Paluu keskustaan

Onneksi kyseessä on Helsingin keskusta, ei Suomen Keskusta. Myönnän kyllä kerran äänestäneeni keskustaa. Musta Esko Ahon presidentinvaalikampanja oli vaan niin ihQ! Itse asiassa kävin tuolloin sähköpostikeskustelun ehdokas Ahon kanssa. Olin ajautunut pattitilanteeseen erään suomenruotsalaisen kollegani kanssa. Olimme erimielisiä siitä onko manner-Suomi nettomaksaja vai nettosaaja Ahvenanmaan suhteen. "No hö....tåttakai me saada enemmä. Siellä on många rika människor." paapoi naispuolinen suomenruotsalainen kollegani. Päätin ottaa asiasta selvää. Mutta mistä? Tuohon aikaan ei ollut wikipedioita ja internetistäkin oli vasta beetaversio. Netscapekin taisi olla vielä olemassa. No, päätin ottaa yhteyttä Esko Ahoon. Jotta saisin varmuudella vastauksen päätin laittaa syötin mukaan. Siispä lähetin tuolloin vielä kansanedustajana toimineelle presidenttiehdokas Aholle sähköpostin.

"Arvoisa kansanedustaja Aho. Minua on vaivannut viime päivinä pari ajankohtaista asiaa ja tiedustelisin näkemystänne niihin. 1. Pitääkö Suomeen rakentaa lisää ydinvoimaa? 2. Onko manner-Suomi nettomaksaja vai -saaja Ahvenanmaan suhteen. 3. Olisin kiinnostunut osallistumaan presidentinvaalikampanjaanne. Keneen minun tulisi olla yhteydessä?"

No, Esko vastasi, mutta ainoa vastaus josta sai jotain selvää oli tuo kysymys numero kolmen puhelinnumero. Kaikki muu oli niin ympäripyöreätä, että sen pinta-alan mittaamiseen olisi tarvittu piitä.

Mutta palataan nyt siihen oikeaan asiaan. Viikonloppuna suoritettiin siis paluu Helsingin keskustaan. Muuttomiehiä oli saatu paikalle houkuteltua neljä, joista se yksi ehti juuri kantamaan pari tuolia Larun kämpästä alas. Larussahan talossani ei ollut hissiä. Tavaroiden kantaminen oli tosi kivaa hommaa, vaikka kulkusuunta olikin alaspäin. Isännän ottein vältyin veemäisimmän huonekalun kantamiselta. Kun Etruski ja Utajärven poika ottivat kirjahyllyn huostaansa ja kuului ensimmäinen räsähdys, päätimme kaimani kanssa odotella alhaalla auton luona ja olla sen näköisiä kun tekisimme jotain. Luotin myös muuttovakuutuksen pohjattomaan kassaan. Sovimme kaiman kanssa myös, että yritämme olla nauramatta, koska muuten olisi aivan varmaa, että me kannamme hyllyn ylös Kampissa. Pojilta meni reilut viisi minuuttia laskeutumiseen. Ei siinä voinut olla nauramatta, kun asetteli muovipusseja autossa hemmetin tärkeän näköisenä. Mutta onni onnettomuudessa oli se, että se pirun hylly mahtu hissiin uudessa osoitteessa. Loistavaa!

Muuttokeikan jälkeen tarjosin kebabit muuttoväelle läheisessä kebabravintolassa. Kun tarjosin nuhruisia ja kosteita lounasseteleitä ravintolan kassalla, niin naispuolinen tarjoilija kysyi "Misä nämä ollut? Miksi märkä?" Vastasin, että housuissani. "Onko tämä pissa?" Sitten hän nuuhkaisi lounasseteleitä ja totesi "Ei haise. Ei ole pissa." Oli hieman hämmentynyt olo....

Jotenkin sitä ymmärsi viime viikonlopun jälkeen, että muuttaminen ei ole ihmisen parasta aikaa. Jatkuva ramppaaminen ja loputon tavaroiden raahaaminen on todella kypsää hommaa. Ehkä ostan seuraavalla kerralla palvelun jostain. Muuten alkaa kaverit käydä aika vähiin.

Ylläri pyllärit Köpiksessä

Videossa Jormat tervehtivät Kööpenhaminaa omaan rauhalliseen tyyliinsä.

Utajärven poika on lähtenyt maailmalle. Elokuun loppupuolella Tanskaan muuttanut UKK:n jälkeläinen ei todistettavasti järjestänyt kovin suuria häitä. Paikalla oli lähisukulaisten lisäksi Björn Dählie -klooni ja pari virkamiestä. Koska Utajärven pojalle on tulossa perheenlisäystä marraskuun lopussa olimme sopineet, että tulen käymään Kööpenhaminassa vielä ennen H-hetkeä. Tarkoituksena oli viettää hulppea viikonloppu. Se mitä ei pojalle paljastettu oli 7 muuta Jormaa, jotka saapuivat paikalle lauantaiaamuna.

Lauantai-aamupäivällä puhelin soi ja eräskin Jorma ilmoitti olevansa Kööpenhaminassa työmatkalla. Paluu olisi samana päivänä. Sopisiko Utajärven pojalle treffata keskustassa. Jos nyt sattuu oleen paikalla. Sopihan se. Ja Utajärven poika yritti kovasti taivutella tätäkin Jormaa jäämään Köpikseen viikonlopun viettoon. Perhejärjestelyt olivat kuitenkin hieman auki joten asiaa piti selvittää.

Hetken kuluttua kahvilan ikkunaan heijastui Tolpan hahmo (jos ampuu 15 vuotta sitten yliopiston harrastelijasarjan matsissa viime hetkillä tyhjää maalia kohti ja osuu tolppaan sillä seurauksella, että vastustaja tekee vastahyökkäyksestä nousukarsinnan ratkaisevan maalin, niin kyllä: siitä saa kärsiä lopun elämäänsä). Utajärven poika huomasi sen samoihin aikoihin. "Voi v...u! Tolppa! Mitä sä täällä teet?" Ja tarina tanskalaisen pankin koulutuspäivistä meni läpi. Uskomatonta....

Kun kiintiö-ruotsalainen saapui paikalle Kekkos-nappi rinnassa, ei Utajärven poikakaan enää mennyt halpaan. Lopulta Jormat tippuiva paikalle tipoittain ja pisteenä i:n päällä oli tietysti pieni italialainen, joka osoitti tälläkin kertaa rehtiä urheiluhenkeä lähtemällä reissuun mukanaan vain muovipussi, edellisillan kuitit ja vaihtopaita.

Päivä kului haahuillessa. Polttareihin kuuluvasti kävimme tutustumassa myös paikallisiin tankobaareihin ja club 34:ään. Kiitti vaan paikallisille oppaille. Club 34:ään ei tarvitse toiste mennä...Illan kruunasi illallinen Halifaxissa. Hovi osoitti loistavaa asiakaspalveluhenkisyyttä tarjoamalla koko seurueelle talon puolesta vielä jekut ennen kuin lähdimme kohti uusia seikkailuja. Ilta päättyi Rustiin. Hyvä mesta. Oikean henkinen. Ensin live-musaa ja sitten perussettiä. Ei jonoja, mutta paikka oli silti täynnä. Miksi tätä ei tapahdu Sedulassa?

Uusi perinne, Jormien syyskaronkka, on nyt luotu. Tästä on hyvä jatkaa. Tosin vasta ensi vuonna. Ehkä sitä ideaa, että mennään ensin Vantaan Flamingoon saunaan, sitten katsomaan Kummelin Alivuokralainen ja lopulta Flamingon yökerhoon, tarvitse sittenkään toteuttaa tänä syksynä. Eihän, pliis....

Det är förbi

Selvisin ruotsin "kokeestani" perjantaina ehjin nahoin. Siitäkin huolimatta, että yöllä heräsin kello 1.27 ja 3.21. Kaksi kertaa esitykseni aikana hukkasin sanan ja kaksi kertaa keskeytin lauseen. Aika hyvä suoritus. Vaikeinta oli aloittaminen. "Jåå - fint vädret i dag" -tyyppinen small talk'kin oli todella syvällä kurkussa. Esityksen lopussa kiitin ja kerroin, että tällaisella "gymnasiet svenska" taustalla "jag har haft en spännande vecka".

Viikon kielikylpy otti kuitenkin koville. Olin todella finaalissa viikonloppuna. Jopa niin finaalissa, että ei tehnyt mieli edes heittää läppää toisella kotimaisella. Koko viikonloppuna. Perjantai-iltana palkitsin suoritukseni katsomalla jotain todella kevyttä. Jim Carreyn Sähköputkimies oli kieltämättä aika kevyttä. Mutta viime viikko oli myös erittäin tehokas kielikylpy. Jos nyt on päässä tarpeeksi järkeä, niin ehkä se sunnuntai Huusis kannattaisi tilata. Ettei taas unohdu ruotsi kokonaan. Stromsöötä en kuitenkaan edelleenkään suostu katsomaan!

Vintiltä löytyneitä muistoja

Muutan noin kuukauden kuluttua Kamppiin. Vuokralle. Ainakin toistaiseksi. Sain vuokrattua Karjaalle (jep, puutarhakaupunki) muuttaneen ystäväpariskuntani tyhjäksi jättämän ullakkokämpän. Koska en halua uhrata yhtä viikonloppua kokonaan muutolle, niin olen ryhtynyt jo alustaviin toimenpiteisiin, jotta muutto sujuisi mahdollisimman jouhevasti. Tärkein osa näitä alustavia toimenpiteitä on ollut vintillä olleiden vaatteiden läpikäynti. 99.9% vaatteista on mennyt kierrätykseen. Käsittämätöntä hamstrausta! Niiden paikka on todellakin kierrätyksessä. Tähän väliin on pakko kertoa kuinka hauska ilmiö viime lauantaina oli se, kun elokuvan jälkeen kävimme kaljalla kavereitteni kanssa ja kerroin projektistani ja siitä kuinka olen heittänyt vaatteet roskiin....Varsin vakavasti kaikkeen maailmanpelastamiseksi uskovaan viherpipertäjäystäväni (jep, se joka muutti sinne puutarhakaupunkiin) kasvoilla kolme lihasta vaihtoi asentoa ja miehen naamasta paistoi jumalaton närkästys. Loistava vedätys! Sama kaveri muuten selitti pari kuukautta sitten närkästyneenä sitä, kuinka oli nähnyt Luxin ulkopuolella portaissa sukupuoliaktin keskellä yötä. Ja mies on vain vuoden minua vanhempi! Kamoon! Jokaisella on oikeus omaan seksuaaliseen suuntautumiseensa. Jotkut haluavat tehdä sitä julkisesti. Ei, kaverini nimi ei ole Kai Telanne.

Mutta palataan itse aiheeseen. Vinttiä siivotessani löysin kunniakirjan kuuden vuoden takaa. Salibandy -joukkueeni "hallitus" antoi minulle kauden 2001-2002 päätteeksi arvostetun Trophyn. Joukkueenjohdon huomionosoitus lämmitti, mutta vieläkin enemmän lämmitti vanhan rippikoulukaverini ja juoksuaskelia välttelevän entisen ketjukaverini, hallituksen puheenjohtajan, kunniakirjaan raapustama muistokirjoitus. Tippa tuli linssiin. Omat pelit kun taitavat olla pelatut. Olen nauranut tuolle kunniakirjalle tänä iltana moneen otteeseen. Noita jätkiä on ikävä. Kunniakirjan teksti löytyy tästä alta. Uudessa kämpässäni tuo kunniakirja saa arvoisensa paikan takan päällä.

---------------------------------------------------

Torpedo Tontunmäki ry:n

Mika K...... Trophy

Kaudella 2001-2002

XXXX "Pashka" XXXXX

#16

.

Laivasi saapui vihdoin satamaan. Matkasi oli pitkä ja vaikea,

mutta myrskyöinäkin uskoit määränpääsi löytyvän ja tahtosi taltutti

voimakkaimmatkin tuulet. Nyt on aika laskea purjeet ja kastaa janoiset huulet.

.

Sinä, Pashka, olet yksi valituista.

Nimesi on nyt kirjoitettu kultakirjaimin

Toton Mika K....... -trophyyn, tuohon salibandyn Graalin maljaan.

.

Olet ajan ja tilan valtias; pyhänä tehtävänäsi on hyökätä, jotta et joutuisi

puolustamaan. Sinua on ohjannut ainoastaan ajatus vastustajan maalivahdin

täydellisestä luhistamisesta tainnuttavilla ratkaisuillasi.

Kahvinruskeilla pohkeillasi liikut arvaamattomasti kuin saalistaja ja yllätykselliset

suunnanmuutoksesi harhauttavat usein myös vastustajan. Jäänharmaa katseesi

lukee peliä erehtymättä ja kätesi ovat pehmeät kuin oliiviöljy.

Olet kuin erektio:

vielä hetki sitten näkymättömissä ja vaaraton ja yht'äkkiä kova ja pelottava ratkaisija.

.

Pashka, vaikka elämässäsi olet siirtynyt vasemmalta oikealle,

Totossa paikkasi on muuttunut laidasta keskelle. Olet sentteriosastolla

täyttänyt lapsuutesi haaveen luoda jotain kaunista ja aitoa.

Anna meidän jatkossakin kulkea kanssasi ja ihailla luovuutesi hedelmiä.

.

Päättyneestä kaudesta kiittäen Toto:n hallitus

--------------------------------------------------------------------