Golfklubilta bongattua

Erään arvostetun helsinkiläisen golfklubin aulassa oli tyyny josta löytyi seuraava viisaus:

"Golf and sex are the only two things you can enjoy without being good at them."

• Onkohan tuo kyvykkyys ko. lajeissa huomioitu ilman tasoitusta vai tasoituksen kanssa?
  
• Jos tasoitus huomioidaan niin nouseeko tasoitus jos tulos on heikompi kuin oma tasoitus (niin kuin golfissa)?
• Entä jos ei jätä tuloskorttia koko kauden aikana - nouseeko tasoitus silloinkin (niin kuin golfissa)?
  
• Pitääkö ennen harjoituskierrosta ilmoittaa, että pelaa ns. tasoituskierroksen (niin kuin golfissa)?
  
• Entäpä talvigriinit - kuinka monta talvigriiniä (pitemmässä ruohossa, ei kuitenkaan karheikossa, oleva reikä) kentällä tekee kierroksesta tasoituskelvottoman eli huomioidaanko tämä (niin kuin golfissa)?
• Tai sitten kisat - onko niin, että foursome -pelimuodon tai reikäpelin tulos ei vaikuta tasoitukseen (niin kuin golfissa)?
  

Kun vituttaa..

...eikä keksi sanoja, niin tänne voi jättää toivomuksia. En tiedä toteutetaanko niitä, mutta aina kannattaa yrittää. Hämäläishuumoria. Selkeesti. Aivan niin kuin Kummeli, Reinikainen sekä Mikko Alatalon, Veltto Virtasen ja Marko Asellin kansanedustajuus. Unohtuiko joku? Ai niin, Raimo Helmisen uran jatko!

I Kaskö

Suuntasin keskiviikkona Seinäjoen kautta Kaskisiin mökille. Koska uusi ilmastonmuutosminäni on ainankin hetkeksi ottanut vallan matkustin junalla. Pendolinolla matka Helsingistä Seinäjoelle taittui alle kolmen tunnin ja golfbägikin mahtui vaunuun. Pieni huoli oli koko ajan persuksessa varastaako joku sen, mutta koska pendolino pysähtyi ns. epäilyttävistä asemista ainoastaan Tikkurilassa ja sieltä se ei lähtenyt yhdenkään vantaalaisen mukaan, niin mailat matkustivat turvallisesti perille asti. Ja ehkä pelkoni oli muutenkin turhaa. Kuka vantaalainen nyt ymmärtäisi golf-varusteiden arvoa?

Keskiviikkona kierros serkkupojan (ei se risteilyisäntä) kanssa Ruuhikosken hienolla kentällä kohtuu menestyksellä. Loppureiillä peli meni lähinnä pituuslyöntikisaksi kun draivi kulki molemmilla ja "piti pistää aina paremmaksi kuin serkkupoika". Kierroksen jälkeen suuntasimme serkun autolla kohti Kaskista. Mummi ehti pariin kertaan soittaa mökiltä ja muistuttaa mihin aikaan lossi pitää taukoa. "Se on kuule tylsä odottaa pitkään rannalla seuraavaa vuoroa." (Max. 25 minuuttia - aika on niin suhteellinen käsite).

Mökkimme Kaskisissa on siirtynyt pari vuotta sitten digiaikaan. Pientä katkosta tv-kuvassa on kuitenkin jatkuvasti ollut. Paikalla ollut kummitätini teki kokeneena liikkeenjohdon ammattilaisena päätöksen, että turha tästä on koko ajan valittaa vaan korjataan se vika nyt. Närpiöstä löytyi antenniin kiinnitettävä digisignaalin vahvistin. Ei muuta kuin antennijohdot poikki ja laitteet väliin. Torstain vietimmekin sitten ilman televisiokuvaa huolimatta koko päivän jatkuneista ponnisteluista. Mummilta jäi Muotitalo näkemättä ja kaikilta Iskelmä-Finlandian valinta. Oli pakko tuijottaa merenlahtea saunan terassilta ja keskustella sukulaisten kanssa. Vavisuttava kokemus maksullisia kanavia omistavalle kaupunkilaismiehelle. Loppuillasta kaivettiin korttipakka esiin. Monen pelin säännöt olivat pyyhkiytyneet muistista jo aikoja sitten, mutta ristiseiska ja casino menivät vanhasta tottumuksesta. Meno oli samanlaista kuin 20 vuotta sitten. Onneksi suvussamme kukaan ei ole kilpailuhenkinen (eihän...?) joten puolen yön jälkeen kaikki pääsivät yöpuulle ilman suurempia traumoja (onneksi voitin sen vikan casinon - muuten ei olisi uni tullut...)

Viimeinen lomaviikko edessä. Tänään kohti Malagaa. Pakoon sateita. Edessä pari kierrosta golfia ja ns. elbailua. Paluu jo torstaina. En kuulu niihin jotka haluavat palata ensimmäistä työpäivää edeltävänä yönä kello 02.00 ja mennä seuraavana aamuna kello 8.15 palaveriin hyvin levänneenä.

Enon opetuksista

Oli pakko laittaa pari lainausta Petri Tammisen kirjasta Enon opetukset. Ostin kirjan viime jouluna sisarelleni lahjaksi. Hänen mukaansa se oli kieltämättä ehkä hieman enemmän miesten kuin naisten kirja. Mutta hyvähän se on tutustua välillä vastakkaisen sukupuolenkin ajatusmaailmaan myös kirjallisuuden kautta. Kirjassa on paljon hyvää materiaalia mm. niille jotka ovat kiinnostuneet miehen kriisistä. Ensimmäisen lainauksen perusteella se on kestänyt melko pitkään, mutta mies ei ole yksin syypää kriisiinsä. Eihän?

"Eno pyysi minua ajattelemaan Kolumbusta ja Vasco da Gamaa jakysyi olinko koskaan miettinyt, miksi aikuiset miehet olivat lähteneet niin kauas, minkä takia? Sanoin etten ollut tullut sitä miettineeksi. Eno katsoi minua murheellisen näköisenä ja ihmetteli, kuinka minä en tätäkään ymmärtänyt, eikö jokainen avioliitossa elävä mies arvannut, mitä Kolumbuksilla oli kotona huudettu.
- Että sinäkin saatanan paska aina vaan sohvalla makoilet etkä koskaan kuuntele kun sulle puhutaan.
Ja Kolumbus siihen, että vittu nyt lähti." (Petri Tamminen, Enon opetukset)

"Poikamiehen ainoa ongelma on se, että se ei muista kuinka vähällä pillulla ukkomies tulee toimeen." (Petri Tamminen, Enon opetukset) Niinpä. Meinasi ihan unohtua. En enää valita.

12,7 ja Mikko Alatalo!

Melko loistava päivä. Golf sujui. Miksi ei sujunut viikko sitten? Syytä olisi ollut. Eipä olisi hävitty rahaa. Mutta eihän raha tee onnelliseksi! Eihän? Kysykää vaikka Juhani Palmulta. Paljon paremmalta tuntui tehdä kolme birdietä Kytäjän vanhalla kentällä ja pelata kuusi viimeistä reikää paariin. Tuloksena 39 pistettä, 89 lyöntiä ja uusi tasoitus 12,7. Viikko sitten peli näytti aika epätoivoiselta, mutta niinhän se näyttää aika ajoin allekirjottaneella siviilissäkin. Muttta aina on pohjalta noustu. Kuten tänään 11:llä väylällä bunkkerista neljän yrityksen jälkeen. Jä välillä on missattu varmoistakin paikoista. Puolen metrin par -putti väylällä 12. Pallo kierähti reunan kautta kolmen metrin (!?) päähän ja korttiin tuli tuplapogey. Niistä siviilipuolen missauksista ei sitten sen enempää.

Kokonaisuudessaan tänään homma kuitenkin sujui ja illan kruunasi Stockmannillta bongattu senaattori Mikko Alatalo sinisissä laseissaan...tai sitten se oli vain muistutus todellisuudesta. Mikko kun on melko suosittu paitsi suomalaisen iskelmän niin myös pirkanmaalaisten äänestäjien keskuudessa. Olisi ehkä pitänyt mennä pyytämään apua Mikolta. Kansanmies, elävä muusikko, olis voinut ehkä auttaa levyn metsästyksessä. Yritin löytää Helsingin levykaupoista hieman tuntemattomamman artistin levyä (Julieta Venegas - joo, tää yhdistettynä edellsiyön uneen vaikuttaa kieltämättä aika hintahtavalta...ei, en kuullut sitä Lostarissa...kuulin levyn viime perjantaina Kauniaisissa...neljän miehen porukasssa...kaikilla pyyhkeet lanteilla...hikisinä... saunan jälkeen...hei: te lipsahditte sinne homoilun puolelle likaisessa mielikuvituksessanne...minä olin saunaillassa juomassa kaljaa, puhumassa paskaa ja taustalla soi isännän vaimon levy!). Ei löytynyt. Ei mistään. Helsingissä ei vain yksinkertaisesti ole yhtään hyvää levykauppaa. Ei hyvä. Ei kiva. Pakko tilata Amazonista. No, levynostonälkäni tyydytin ostamalla Interpolin uuden levyn. Bändiä on minulle suositellut suomenruotsalainen "konstaapeli" ystäväni (bändin nimi vaikutti aluksi huonolta läpältä, varsinkin hänen suosittelemana). Aikaisemmat suositukset eivät ole ihan toimineet. Ehkä se on johtunut eri kulttuuriperimåstå. He kuuntelevat Vikingarnaa. Me taas kuuntelemme Mikkoa.

Gay vai ei?

Ei, vaikka viime yönä brasilialainen manikyyri manikyyrasi kynteni. Siis unessa, ei unelmissa. Joo: oli mies. Ei kuitenkaan perusgay. Maksuksi eivat kelvanneet eurot. Tai kelpasivat, mutta valuutanvaihdosta piti maksaa 70% vastaanoton tytölle! Melko tyyristä. Tämä uni ei oikein mene siihen piikkiin, että myös heteromiehet voivat nähdä - kuulemma... - homoeroottisia unia. Eihän...pliiiiis!

Loma on jotenkin lipsahtanut tissuttelun puolelle ja välillä ihan hyvässä seurassakin. (Voi vaikuttaa tuohon unimaailmaankin.) Uutta perspektiiviä Helsingin keskustan yöelämään otettiin perjantai-iltana Pohjois-Esplanadilla sijaitsevassa ullakkokämpässä. Mikonkadun ja Pohjois-Espan yläpuolella oli varsin mielenkiintoista juoda bisseä katolla.

Mutta jos joku hetero sattuu niitä homoeroottisia unia näkemään, niin täältä löytyy apua siihen miten "voit uudestaan löytää hetorouutesi".

Naisten viikon sää

Ilmatieteenlaitoksen mukaan naisten viikon sää on seuraavanlainen:

"16.7.2007 11.57

Naisten viikon (18.-24.7.) sää näyttää melko vaihtelevalta. Alussa on epävakaisinta maan keski- ja pohjoisosassa, mutta myöhemmin sää muuttuu epävakaisemmaksi myös maan eteläosassa. Sateet ovat kuuroittaisia, joten suuret paikalliset erot ovat mahdollisia. Ajoittain on aurinkoistakin. Päivälämpötilat ovat yleensä etelässä 20 asteen vaiheilla, pohjoisessa 15 ja 20 asteen, Lapissa 10 ja 15 asteen välillä."

Hmm...vaikuttaa tutulta...Todellisessa elämässähän käydään kyllä välillä myös pakkasella. Mutta tytöt: ensi viikolla paluu arkeen = miesten viikko (yksi 51:stä)! Ei tarvita sateenvarjoa!

A Real Gentleman

Mikään ei aiheuta niin paljon avointa kommunikaatiota tunteista kuin kanssaihmisen kohtaaminen liikenteessä. Jopa sisäänpäin lämpiäväksi haukuttujen suomalaistenkin keskuudessa. Aitojen tunteiden ilmaiseminen puhdistaa mukavasti ilmaa ja antaa päivään mukavasti lisäpotkua...

Tänä aamuna Hakamäentien risteyksessä matkalla Hämeenlinnaan odotimme tietöihin liittyvän räjäytystyön päättymistä. Räjähdyksen jälkeen liikennevalot alkoivat toimia normaalisti. Liikenne lähti liikkeelle sujuvasti, mutta jostain syystä Tampereen tien päähän syntyi sumppu, joka tukki risteysalueen. Oma autoni oli risteysalueella, mutta ei keskellä risteystä. Olin ensimmäisenä jonossa enkä varsinaisesti tukkinut poikkiliikenteen kaistoja. (Mikä oli hyvä koska itse valitan aina siitä kun ihmiset pysäköivät keskelle risteystä....toim.huom.)

Sumppu näytti vain pahenevan joten päätin lähteä kiertämään sitä Haagan kautta. Kun valot vaihtuivat vihreiksi vasemmalle kääntyville laitoin vilkun päälle ja odotin, että joku ystävällinen kanssa-autoilija antaisi tietä. Ensimmäisenä tuli taksi. Taksisuhareita koskevat omat säännöt, joten heillä ei ole mitään velvollisuuksia kanssaliikkujia kohtaan. Myöskin liikennevalot ovat vain viranomaisten kiusantekoa teiden todellisia asiantuntijoita kohtaan. Puhumattakaan suojateistä ja yleisistä väistämissäännöistä. Taksin jälkeen tuli vaaleansininen Fiat Punto. Vaaleansinisessä Fiat Puntossa oli vaalean harmaa 75 -vuotias mieshenkilö. Hänen kasvoillaan oli raivon ja epäuskon ilme:"Miten sinä juippi saatat yrittää kaistalleni!" Vasen käsi pysyi tiukasti ratissa, katse meikäläisessä ja oikea käsi nousi keskisormi pystyssä osoittamaan mielipiteensä tälle kanssa-autoilijalle. Päiväni oli pelastettu: joku muu kuin minä teki tänään itsensä naurunalaiseksi. Pääsin livahtamaan papparaisen taakse. Koska pappa kävi edelleen kierroksilla päätin ilmaista kiitokseni teiden ritarille autoni äänimerkillä. Tiesin sen myös pitävän kanssa-autoilijani verensokerin riittävän korkealla jotta hän ei nukahtaisi rattiin. Myös liikuntasuoritus oli korteissa. Ja sieltähän sitä sormea tuli edelleen. Koomista!

No, tämän kummempaan "road rageen" kohtaaminen ei johtanut. Harmitti vain ettemme päässeet kiittämään pappaa muiden autoilijoiden huomioimisesta verbaalisesti. Ehkä hyvä niin.

Back from Stromsö...

Hoono soomi, saaristolaisleipä, uudet perunat, keskimoottori, tervantuoksu, verkot, lokit, käkkärämännyt, jatkuva blosis, mustat kyyt...Turun saaristo muistutti niin paljon lapsuuden kesistä Kaskisissa. Tosin Kaskisten luonnossa ei kyihin törmännyt. Vahva muurahaiskanta piti siitä huolen. Pahimmista peloistani huolimatta selvisin ilman kyynpuremia reissusta. Yhden visuaalisen havainnon matelijoista kuitenkin tein. En tällä kertaa paskonut housuun vaan seurasin kunnioituksella (ja etäältä) ison mustan kyyn valumista pois kävelytieltä. Samanlaista kunnioitusta ei osoittanut saaren ainoan vakituisen asukkaan koira joka eilisaamuna nappasi joko edellä mainitun yksilön tai sen sukulaisen suuhunsa. Isäntä päästi kyyn tuskista laudanpätkällä. Koska koiralla oli ikää jo seitsemän vuotta, niin sen käytöstä ei voi täysin laittaa nuoruuden piikkiin. Aika hyvin on poika selvinnyt kyykannaltaan rikkaalla saarella ilman isompia havereita matojen kanssa. Kannattaisiko hieman rauhoittua. Mikään ei ole ikuista. Ei varsinkaan satumainen tuuri. (Paitsi Töysässä, jonka kyläkaupan hotellin muovinen kitspalatsi ei maadu koskaan...)

Trunsön saari ei ollut iso ja sen tieverkosto oli myös vaatimaton. En tiedä oliko kyseessä rantaruotsalaisten huumori, mutta kukaan yhteysaluksen henkilökunnasta ei vaivautunut kertomaan minulle paikkaa varatessani, että jos tuot henkilöauton laivalla saareen, niin sitä ei voi laituria pitemmälle ajaa...asia joka selvisi minulle sattumalta, mutta onneksi hyvissä ajoin ennen kuin olisin ajanut autoni laivaan.

Perjantaina kävimme lähistöllä sijaitsevassa Jurmossa, joka on Salpausselän jatke meressä. Kunnioitimme luontoa, merta ja paikallista kulttuuria, mutta siitä huolimatta herätimme pahennusta vierasvenesatamassa. Savustettujen kampeloiden piti valmistua iltaseitsemäksi. Kampelat olivat valmiit kuitenkin puolituntia aikasemmin. Olimme jonossa ensimmäisiä ja otimme 20 kalaa, joka oli noin puolet koko saaliista. Satamassa mongerrettiin sen verran pahasti ruåtsia ja turun murretta, että tämä vahinko voidaan lukea myös käytännön pilaksi.

Etäisyyden otto kaupunkiin ja sivistykseen onnistui erinomaisesti. Olin täysin tietämätön Tero Pitkämäen yrityksestä varrastaa ranskalaispituushyppääjä eikä superpesiksenkään viimeisen kierroksen tulokset saavuttaneet Trunsötä missään vaiheessa. Ikekin oli kuulemma vienyt blondin yökerhon vessaan pahat mielessä männä viikolla. Kyllä sivistyksen pariin on aina mukava palata...

Matka käärmesaarelle...

Lähden huomenaamulla viiden jälkeen (aamulla) pariksi päiväksi Turun saaristoon. Kiva päästä hetkeksi pois kaupungista (ja golfkentältä). Oli sää mitä tahansa. (Missä viipyy ilmastonmuutos? Taas on lupaukset petetty ja suomalaiset värjöttelee lomalla sateessa!) Kohteena on Trunsö, kylä Nauvossa. Internetistä löytyneiden tietojen mukaan saaressa on kirjoilla yksi (1) asukas. Ystäväni ovat vuokranneet sieltä mökin viikoksi. Menen kuokkimaan. Tunnustan.

Tämä ihmisasutus (vaikka kysesseessä lienee rantaruotsalainen) on ihan ok. Ihan ok ei ole kuitenkaan se, että kun äsken soitin paikan päälle minua kehotettiin ottamaan mukaan saappaat. Miksi ? No siksi kun saarella on paljon käärmeitä. KIVA! Kutsukaa neidiksi, ilkkukaa mikkihiireksi, mutta en voi sietää käärmeitä. Ikävuosina 9-19 minua ei saanut metsään ellei paikassa ollut mahdollisimman paljon muurahasikekoja. Sen verran koville oli ottanut Iltarasteilla hakkuuaukealta nilkkani vierestä löytynyt musta kyy. Enkä omista saappaitakaan! Ei auta muuta kuin kaivaa vanhat talvijalkineet esiin ja tallustella niiden kanssa pitkin saarta. Toivottavasti sataa...

Paluu lauantaina -toivottavasti - ja illlalla Egotripin keikka Tavastialla. Sitten taas golfkentälle. Joo, en ole hirveästi mesonnut menestyksestäni viime viikkoina. Ei ole ollut syytä. Luin juuri artikkelin Fore -lehdestä jossa mainittiin, että "niiden touhuja, jotka ennen kauden alkua julistivat tavoitteekseen päästä singelin tasotukseen, on pitkin kautta hauska seurata." Just joo. Olis kannattanut pitää vaan suuta soukemmalla ja keskittyä olennaiseen.

Ei vain pennejä taivaasta

Ensimmäinen lomapäivä alkoi sateisissa tunnelmissa. Päätin kuitenkin lähteä golfkentälle, mutta golf -kaupan kautta. Kauppalehti -onlinen sadetutka ennusti (kerrankin oikein!) muutaman tunnin poutajaksoa keskelle päivää, joten perusteet kentälle menemiselle olivat olemassa.

Astuessani golf -kauppaan tarkoitukseni oli oikeasti vain katsoa millaisia wedge -mailoja liikkeestä löyty. Tarkoituksenani oli ehkä ostaa yksi maila. Ehkä. Myös sadesuoja bägille oli mielessä. Sille olisi oikeasti käyttöä. Miten kävi? Kävelin kymmenen minuuttia saapumisestani ulos kaupasta 220 EUR köyhempänä kahden uuden mailan kanssa. Ei, ei sitä sadesuojaa. Miksi? No tartuin mm. seuraaviin syötteihin "Mä voin tehdä näistä kahdesta sulle kokonaisedullisen tarjouksen" ,"On parempi jos wedget on saman merkkisiä ","Jos se sun santamailasi on noin vanha, niin siitähän on uratkin jo kuluneet"...joo, joo, joo. Onhan sillä santamailalla tietty tunnearvoa kun se on kalleinta mitä broidi on mulle koskaan antanut...Ai sun broidis osti sulle draiverin...!!! Mitä toi kertoo mun broidin välittämisen tasosta? Joo...just niin. Joo, käteisellä. Ole hyvä. Kiitos. Hyviä pelejä sullekin.

Myyjä pärjäsi aika hyvin. Jätti käyttämättä mm. "Kyllähän pelimies nyt pelimiehen mailat tarvitsee! Ei kai se Tigerkaan millään rautaputkilla pelaa!" -fraasin. Jos olisi käyttänyt ja jos se olisi ollut ostopäätökseni tärkein osatekijä, niin silloin allekirjoittaneen pitäisi oikeasti olla huolissaan omasta mentaalitasosta. Oveni tulisi lukita varmuuslukoin pölynimurikauppiaiden ja Jehovan todistajien käännytysyritysten varalta ja puhelinnumero vaihtaa salaiseksi Ase ja Erä -lehden tilausmyyjän soittoja silmällä pitäen. Nyt vielä liikutaan jotenkin siedettävän harrastukseen olennaisesti liittyvän kilpavarustelun tasolla. Toivottavasti huomenna on pouta...

Ishhhkender kebab kesäyössä

Lauantaina sai taas todeta, että Helsingin kesäyössä sattuu ja tapahtuu. Miesporukalla liikenteessä Aerosmithin -keikalla. Aitiossa eli "pukupellenä" pilaamassa konsertin tunnelman. Ei pilattu, ainakaan omasta mielestä. Sen verran hyvät oli tarjoilut, että tunnelmaan päästiin melko nopeasti. Lisäksi pukeutuminen oli melko casual. Hiukseni olin toki laittanut kyljyksellä toivekkaana etuviistoon.... (On se kumma, että heti tulee sanomista ja homoksi -leimaamista jos hieman säätää tupeeta. No, pojat on poikia ja vastapalloon tulee tilaisuuden tullen mattivanhaset!)

Keikalta Luxiin. Asioita sattui ja tapahtui. Paikalla kansainvälinen tunnelma - Kostamus, Petroskoi, Viipuri, Pietari. Sedu on löytänyt uuden kanta-asiakasporukan! Valomerkin jälkeen kesäyöhön. Pihalta löytyi hetkeä aikaisemmin poistunut Mäkkäri laulattamassa 6-7:ää noin 25 -vuotiasta nuorta naista. Yhden isännistä ehdotus mennä porukalla hänen luokseen jatkoille ei (onneksi) herättänyt vastakaikua nuorissa neideissä. Isännän mukaan kotona odottava vaimoke ei ollut ongelma. Isäntien ja vieraiden tiet erkaantuivat. Vieraille maistui vielä kebab Malminrinteen ja Fredan kulmassa olevassa kebab-ravintolassa. "Ishhhkender" -kebab juttu ei naurattanut kassan takana ollutta turkkilaistyttöä. Kysymykseen "On varmaan kiva kuunnella meidän paskoja juttuja tähän aikaan illasta?" saimme sanattoman viestin vastaukseksi. Otimme viestin vastaan. Sen verran paljon sitä "Issshkenderiä" (vahvalla shuhu äshällä) tuli huudeltua, että maailman kahdeksanneksi ihmeeksi olisi voitu äänestää se, että kukaan ei tullut tarjoamaan luuvitosta.

Kebab -ravintolasta takaisin kesäyöhön. Kadunkulmassa ystävällisesti tervehdimme vastaantulijoita ja vaihdoimme hyvän päivän kuulumiset. Nuorella neidillä oli kuulemma ollut "ihan jees ilta". Halusimme täsmennystä ja tarkensimme "Ihan jees niin kuin mies sanoo verhoista vai oikeasti hauskaa?" Kuulemma jälkimmäinen. Hyvä niin. Ensimmäisen vaihtoehdon takia ei hirvittävästi kannata hihkua. Opit sen vielä. Mutta ole huoleti: sekin on vain tapa kertoa kuinka paljon toisesta välittää.

Mäkkärin kanssa jatkoimme matkaa alas Malminrinnettä mielessä taksin hankkiminen. Pääsimme viisikymmentä metriä eteenpäin bussipysäkille. Koska matka oli pitkä pyysimme Lauttasaareen matkalla ollutta nuorta virkanaista matkaseuraksemme. Väitti ettei hänkään nyt enää niin nuori ole. Näytimme henkilöllisyystodistuksemme jotta hän tiesi kenen kanssa olisi liikenteessä. Bussi oli kuulemma nopeampi tapa. Päätimme kokeilla. Yöbussi 08N toimi eikä kuskikaan yskinyt 50 EUR seteliä (?!). Larusta Mäkkärillekin saatiin taksi. Kello oli viisi aamulla. Aurinko oli juuri noussut. Helsingin kesäyössä on aikuisten oikeasti sitä jotain.

Mihin katosivat siipimiehet?

Ihan hauska ilta eilen. Lasipalatsin terdellä haukuttiin - taas kerran - vähemmistöjä. Osansa saivat suomenruotsalaiset, suomenitalialaiset ja kolttasaamelaiset. Kaikki ryhmät olivat edustettuna pöydässä. Itse kuulun kuitenkin suomenruotsalaisen sinivuokon mukaan alimpaan kastiin koska en neljäsosa suomenruotsalaisuuteni takia kuulu mihinkään vähemmistöön enkä ole puhdasverinen valtaväestön edustaja. Eli kiitos vaan Gunne-mummu kun laitoit isän suomenkieliseen kansakouluun. Edes esivallan edustajilta ei tule ymmärrystä etniselle taustalleni.

Illanvietto jatkui rattoisissa merkeissä Kallessa. Kun radalle lähdetään, niin siellä myös pysytään. Tämä siis tiedoksi siipimiehilleni joita koti odotti jo puolenyön aikaan. (Siipimies ei ole siis sama kuin siipiveikko. Ensimmäinen tukee keskushyökkääjän aikeita päästä maalintekosektorille. Jälkimmäinen elää keskushyökkääjän kustannuksella. toim.huom!) Warum? Johtajatason miehiä molemmat ja toinenkin on tiettävästi toimistossaan joskus vastaavanlaisen illan päätteeksi nojatuolit yhteen vetäen sikiöasennossa parantanut maailman köyhyyttä...Kuitenkin täytyy todeta, että vaikka yksittäiset taistelut tuntuvat näille kavereille olevan joskus liian raskaita, niin kiitettävällä frekvenssillä taistoon kuitenkin jaksetaan lähteä.

Aamulla sohvalta herätessäni (mene urpo sänkyyn nykkumaan jos väsyttää!) tein kaksi päätöstä: ei golfia tänään eikä Ruisrockia koko viikonloppuna. Ei vaikka italialainen kokki kuinka houkuttelisi. Tosin Massimon taivuttelutaidot eivät yleensäkään ole kovin vahvat festariväsymyksessä.

Näissä tunnelmissa lomalle. Pöytä pitäisi siivota. Post stick -lappujen ruska alkaa työpöydältä haalistua. Enää Eurocard -kuitit, ohjeet työhön palaaville ja lomille lomps.

Golfkärpäsen purema

Sieltä se taas tuli, ihan selän takaa. Kun peli kulkee ei kentältä yksinkertaisesti voi olla poissa. Elämäntilannekin sen sallii. Töiden jälkeen kentälle ja kotiin joskun yhdentoista maissa. Aamulla väsyttää ihan pirusti, paikkoja kolottaa, rannetta särkee (ei liity elämäntilanteeseen toim.huom.) mutta halu kentälle on kova.

Tasoitus on saatu tiputettua nyt 13,8:aan. Tavoitteena on päästä singeliksi eli saada tasoitus alle 10 vielä tällä kaudella. Kierrokset menevät jatkuvasti alle 90:n lyönnin. Aika hyvin vanhalta sokettispedeltä. Draivi on hakusessa, mutta lähipeli kulkee. Ja sehän on tärkeintä. Ihan niin kuin elämässäkin. Putin kanssa on pienoisia ongelmia. Sunnuntaina ei ollut, mutta eilen "vääntäminen" taas palasi viheriölle. Pari kertaa joutu lausumaan naisen sukupuolielimesta sen ruman nimityksen ääneen, mutta muuten hermot kestivät. Palloja hukkui kaksi. Toinen meni 16:lla väylällä huonon avauksen seurauksena pusikkoon. Toisen heitin 8:lla väylällä kohti bägiä triplan pogeyn jälkeen enkä lötytänyt sitä enää. En kehdannut jäädä etsimään. En varsinkaan sen jälkeen kun takana tullut ryhmä oli palauttanut meille kaksi kertaa matkan varrelle tippuneen mailasuojuksen ja kerran griinin reunaan jäänen mailan.

Kierroksia on nyt takana 27. Pari vuotta sitten pelasin kaudessa vajaat 70 kierrosta. Tänä vuonna ollaan menossa kohti 80 kierrosta, ehkä hieman yli. Tiedän pelaajia jotka pelaavat yli 100 kierrosta kaudessa. Kun kausi kestää noin viisi kuukautta, niin se tekee 20 kierrosta per kuukausi. Kierros plus matkat golf-kentälle plus harjoittelu vievät noin 6 tuntia. Viisi kertaa viikossa. Aika paljon. Mutta uskon että kaikista paskoista puteista, surkeista draiveista, duffeista, topeista ja soketeista huolimatta vaikea on keksiä toista sellaista ajanvietettä johon vielä tässä iässä suhtautuisi niin intohimoisesti kuin golfiin. Tänään mennään taas.

Romanin lukutaito

Kansallinen yleisradioyhtiön sketsiviihdeohjelma Manne-TV vaihtaa nimeä! Suomen kansalla on nyt mahdollisuus päättää millä nimellä vähemmistöä halveerataan jatkossa. Olisi hauska nähdä mitä vääräleuat ympäri Suomen kehittävät. Se on nimittäin varma, että 90% ehdotuksista on solvaavampia kuin nykyinen Manne-TV. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä eräässäkin porukassa väännettiin ulkomuistista aihioita joista nimi voisi löytyä: "Malmin kreikkalaiset", "Ravimallin mersu", "Kävellen uimahallille, pyörällä kotiin" ja "Suvut kilpasilla - artistivieraina Matti ja Teppo". Kukakohan sosiaalitantta YLE:llä oikeesti keksi hyvän idean antaa kansan päättää ohjelman nimestä? "Hei tuodaan nää ihmisryhmät niinku lähemmäksi toisiaan. Tää parantaa ilmapiiriä ja auttaa ymmärtämään toisia kulttuureja." Just joo! Aikookohan YLE julkisen palvelun laitoksena julkaista ehdotukset?

Lopuksi haluan kiittää Yleisradiota torstai-illan kohokohdasta, Satuhäistä. Tutkivaa journalismia parhaimmillaan. Dokumentteja ja tuokiokuvia kesäisestä Suomesta. Alkuperäiskansaa soidinmenojen jälkilöylyissä. Morsiamen ryöstöjä, huonosti istuvia pukuja, polyesteri kravatteja, McLaren -lippiksiä, Ruotsin risteilyjä, makkarankuoria (sekä keittiön lattialla että naarasvieraiden päällä) ja kaiken kruunaa taustalla kuuluva selostus - rauhallinen, luontodokumenteista tuttu ostoskanavalla vatsalihaslaitteita myyvä miesääni. Ohjelman itseoikeutettuna juontajana ja parisuhdeasinatuntijana häärää monessa parviaisessakin keitetty astroskooppi Satu Ruotsalainen-Parviainen-Harkki.

Kaikesta edellä esitetystä ehkä hieman negatiivissävytteisestä kritiikistä huolimatta maksan edelleen mielelläni tv-lupamaksuni. Vaihtoehtona kun on puhtaasti kaupallinen tarjonta sellaisine hirvityksineen kuin Nelosen 4D -dokumentit (erityisesti on pakko mainita 4D-dokumenttien penistrilogia, jonka osat olivat osa 1: Täydellinen penis; osa 2: Munaton mies ja osa 3: Maailman isoin penis.) Esimerkki siitä mitä kaupallisuus voi pahimmillaan/parhaimmillaan televisiossa olla ja miksi kaikesta huolimatta julkisen palvelun yleisradioyhtiöitä vielä tarvitaan.