Oops, I did it again

Jäin kiinni verekseltäni. Ihan omaa syytä. Pakko myöntää. Kuten aikaisemmin on kollegoiden kanssa lounaskeskustelussa todettu toisten naisten tuijottaminen ei ole epäkohteliasta, jos siitä ei jää kiinni. Aamulla istuin autossa pelkääjän paikalla aurinkolasit silmilläni. Bulevardilla satuin vilkaisemaan ihan pikku riikkisen, siis pikku pikku pikku riikkisen liikennevaloissa odottavaa ihmisjoukkoa kun kuljettajan paikalta kuuluin "Jumankauta! Sä katoit sitä naista!". Tärkeintä oli säilyttää tyyneys, vastata mahdollisimman rauhallisesti ja itsevarmasti. Näin toimin ja sanoin "En mä sitä kattonut..." ..ups...."Sitä..."....ööö....niin....eipä siinä ollut sitten paljon selitettävissä.

16.47 "Miks v..ssa me ei menty Tahkolle...?!"

Jormien 12. kevätretki starttasi Helsingin Eteläsatamasta viime perjantaina kello 17.00 kun Silja Serenade lähti kohti Tukholmaa. Kello 16.47 lausuttiin ensimmäinen mielipide laivalla matkustamisesta kun seureelle alkoi selvitä missä seurassa matkustetaan. "Miks vitussa me ei menty Tahkolle?!" totesi eräskin Jorma kolmetoista minuuttia ennen satamasta irtautumista. Niinpä....

Vuoden Jorma -äänestys sujui odotetuissa merkeissä. Ehdokaslistan ulkopuolelta toiseksi kiilasi hieman yllättäen Ulkopoliittisen instituutin kohu-johtaja öky-professori Raimo Väyrynen. Mies on opettanut monelle Jormallekin kuinka viinan kanssa lotrataan ja kuinka naista tulee käsitellä työyhteisössä....tai sitten se oli kansainvälisen politiikan johdantokurssi...I'm not so sure about that....anyway: Raipe Väyrynen 25% äänistä! Kelpo saavutus mustalta hevoselta. Jari Hedman tuli kolmanneksi 12,5%:n äänisaaliilla. Voittajaksi selvisi ehdoton ennakkosuosikki, oman tiensä kulkija ja ehkä maailman surkeimman naismaun omaava lokalahtelaisen keinosiementäjän poika, ex-ulkoministeri Ilkka Kanerva. Ike sai taakseen lähes mugabamaisen enemmistön eli 62,5% äänistä vaalin ensimmäisellä kierroksella, mutta ilman vaalivilppiä eli kuten Ike sanoisi "Reilu fair play spiritti!". Pienessä, mutta äänekkäässä oppositiossa oli vähemmistön edustaja eli Jormien kiintiösuomenruotsalainen. Kaveri, jolle ei tunnetusti kelpaa demokraattisen äänestyksen tulos. Toiveena lienee samanlainen valistunut diktaattori kuin länsinaapurin Kaarle Kustaa.

Viime vuodesta poiketen hihassaan tekstiä "Järjestysmies" kantavien henkilöiden sukupuoliseen suuntautumiseen ei tällä kertaa puututtu, ei edes pian jo nelikymppisen muinaisen roomalaisen toimesta. Koska muinainen roomalainen, tuo pieni italialainen oli kotoisin Berliinin eteläpuolelta niin käytimme julkkisbloggari Viivi Avellanin luomaa rotuoppia ja nimitimme pienen italialaisen mokkakikkeliksi. Muuten Jormien käytös olikin tavallista hillitympää. Ehkä tämä kertoo iän tuomasta kypsyydestä tai sitten ei! Anyway: toisena iltana uni tuli Jormalla kuin Jormalla silmään viimeistään kello 01.00.

Lopuksi muita havaintoja matkalta:

• Jos haluaa länsinaapuriin, niin kannattaa harkita lentämistä. Ellet sitten nauti tax free -myymälän leppoisasta tunnelmasta ja kitchistä itäeurooppalaisesta 80-luvun hittejä soittavasta yökerhobändistä. Ruotsinlaivojen junttimeininki on ja pysyy. Nykyään sitä vahvistaa vahva venäläisedustus.
• Tietyt klassiset teemat tuntuvat toistuvan kun suomalainen pääsee nauttimaan itämeren laivojen glamourista ja luksuksesta. Kun Jormat noin 10 vuotta sitten olivat Cinderellalla pikkujouluristeilyllä, niin saunaosastolla joku urpo seisoi keskellä uima-allasta munasillaan heilutellen lasson lailla uimahousujaan päänsä päällä samalla kun osaston naispuolinen valvoja yritti saada villiintyneen matkustajan rauhoittumaan. Lähes sama asia toistui vuosikymmen myöhemmin, kun joku karpaasi käveli s-kokoa olevat uimahousut jalassa kassit housujen ulkopuolelle roikkuen, saunaosastolla porealtaaseen. Kun ahdistus palleissa kävi ilmeisesti liian suureksi helpotti tämä karpaasi oloaan heittämällä uikkarit kaaressa lastenaltaaseen. Ja taas oli naispuolisella valvojalla töitä. Kiva ammatti tuo risteilylaivan saunaosaston asiakaspalvelutoimihenkilön ammatti...puhumattakaan kuinka kiva on koko perheen voimalla käydä vähän saunomassa risteilyllä.
• Ruotsin mallin mukaan työttömyys ratkaistaan sillä, että kaksi ihmistä myy metrolippuja kunnallisen liikennelaitoksen toimesta metroasemalla kun vieressä on kioski josta samat liput voi ostaa.
• Jormat eivät ole enää nuoria. Ei varsinkaan se Jorma joka vietti päivän Tukholmassa tyttöystävän luona nukkuen. Puolustukseksi ei kelpaa mikään Lapin reissun jälkeinen väsymys. Selvä keltainen kortti!

On aika kevätretken

Jälleen on se aika vuodesta jolloin muuttolinnut palaavat pohjoiseen, hauet kutevat rantavesissä, koppelot etsivät urosta ja Jormat Junited suuntaa Jormien kevätretkelle. Suomalaista miestä syytetään joskus mielikuvituksen puutteesta, television ylenpalttisesta töllöttämisestä ja tunteidensa sisällä pitämisestä. Tämän vuoksi Jormat suutnaavat kevätretkensä Itämeren glamouria ja luxusta pursuavalla Silja Seranadella keväiseen Tukholmaan katsomaan miten sivistyskansat oikeasti elävät. Toissa päivänä lounaalla eräskin Jorma totesi "Toivottavasti laivalla on hyvää jengii..." No, jos tykkää tuulipuvuista, bingosta, halvoista moldovalaisista Kool & the Gang kopioista, kokolattiamatoista, farkkuihin tungetuista kollegepaidoista, Tabacista ja Old Spicesta puhumattakaan Mennenistä, Ronn Mossista ja Anne Mattilasta, harmaista Eccoista, kuosipaidoista, viskoosihousuista ja Jorma Kalevista, niin joo: varmasti on hyvää jengii!

Vuoden Jorma valitaan tänään perinteisellä Jorma -dinnerillä. Julkistetut ehdokkaat löytyvät Facebookista Jormat Junitedin sivuilta, mutta kertauksen vuoksi tässä vuoden aikana ansioituneiden luettelo. Suluissa Veikkauksen kertoimet.

• Ilkka Kanerva, lokalahtelaisen keinosiementäjän poika, ex-ulkoministeri. 200 tekstiviestiä kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. (1,2)
• Elina Kiikko, lokalahtelaisen keinosiementäjän pojan vakipartneri, miestään ymmärtävä nainen. Vuoden äiti ainesta? (5,2)
• Jari Hedman, tennisopettaja, Anne Hedmanin ex-puoliso (kai...). Iski BB-Mikan hyväksikäyttämän BB-Sorellan Ike Kanervan 60-vuotispäivien jatkoilla Luxissa. Jarin mukaan Sorella "tosi nasta mimmi" (1,5)
• Rane, Iltalehdessä naismieltymyksensä paljastanut suomalainen mies. 1000 naista 20:n vuoden avioliiton aikana. Tarina ei kerro onko kukaan noista tuhannesta oma vaimo... (2,7)
• Henry Laasanen, mies joka on puuttunut vakavaan ongelmaan naisten seksuaalisesta vallasta ja sen vaikutuksesta yhteiskuntaan. (9,7)

Vuoden Jorman valintahan on varma kevään merkki ja vuoden Jorma valintaa seuraa aina muutaman viikon kuluttua vuoden äidin valinta äitienpäivänä. Valintakriteerit näiden kahden arvostetun nimityksen välillä saattavat poiketa hieman, mutta molemmat ovat varma kevään merkki. Vuoden Jormaksi voidaan valita myös listan ulkopuolelta. Tänä vuonna nimettyjen ehdokkaiden lista on kuitenkin niin vahva, että mustan hevosen nouseminen vuoden Jormaksi vaatii suurinpiirtein sen, että Vesa Keskinen kertoo Silja Seranadella olevansa Suomen hiihtoliiton 80- ja 90 -luvun dopingkokeilujen lopputulos, tulleensa juuri uskoon sekä suhteestaan pääministerin morsiameen.

Stig om bord Jormat!

No olishan ne patteritkin voinut tietty vaihtaa

Sain tarpeekseni siitä iän ikuisesta valituksesta että ovikelloni ei toimi. Astelin Helsingin Stockmannin sähköosastolle ja ostin itselleni uuden ovikellon 16:lla eurolla. Kohta minulla olisi neljän vuoden tauon jälkeen oikea ovikello! Mahtavaa! Jehovan todistajat ja teevee -luvan tarkastajat saisivat minuun taas yhteyden eikä tarvitsisi tyhjänpanttina oven takana värjötellä....Muutaman ärräpään ja katkenneen kynnen jälkeen ovikello oli valmis paikalleen asennettavaksi. Ei muuta kuin vanha pois ja uusi tilalle. Avasin vanhan ovikelloni kannen ja kas, koin valaistuksen. Pirkka -patterithan ne siinä köllöttivät iloisen tyhjinä kuin Johanna Tukiaisen huppu. Nii-in. Ehkäpä asia oltaisiin voitu korjata helpomminkin kuin uudelle pimputtimella. Eipä vaan tullut viimeisen neljän vuoden aikana kertaakaan mieleen....

Politiikan viikko

Kyllä oli hieno politiikan viikko takana. Kiitos kaikille siihen kontribuoineille. Aloitetaan vähän vähemmälle huomiolle jääneen nuoren naisdemarin edesottamuksista. Miten Maria Guzenina-Richardsonista on hyvin lyhyessä ajassa kuoritunut herkkähipiäinen politrukki. Vai pitäisikö tässä kyseisessä tapauksessa sanoa kökkötraktori. Nimittäion tuoreimman journalisti -lehden mukaan (Joo, ei kuulu jokapäiväiseen lukemistooni, vaan kuulin asiasta Radio Rockin aamuohjelmassa ja siihen oli pakko tutustua. toim.huom.!) tämä koko kansan Maria oli närkästynyt Ruben Stillerille siitä ala-arvoisesta nimittelystä jota harmonisesta-Mariasta tuo Matinkylän Daavidin tähti oli eräässä Yleisradion radio-ohjelmassa käyttänyt. Ruben Stiller oli käyttänyt rouva kansanedustajasta nimitystä sosialidemokraattien imagotemppu. Siis T-Ö-R-K-E-E-T-Ä!!! Siis millaista huorittelua! Jos Guzenina-Richardson olisi pääminsteri niin käräjäoikeuden lautamiehille olisi käyttöä. Mutta ei: rouva kansanedustaja on Yleisradion hallintoneuvoston jäsen ja käytti asemaansa tavalla jota ei kai voi muuksi kutsua kuin vallan väärinkäytöksi. Sisar hento valkoinen oli yhteydessä Yleisradioon ja Ruben Stillerille kerrottiin, että MTV:n ex-juontajan, nykyisen demarien imagotempun käsittelemistä olisi syytä välttää jatkossa. Ja huom: Stiller oli ohjelmassa vieraana, ei ohjelman tekijänä! Hienoa! Onnea valitsemallasi tiellä Maria! Olisiko aika herätä todellisuuteen?

Ja kun ollaan päästy naisiin, niin jatketaan naisista. Kokoomuksessa on menossa hieno ja perinteinen kissatappelu, jossa ollaan lähdetty mykkäkoulun opintielle ja turvauduttu selkään puukotukseen sekä julkiseen mollaamiseen. Hjalliksen ex-vaimo Leena kertoi kirjassaan (missä on yksityisyyden suoja puhumattakaan lukutaitoisten oikeusturvasta toim.huom!) todennäköisesti melko lähellä totuutta olevan näkemyksen Hjalliksen uudesta vaimosta Merikukasta. Hänkin on siis nykyään myös Hjalliksen ex-vaimo ja ex-Vihreäkin, mutta vaihdettuaan puoluetta, kuin vanhaa miestä laverillaan, on tätä nykyä saman puolueen eduskuntaryhmän jäsen kuin Hjalliksen ensimmäinen ex-vaimo. Hienoa! Nyt puhutaan asiaa ja päästään kykypuolueen arvomaailman ytimeen: koti, uskonto ja isänmaa! Perinteiset arvot kunniaan! Kaikista hauskintahan tässä on, että kissatappelun kohteena on pikkuriikkinen leuaton sipoolainen liikemies. Kannattaako?

Ja lopuksi harvinainen puolustuspuhe pääministeri Matti Vanhasen puolesta. Oliko mitään, oliko yksinkertaisesti mitään sellaista syytä minkä takia maailman olisi täytynyt tietää mitä Matti Vanhanen on kirjoittanut Susan Ruususelle tekstiviesteissään? Vastaus on ei tod.!!! Ne olivat yksityisiä seurustelevien ihmisten välisiä tekstiviestejä jotka Suomen unelmien poikamies oli lähettänyt Ikeassa...eiku internetissä tapaamalleen prinsessalle. Asia ei todellakaan ollut sama kuin Lokalahtelaisen keinosiementäjän pojan eroottiselle tanssijattarelle lähettämät tekstiviestit. Keinosiementäjän poika joutui eroamaan siitä syystä että oli yksinkertaisesti menettänyt toimintakykynsä ulkoministerinä plus pettänyt esimiehensä luottamuksen. Kanki-Vanhanen ei kai näin ole tehnyt ja hänelläkin on, kaikesta huolimatta, oikeus yksityiseen viestintään kenen tahansa kanssa.

Ei kai tässä muuta voi todeta kuin että näillä mennään!

Äijämäinen lääkäriasema

Eräällä helsinkiläisellä lääkäriasemalla on hauska äijämäinen meininki. Hyvä me! Viime viikon keskiviikkona olin toivottavasti viimeistä kertaa vähään aikaan fysioterapiassa viiemksi operoidun oikean polveni vuoksi. Lihaskuntotestien mukaan toipuminen on edennyt suunnitelmien mukaan ja voin vähitellen aloittaa pallopelien peluun. Lue: valmistautumisen seuraavaan vammaan ja operaatioon. Testien tauolla fysioterapeuttini ihmetteli miksi saliin tuotu luuranko näytti niin pieneltä. Aikansa asiaa pohdittuaan hän tajusi, että kyseessähän oli naisen luuranko. Oma ehdotukseni siihen, mistä ammatti-ihminen huomasi luurangon kuuluneen naiselle oli kallon pieni koko. Tähän minua reilut kymmenen vuotta vanhempi fysioterapeutti vastasi näyttämällä miten luurangon leukaluut kolisevat nalkutuksen tahdissa. Mukana olleella naisopiskelijalla oli tosi hauskaa...

Eilen tiistaina kävin taas kyseisellä lääkäriasemalla hakemassa terveen paperit (ortopedilta, en psykologilta toim.huom!). Tällaiseen lääkärintarkastukseen kuuluu olennaisena osana se, että ortopedi vääntelee sekä leikattua että ns. tervettä polvea kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin ja kysyy aina välillä "sattuuko?". Tarkoituksena on tunnustella polven liikkuvuutta ja tiukkuutta. Kerroin ortopedille että vasen polveni on operoitu viisi ja puoli vuotta sitten Mehiläisessä. Kysymykseen siitä, kuka leikkasi, vastasin erään naispuolisen ortopedin nimen. "Joo...kuten sanoin toi vasen polvi tuntuikin löysemmältä kun tää Maukan leikkaama polvi..." oli ortopedin vastaus. Rivien välistä oli luettavissa korkea arvostus naispuolista kollegaa kohtaan....Anyway: itse olen kyllä tyytyväinen vasemman polveni toimivuuteen ja sehän on edelleen ehjä. Suvussa kun on lääkäreitä, niin olen kyllä ollut havaitsevanani aikaisemminkin, että ortopediasta ja jääkiekosta naisten ei heidän mielestään kannattaisi yrittää itselleen leipää hankkia.

Sellainen tavallinen Lapin seminaari

Palasin eilen kolmen päivän Saariselän reissulta. Työmatkalta. Ns. perinteinen Lapin seminaari ja olo on tällä hetkellä melko turtunut. Saariselällä olin viimeksi vuonna 1986 Olarin seurakunnan vaellusriparilla, joten kovin hyvä muistikuva paikasta tai sen tarjoamista vapaa-ajanviettomahdollisuuksista ei minulla ollut. Joka tapauksessa paluu Saariselälle oli ikimuistettava enkä täysin ihmettele enää sitäkään miksi Ikekin viihtyi niin hyvin Saariselällä.

Näissä murtomaahiihtoon keskittyvissä Lapin -seminaareissa omalta osaltani hieman ihmetytti se miten 50-60 -vuotiaat äijät jaksavat hiihtää seuraavan päivänä 30-40 kilometriä sen jälkeen kun ovat edellisenä yönä riekkuneet Tunturihotellissa pikkutunneille asti! Puhumattakaan niistä parista kojakkilasista joita eräskin johtajahenkilö aamulla ennen lenkkiä nautti. Eikä kukaan jäänyt ladulle vaikka näinkin oli pari viikkoa aikaisemmin käynyt, lopullisesti. Pojat on poikia...? Myös siinä suhteessa kun yksi kuusikymppinen löytää pari naista, toinen viekin ne tanssimaan, niin kertyneistä vuosista huolimatta murjotus on aikamoinen.

Omalta osalta hiihdetyt 50 kilometriä kolmessa päivässä olivat ihan riittävästi. Ehkä ikää alkaa allekirjoittaneellakin jo hieman olla, koska ei se nyt ihan mahdoton kokemus ollut. Ja eilen Niilaspäällä muutaman kilometrin nousun jälkeen auringon paistaessa tunturimaisemassa fiilis oli aika jees.

Tunturihotelli oli kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen kokemus. Mahdollisesti myös ainutkertainen. Eikä siis ihan eilisen teeren poikien/tyttöjen paikka. Torstai-iltana yökerhossa esiintyi Metri-Helena ja paikka oli tupaten täynnä. Illallispöydässämme, jossa mukana oli siis myös yksi naispuolinen kollegani, elämää nähneet äijät keskustelivat siitä, miten naista haetaan tanssimaan. Eräskin kuusikymppinen kertoi menevänsä naisen tykö ja heittävänsä "Hei muija, lähetsä tanssiin?" Kuulostaa ehkä hieman tökeröltä, mutta sama kaveri oli koko illan tanssilattialla!? Allekirjoittanut taas joutui ikärasismin uhriksi. Perjantai-iltana hieman äitiäni nuorempi rouvashenkilö tuli kysymään ikääni. Sen kerrottuani hän kertoi kaverinsa halunneen pyytää minua tanssimaan, mutta epäili minua liian nuoreksi. Epäilyt olivat osoittautuneet siis oikeiksi. Luojan kiitos!!!!

Stubb -juttuja sain kuunnella taas melko paljon. Torstai-iltana Tunturihotellin nuoremman polven taholta. Perjantai-iltana vieraittemme taholta. Onneksi nykyajan viihdeorkesterit eivät suostu soittamaan ihan mitä tahansa yleisö pyytää. Eli kiitos sille orkesterinjohtajalle joka ei suostunut soittamaan Porilaisten marssia kun saavun hotellin yökerhoon...Lentokoneessa kuusikymppinen yritysjohtaja kiitteli kovaan ääneen sitä, että herra ulkoministeri on suvainnut lentää tavallisen kansan seurassa sinivalkoisin siivin.

Pronssikaudesta vihreän veran äärelle

Olen Tapparan mies. Tunnustan. Vaikka kirkkaimmat mitalit jäivät tällä kaudella haaveeksi, niin pronssi lämmitti kummasti. Yllätysmitali nuorelta joukkueelta. Oli mukava olla paikan päällä Hartwall Arenalla todistamassa sitä. Edellisestä pronssipelistäni olikin kulunut jo tovi. Vuonna 1977 kevättalvella menimme isäni kanssa punaisella Volvo Amazonilla Hakametsän hallille ensimmäiseen kiekkopeliini. Tuolloin Koo-Vee voitti pronssia. Muistaakseni vastustaja oli Hifk. Hetken olin Koo-Veen miäs, mutta onneksi melko pian tuli valittua toinen joukkue. Syynä takin kääntöön oli niinkin arkinen asia kuin se, että äiti kutoi pojalleen Tappara tumput ja siitä se sitten lähti....vähän kyllä hävettää tunnustaa, mutta kiitos mutsi, että värit eivät olleet Ilveksen mustaviherkeltaiset.

Pronssipeliä moititaan yleensä merkityksettömäksi otteluksi jossa kohtaavat kaksi pettynyttä joukkuetta. Niin tai näin, eilinen lämmitti kummasti tapparan -muotoista sydäntäni. Hieno päätös myös Rauli Uraman parin vuoden valmennuspestille. Kun Rale palkattiin, niin sain kuulla aika paljon kuittailua lähipiiristä. Hifk oli palkannut NHL:n parhaaksi valmentajaksi valitun Bob Francisin (joka osoittautui myöhemmin vanhaksi juopoksi, mutta jotenkin sopii punanuttujen imagoon toim.huom.!) ja Jokereilla oli miljoonamiehistönsä. Rale osoitti todeksi sanonnan "Ei nimi miestä pahenna." Vaikka Rauli Urama kertoo allekirjoittaneenkin mielestä kaiken sekä suomen kielen kauneudesta että länsisuomalaisesta huumorintajusta, niin Rale näytti että osaaminen ratkaisee.

Tänään olikin sitten aika siirtyä viheriöillä. En muista koska aikaisemmin olisin pelannut golfia 6.4. kesägriineillä. Eihän se mitään kaunista katsottavaa ollut (enkä nyt puhunut kentän kunnosta toim.huom.!) mutta jostain se on aina aloitettava. Kaikki vanhat virheetkin oli tallella kuten se, että kymmenennellä väylällä tuli mieleen, että "en oo muuten hukannut yhtään palloa vielä" eikä kauan tarvinnut odottaa pallovaraston tyhjenemistä.

Ansioitunut maailmantähti?

Paris Hilton Suomessa! So fakin what? Mitäköhän se on tehnyt jotta on niiiin mielenkiintoinen persoona, että Hesarikin mainitsee asiasta? Tiettävästi ei ole vastaanottanut tekstiviestejä Suomen ulkoministeriltä tai tavannut Vanhasta Ikeassa. Tai tämä tieto on ainakin toistaiseksi pysynyt yksityisasiana. Urheilulliset/Taiteelliset lahjatkin taitavat olla vähän niin ja näin. Eikä taida nuo poliittisetkaan näytöt kovin pitkälle kantaa. Mutta jos on syntynyt kultalusikka suussa, joka ainakin julkisuuteen levinneissä videopätkissä (joo: oon nähnyt toim.huom!) muistuttaa selkeästi miehen penistä, ja jos on omaa puutarhaansakin vilautellut kuvissa, niin ok: lehdistön on syytä olla paikalla kun tälläinen persoona saapuu maahamme. Harvoin täällä kukaan noin ansioitunut on käynyt.

Onnen päivä?

Ulkonäölläkin voi näemmä päästä pitkälle. Tai sitten taustalla on myös stubbtanssia. Allekirjoittaneelle uuden ulkoministerin nimi ei ole ihan yksipiippuinen juttu. Jonkin verran samaa näköä, nimittäin Prepessä ja Stubbissa. Ilmiö, joka ilmeisesti tullee lähiaikoina vahvistumaan. Ei se mitään, että tutut nälvii, mutta kun täysin vieraat ihmiset tulevat jatkuvasti kommentoimaan asiasta. Tapahtuu noin kerran viikossa. Kadulla, ravintolassa, golfkentällä. Jopa Moskovan junassa, jossa eräskin herra pysähtyi ja huomautti "No mutta sehän on itse herra europarlamentaarikko!" Tuorein tapaus on viime lauantaiyöltä, jolloin kaksi lökäpöksyistä rap-artistia tuli ravintola-Teatterin ulkopuolella halailemaan allekirjoittanutta Alexander Stubb -huutoineen? Odotan vain hetkeä kun joku Naton vastustaja vetää nekkuun Helsingin yössä. Turusta tuskin irtoaa turvapaikkaa. Entisen ulkoministerin tukijoukot eivät välttämättä suhtautuisi suopeasti. He voivat kuitenkin jatkaa puutarhan hoitoa huoletta. Aion pysyä, turvallisuusuhasta huolimatta, Tsadissa. Silti töistä lähtiessäni oli hieman kiusaantunut olo ja yritin vältellä ihmisten katseita.

Kun aamupäivällä alkoi selvitä, että tasavallan seuraavan ulkoministerin nimi, niin päivä eteni suurin piirtein seuraavissa merkeissä. Ensin tultiin viereisestä salista onnittelemaan. Kun kävin dealing-salissa hoitamassa asioita, niin taputusten kera kysyttiin milloin ministeri tarjoaa pullakahvit. Toimitusjohtaja tuli iltapäivällä taputtamaan selkään ja onnittelemaan. Palaverissa erään suuren suomalaisen instituution talousjohtaja kysyi miten uusi asemani muuttaa nykyistä työtehtävääni. Tekstiviestirintamalla onniteltiin tyyliin "Onnittelut nimityksen johdosta! Sulle on luvassa pillurikas tulevaisuus!" (en ihan ostanut kyllä tuota, mutta hyvä veliverkosto pitää vertaisistaan huolta. toim.huom!). Lisäksi tuli uhkauksia allekirjoittaneen lähettämien tekstiviestin julkistamisesta. Että...tota....ihan kiva saada palautetta kansalta, mutta keskityttäisiinkö vähitellen asiakysymyksiin ja unohdettaisiin tämä mediamyllytys. Pliis...

PS. Kuvassa on siis Stubb. Ei allekirjoittanut.