ollut turhaa...häissä virtasi mehu (hei: Jeesuskin muunsi veden viiniksi), bändi ei ollut live-bändien aatelia (mutta osasi kyllä virsiä ja veisuja) ja hääleikit olivat juuri sitä itseään (hei: pari bisseä tai viinilasia, niin hääleikkejä ei olisi tarvinnut väkisin väsätä vaan ne olisivat syntyneet ihan itsestään...). Kyllä tietty hengellisyys on aina paikallaan, mutta rajansa kaikella...

Infoa noista ratkiriemukkaista bileistä löytyy täältä.

Itämerta ja viheriöitä

Pääsin (jouduin) pitkästä aikaa perinteiselle vanhan ajan Ruotsin risteilylle. (Viime viikon Kauppalehdessä nimitysuutisissa oli jonkun nimi Silja Laine - ihan näppärä pila vanhemmilta...Missäköhän oli tyttö saanut alkunsa...?) Lähtö Helsingistä keskiviikkona, kaksi yötä laivassa, välillä päivä Tukholmassa. Harrastusmahdollisuudet: kaikki mikä liittyy alkoholiin, ei muuta. Kyseessä oli viihdeosuudella väritetty työmatka. Menomatkalla jaksoin vielä edustaa ilman lepotaukoja mutta paluumatkalla oli pakko ottaa pienet päikkärit. Cocktail -tilaisuuden jälkeen lähdin käymään hytissä ennen buffet -illallista. Kello oli noin puolikahdeksan. Seuraavan kerran kun tajusin jotain ympäröivästä maailmasta niin kello oli 23.30 ja makasin puku päällä vuoteessa hytissäni. Oli suhteellisen tukkoinen olo. Mutta uralleen kommittoituneena ammattilaisena suuntasin takaisin yökerhoon ja edustin aina kello neljään asti. Sen jälkeen vajaa neljä tuntia unta ja vuorokauden unentarve (8 h)oli ainakin tilastollisesti täytetty. Omasta mielestäni ihan kelpo suoritus.

Viikonloppu menikin sitten toipuessa. Huonoja yöunia ja hikoilua. Päivisin pari kierrosta golfia ja molempina päivinä töissä väsäämässä tarjousta (koska viikolla olin Itämeren iloisilla valkoisilla laivoilla sen sijaan että olisin tehnyt jotain aikuisten oikeasti hyödyllistä). Kivaa...!?! Golf tarjoaa edelleen paljon vastoinkäymisiä vaikka niitä onnistumisiakin tulee. Lyönti ei vain meinaa pysyä kasassa koko kierrosta. Turha käydä proolla kun vika on korvien välissä. Se sama geeniperimä joka suomalaisilla jääkiekkoilijoilla ja jalkapalloilijoilla on. "Meneehän tää ihan hyvin, mutta ei me tätä kuitenkaan voida voittaa...". Omalla kohdallani se ilmenee mm. seuraavanlaisina ajatuksina:

• "Viimeksi vedin tästä tonne jorpakkoon. Melko todennäköistä että siellä ollaan taas..."
  
• "Tällä väylällä en ole vielä tällä kaudella onnistunut kertaakaan. Mitenköhän käy tällä kertaa...?"
• "Puttilinja näyttäisi olevan tämä, mutta kun seisovilteen katsoo, niin mun silmien oli pakko valehdella äsken."
• "Nyt on mennyt kyllä tosi hyvin. Kohta tää tuuri varmaan loppuu..."
  

Yhdeksän suhteellisen tasaista kierrosta kuitenkin takana. Ei huonoja, mutta ei loistokkaitakaan. Ei loistokkaita juuri edellä mainittujen psyykkisten oireiden takia...

Teemu Mäen taiteelle olisi tilausta

Kerrostaloasumisessa on puolensa ja puolensa. Jälkimmäisistä pääsin nauttimaan helatorstaiviikonlopun aikana. D-rapun mutanttininjateiniääliöt eivät ilmeisesti nukkuneet silmäystäkään pariin vuorokauteen keskiviikosta lauantai-aamuun. Oli taas tosi mukavaa kun viiden aikaan yöllä nämä lääkäriäidin pojat kävivät ystäviensä kanssa kovaäänistä debattia. Ja äidin mielestä tämän ei pitäisi häiritä ketään?!?! Ei kai se häntä häiritse kun tämä tapahtuu aina kun hän on päivystämässä. Toisaalta eipä isännöitsijällekään voi antaa kovin korkeitä pisteitä kun tämä show toistuu aika-ajoin eikä noita finninaamaisia gootteja saada kuriin.

Mutta osataan sitä muissakin rapuissa. Lauantai-aamuna kissan kusen haju tunkeutui eteiseeni ja silloin kilahti. Ulos lähtiessäni halusin vaihtaa muutaman sanan toisessa kerroksessa asuvan kissoja omistavan hörhön kanssa, mutta ei ollut kaveri paikalla. Tosin luottamus kanssaihmisiin oli suuri koska kämpän ovi oli sepposen selällään eikä miestä eikä kissoja näkynyt kämpässä tai talon lähiympäristössä. Esitin isännöitsijälle kainon pyynnön kieltää asunnon tuulettaminen rappukäytävään. Jos ei tähän hajuongelmaan saada pian "lopullista ratkaisua" niin kutsun taitelija Teemu Mäen tarkistamaan voisiko niistä kateista tehdä esittävää taidetta. Isännöitisjän mukaan tällä hörhöllä "viiraa yläpäässä" koska keksii jatkuvasti valittamista asioista joita ei oikeasti tapahdu (mitäköhän kaveri sanoo muuten allekirjoittaneesta...?!?) ja en voi muuta kuinm yhtyä kiinteistöalan ammattilaisen tekemään psykoanalyysiin.

Muuten pitkä viikonloppu menikin mukavasti. Uusi statukseni poikamiehenä antaa tiettyjä vapauksia viettää kaikki vapaa-aika golfkentällä. On se niin mukava peli. Pitää sisällään elämän koko kirjon. Suurin osa kierrosta on pelkkää vastoinkäymistä, mutta niiden onnistumisten hetkien takia sitä jaksaa vuodesta toiseen. No, tulihan sitä Kallessakin käytyä yksien varpajaisten jälkeen. Hauskaa oli, mutta kyllä torstai on Kalle -päivä. Ja oli mukava kävellä Bulevardin päästä päähän ja muistaa vasta siellä länsipäässä, että taksinhan voi tilata tekstiviestillä. Toimi!

Kiitos kaikesta herra Nokian insinööri

Dear Nokian insinööri,

Kiitos kapulasta ja hauskoista soittoäänistä. Kiitos tekstiviesteistä ja herätyskellosta. Kiitos siitä, että olen tavotettavissa missä vain (pl. se pieni katvealue kolmostiellä) ja milloin vain. Olet tehnyt elämästäni täydellisen - melkein...

Kuka vittu teistä on keksinyt sen, että kun kännykän kalenteriin tekee koko päivän merkinnän, niin oletuksena on se, että merkintä hälyttää edellisen päivän aamuna kello 06.00!?!?!! Tänä aamuna sain tietää kello 06.00 että huomenna on vapaa päivä. Ole huoleti: myöskään joulu, juhannus, pitkäperjantai eivätkä vuosilomat ole jääneet huomaamatta. Vastaat varmasti: "Sun täytyy laittaa ne kalenteriasetukset..." Eikä täydy, vitun urpo! Asetusten säätämisestä maksetaan sinulle ja valtioneuvoston jäsenille, ei minulle. Ja sitä paitsi tämä teidän pisneskommunikaattori on yhtä käyttäjäystävällinen kuin sukset liikuntavälineinä Helsingin talvessa että eihän sieltä mitään löydä. Eli: seuraavan kerran kun keksin kännykkään kivan featuren kuten kalenterin, niin voisitko siirtää kelloa vaikka pari tuntia eteenpäin jotta saisin nukkua yöni rauhassa!

Ystävällisin terveisin,

Nykyihminen

Kullan määritelmä

Tästä linkistä löytyy myös "kullan" määritelmä.

http://www.247avec.fi/247avec/viewprofile.do?id=63033

Hopean määritelmä

Tästä linkistä löytyy varsin tarkka määritelmä otsikossa mainitusta jalometallista.

http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hopea&oldid=2836265

Saunailta - royal onnela?

Saunailta tarjosi taas elämyksiä, mutta ei välttämättä joka lähtöön. Vuoden paras perse jäi äänestämättä. Se yksinkertaisesti unohtui siinä vaiheessa kun jokainen kävi vuorotellen esittämässä fläppitaululla miten Toton pitäisi pelata ja miten Toto nyt pelaa. Jälkimmäisestäkin oli useampaa mielipidettä vaikka jätkät ovat olleet samassa porukassa yli 10 vuotta. Mutta urheilu, ja erityisesti Toto, herättää suuria tunteita. Ainakin miehissä. Pääasiassa saunailta oli toisten nälvimistä, "suuruuden" aikojen muistelemista (mm. allekirjoittaneen ja puheenjohtajan yhteinen alttarihistoria nousi keskustelunaiheeksi, mutta kyse oli siis konfirmaatiosta - ei sen eroottisemmasta) ja loppuvaiheessa jokainen pui vuorotellen omaa ihmissuhdettaan (päättynyttä, nykyistä, tulevaa tai ihan vaan mielikuvituksen tuotetta) kenenkään tajuamatta enää mistä helvetissä edes tässä saunaillassa on kyse, saatikka sitten elämässä. Tai salibandyssä!

Saunaillan virallinen ohjelma oli tämä
18.00 Puheenjohtajan avaussanat
18.05 Bissee ja yllätysmenu
18.10 Kapteenin tervehdys
18.11 Mennyt ja ensi kausi
- pelaajasopimukset ja tulokkaat
- treenit, ottelut & sarja
- kapteenisto
19.00 Mika Korkalainen Trophyn myöntäminen
19.15 Saunaa, löylyä, bissee, kaljaa, basee ja olutta
20.45 Perinteinen paras perse äänestys
21.00 Sumppia ja kahvia
22.00 Ulos - Helsingin viisuhuuuuumaaan!

Ilta päättyi jossain määrin farssimaisesti ravintola Royal Onnelaan, jossa joukkueen rookie heitettiin kolmen poken voimalla ulos. Ja syy: mustasukkainen poikaystävä ei katsonut hyvällä kun oma tyttöystävä flirttaili rookielle ja haki henkilökuntaa apuun. Tänään pelissä rookie pysyi kuitenkin kaukalossa. Pelirangaistuksia ei jaettu.

Kausi on nyt paketissa. Jokainen vakavasti lajiin suhtautuva melkein nelikymppinen salibandisti(niitä riittää) vetäytyy nyt kesälaitumille ja muiden aktiviteettien pariin. Seuraavaa saunailtaa odotellessa....

Saunailta - vahva suomalainen instituutio

Tänään on taas salibandykauden huipentuma: Tontunmäen Torpedon saunailta. Joka vuotinen varma kevään merkki on ottanut paikkansa ainakin minun elämässäni yhtenä parhaista saunailloista. Jälleen äänestetään joukkueen paras perse, käydään kalvosulkeisilla läpi kausi ja tuleva kausi, palkitaan joukkueen sytyttäjä "Mika Korkkalainen -trophylla", syödään makkaraa ja perunasalaattia sekä tietysti saunotaan helsinkiläishotellin hulppeassa saunassa kattojen yläpuolella. Suomalaisten miesten saunailta on vakiintunut osa suomalaisen miehen elämää. Ja oiva tapa rentoutua siinä missä vastakkainen sukupuoli käy Helsinki Day Spassa 100 EUR:lla 45 minuutin intialaisessa päähieronnassa. Tarkempi raportti Toton saunaillasta viimeistään maanantaina kuvien kera!

Myyntivaltti?

Tiedän, että erästäkin paluu tähän aiheeseen hämmentää, mutta tarina on pakko kertoa. Olin eilen asuntonäytössä kantakaupungissa. Asuntoa esitteli sen omistaja, tutkijannäköinen viisissäkymmenissä oleva nainen, jolla oli kaksi kissaa. Asunto oli siisti eikä siellä esimerkiksi haissut kissan urea (niin kuin eräässä lauttasaarelaisasunnossa joka sattuu sijaitsemaan samassa rapussa jossa minä asun eli sen erään naisnäyttelijän veli: voisitko tehdä hajuongelmalle jotain sillä koko rappu haisee kissan kuselta kun pidät ovea pikkasenkin kauemmin auki -...tana! toim. huom!) Pohjaratkaisu oli hyvä ja takka antoi kivan pikantin säväyksen kokonaisuuteen. Mutta, mutta... kun esittelee asuntoa, niin kannattaisi huolehtia vähintäänkin seuraavasta asiasta: kun vetää vessan, niin tarkistaa että kaikki on huuhtoutunut viemäristöön eikä pöntön pohjalle jää isoa jööttiä (ihmisen - ei kissan toim.huom!). Ja varmuuden vuoksi kansi kannattaa ainakin laskea näytön ajaksi....

This is HOT!

Sormethan siinä palo. K-kaupan kassajonossa. Otin häpeilemättä käteeni uuden Hymyn. Siinä oli tällä kertaa todella kuumaa kamaa. Jopa kuumempaa kuin silloin kun serkkuni julisti etusivulla "Putosin äitini hautaan". Sivuutin missit, tangokuningattaret, idolsit, BB-sarit sekä Vesa Keskisen ja etsin "artikkelin" Susan Kurosesta.

Artikkelin "parasta" antia olivat "sensuellit" kuvat Susanista, pääministerin ex-heilasta. Kuvat oli tosi hot - tai rehellisesti sanottuna NOT! Oikeesti: yhdessä kuvassa Susan, Suomen seksikkäimmän miehen ex-heila, pyllistää "kutsuvasti" kameralle alushousuissaan. Yleensä kameralle pyllistetään puolipukeissa rock-festareilla syyntakeettomassa tilassa tai sitten pornolehden sivuilla rahasta juuri ennen aktia hyvinvarustetun afroamerikkalaisen merimiehen kanssa. Useassa kuvassa Susan, Suomen Monica Lewinsky, peittää ryntäänsä käsillä jättäen katsojalle vähän "arvailtavaa". Tekstiä en ehtinyt lukea. Myönnän haluavani lukea sen. Sosiaaliporno on parempaa kuin se perinteinen. Kun seuraavan kerran olen kassajonossa tiedän miltä sivulta aloittaa. Lordin kasvojen paljastaminen aikaan sai kansanliikkeen Seiska -lehteä vastaan. Millainen kansanliike syntyy nyt, kun toisen hirviön perse on paljastettu Hymy-lehden sivuilla...?

Vapun jälkeinen elämä - kaikilla ei ole sitä yhtäkään

Vappu takana. Perinteikäs, mutta jotkut perinteet, kuten se kossupullo raakana vappupäivän aamuna, kuuluvat varhaisnuoruuteen. Menneiden vapun jäljet näkyvät korkeintaan lakissa, joka on nykyään "luonnonvalkoinen". Nyt kun alkoholin kulutus oli maltillista, niin vapun jälkeenkin on elämää. Tosin jotkut voisivat hankkia itselleen elämän, vai....? Yht'äkkiä tulikin paha olo....