Koira ja sen isäntä

En oikein tiedä mistä oli kysymys. Ehkä kyseessä oli pila tai sitten joku on juonut aivonsa niin pehmeiksi, että ei enää erota vertauskuvaa todellisuudesta. Kuitenkin tämä on nyt nähty. Farmari-Volvojen, kultaisten noutajien, pienten puutarhojen ja rivitaloasuntojen keskellä espoolaisessa nukkumalähiössä ulkoilutti mies tänä sunnuntaiaamuna Karhu-merkkistä mäyräkoiraa jalkakäytävällä. Ei kantanut sylissä vaan mäyris seurasi isäntäänsä asianmukaisesti hihnassa. Veromerkkiä en liikkuvasta autosta huomannut kaulapannassa, mutta isäntä meni edellä ja puolentoistametrin päässä seurasi uskollinen mäyräkoira. Kaikki pullot näyttivät olevan ehjiä ja mäyris muutenkin iloisella tuulella. Isäntä näytti hieman nukkavierulta ja väsyneeltä, mutta talutti uskollista ystäväänsä kuten koirakoulussa opetetaan. Kakkapusseja en isännällä nähnyt, mutta sen verran kokeneelta koiranomistajalta isäntä näytti, että tunsi varmasti vastuunsa yhteisen asuinympäristön viihtyvyydestä. Tämän aamuisen episodin jälkeen olin entistä vakuuttuneempi siitä, että koira on ihmisen paras ystävä.

Suomalaista muotitietoutta ja pissaava ruotsalainen

Suomalaisissa ja ruotsalaisissa on eroja. Sekä hyvässä että pahassa. Viikonloppuna Tukholman NK:ssa kuljin kahden suomalaispariskunnan perässä (Tai ei ne mitään suomalaisia olleet! Turgulaisia ne oli!) ja kuuntelin keskustelua muodista. "Kyll näil o iha eri maku ku Suames..kattogaa ny tätägi!" totesi liian lyhyisiin kivipestyihin Tarjoustalon farkkuihin pukeutunut trendipelle varsinais-Suomesta ja piteli kädessään Gantin paitaa, joka oli väriltään jotain muuta kuin musta. Niinpä...

Mutta yhdistäviäkin piirteitä löytyy. Sunnuntai-iltana odottelimme parin suomalaiskaverin kanssa keikan alkua Tukholman stadionilla. Edessämme oli neljä noin 25 -vuotiasta ruotsalaiskaveria. Koska odottelu seisten väenpaljoudessa kesti tovin, iski yhdelle ruotsalaispojista tarve virtsata. (Amatööri!) No, jos menet lavan edestä stadionin takaosaan tarpeille hieman ennen keikan alkua, niin voit olla varma, että solidaarisuus ei ole vallitseva teema kun yrität palata takaisin tontillesi. Hädänalainen ruotsalainen tiedosti tämän. Senpä takia kaveri alkoi kuumeisesti etsiä pulloa, johon tehdä tarpeensa keskellä väkijoukkua. Muuten ihan hyvä idea, varsinkin jos ei kärsi rännikammosta, mutta nykyään keikoilla myytävistä juomapulloista otetaan korkki pois turvallisuussyistä. Ja koska ylimääräistä korkkia ei löytynyt, niin kaveri luopui ajatuksesta. Kuitenkin vain keksiäkseen hieman ennen keikan alkua paljon paremman idean. Koska hätä ei helpota muuten kuin pissaamalla, niin vaihtoehdot olivat vähissä. Niinpä svante kaivoi jostain ohuen pakastepussin kaltaisen muovipussin ja laski lastinsa tähän itsetehtyyn avannepussiin. Ongelma ei kuitenkaan ollut 100%:sti ratkaistu. Kukaan muu yleisöstä ei yllättäen halunnut koskea avannepussiin. Ei varsinkaan sen jälkeen kun pussissa havaittiin selkeä vuoto, joten pussin siirtäminen esim. lavan ja yleisön välissä olevalle alueella ihmisketjua pitkin ei onnistunut. Niinpä svante laski avannepussin tartaanille, laittoi muutaman löytämänsä sanomalehden sen päälle ja kruunasi rakennelman pahvikyltillä, jonka päälle kävi seisomaan. Problem solved! Kiitettävästi kaveri seisoi kusisessa paikassa lähes koko keikan ajan. Hieman ennen kuin Springsteen tuli lavalle kääntyi pissapoika meihin päin, nosti vasemman jalkansa ja osoitti lahkeessaan olevaa pissanoroa huutaen "Finnarna, titta!". Ehkä hän tiesi, että Suomessa lähes jokainen mies on joskus kussut housuunsa, yleensä kaljapäissään, ja haki toverillisuutta suomalaispekoista. Suuri emotionaalinen aalto ei kuitenkaan virrannut läpi fyysisen olemuksemme tämän skandinaavisen kumppanuuden seurauksena. On sitä nimittäin paskahousujakin nähty vuosien varrella. Repikää siitä ruotsalaiset!

Mutta palataan vielä niihin eroavaisuuksiin. Muuten niin liberaalissa Ruotsissa on voimassa kieltolaki, Suomessa ei. Ei enää. Yritin ostaa Arlandasta pullon viiniä tuliaiseksi. Ei onnistunut. EU -maahan matkustaville ei kuulemma saa myydä alkoholia. Näin sanoo Systembolaget. Henkilökohtaisesti kannatan mm. alkoholiveron nostoa enkä ole tuomassa kaikkia alkoholijuomia maitokauppoihin, mutta rajansa holhoamisellakin! Ei mennyt kansankodin kieltolakin allekirjoittaneen kaaliin, ei.

Alla vielä tunnelmapaloja Springsteenin ja the E Street Bandin ehkä viimeisestä yhteisestä Ruotsin keikasta.

Hieno tiistai-ilta Tampereella

Kiitos Bruce. Jälleen kerran. Tiistaina poistuin Ratinan stadionilta hyvin onnellisena. Takana oli lähes kolmetuntinen rock -spektaakkeli. Ei valoshow't, ei pyrotekniikkaa tai digianimaatioita. Ei räjähteitä tai kymmenmetrisiä puhallettavia nukkeja. Ei keikan päättävää ilotulitusta. Vain upeaa musiikkia, maailman paras bändi sekä lavalla kaikkensa antava rocklegenda, joka tuntuu itsekin nauttivan joka hetkestä.

Tiistain keikka ei ehkä yltänyt aivan viime kesäisen Helsingin keikan tasolle, mutta so what! Hieno ja toivoa antava elämys. Aina upea Thunder Road repi vanhemmankin miehen sielua. Yllätys cover soul-klassikko The Dark end of the Street oli koskettava ja upea itseironisella elämänkokemuksella väritettyine esipuheineen. Born to Run ja Land of Hope and Dreams olivat aina yhtä toiveikkaita ja tulevaisuuden uskoa antavia. Unohtamatta hienoja tulkintoja uuden levyn Working on a Dreamistä ja Outlaw Petesta sekä koko keikan päättänyttä tunnelman kattoon nostanutta encorea.

Vein keikalle kaksi ensikertalaista. Kummankaan kohdalla Springsteen ei kuulu suosikkiartisteihin. Halusin heidän näkevän ja kokevan millaista on olla maailman parhaan live-esiintyjän keikalla. Erityisesti halusin heidän ymmärtävän hieman paremmin miksi olen reissannut ympäri Eurooppaa keski-ikäisen amerikkalaismiehen perässä jo 21:n vuoden ajan ja mikä ajaa minut edelleen vuosi vuodelta edelleen reissaamaan ja hermoilemaan lippujen saatavuudesta tai mistä kohtaa kenttää pääsen seuraamaan keikkaa. Tämän kertaisen rockeepoksen päätyttyä tiedustelin heidän fiiliksiään. Vaikka musiikki ei ollut heille tuttua niin kumpikin oli nauttinut kokemuksesta. Sisareni kiteytti mielipiteensä ensimmäiseen lauseeseensa "Olipa se ihana mies..." Niinpä. Maailma on usein kylmä ja kyyninen paikka. Kun sitten kohtaat ihmisen, joka lähtökohtaisesti voisi olla itseään täynnä oleva maailmantähti, mutta joka koko olemuksellaan levittää ympärilleen positiivisuutta ja haluaa viestittää "Hei! Olen täällä teidän vuoksenne!", niin syntyy tunne toivosta ja hyvästä elämästä. Ja raskainkin kyynisyyden taakka putoaa hartioilta. Sen takia tässä on reissattu vuodesta 1988. Ja sen takia matka jatkuu taas sunnuntaina Tukholmassa. Mutta mitäpä siihen enempää lisäämään.



Biisilista 2.6.2009
Badlands
Radio Nowhere
Prove It All Night
Outlaw Pete
Out in the Street
Hungry Heart
Working on a Dream
Seeds
Johnny 99
The Ghost of Tom Joad
Raise Your Hand
Cover Me
Because the Night
Thunder Road
Waitin' on a Sunny Day
The Promised Land
The Dark End of the Street
Kingdom of Days
Lonesome Day
The Rising
Born to Run
* * *
Hard Times
Bobby Jean
Land of Hope and Dreams
American Land
Glory Days
Santa Claus is Comin' to Town
Dancing in the Dark