Tänä aamuna sain osakseni jäätävän paskaa palvelua. Tai sitten olen imbessiili. Hetken tuntui siltä, että älykkyysosamäärässäni on tosiaan jotain vikaa. Ehkä ei kuitenkaan. Palvelua ostaessa asiakas maksaa asiantuntemusta ja palvelusta, ei nöyryytyksestä ja vittuilusta.
Astuin siis aamulla Suomenojan Euromasterin tiloihin. Viime viikolla olin varmistanut kyseisestä paikasta, että voisin vaihtaa rikkinäisen kesärenkaani uuteen juuri heillä. Suomenojan Euromasterin varastosta löytyi sopiva rengaspari. Renkaita piti vaihtaa kaksi, koska aivan vastaavaa rengasta ei enää ollut saatavilla, joten yhden renkaan vaihtaminen ei riittänyt. Asia piti hoitaa tällä viikolla, koska leasingsopimus päättyy ensi viikolla.
Kerroin siis vastaavalle työnjohtajalle töiden vastaanottotiskillä asiani ja sain vastaukseksi "No sen jälkeen tänne on tullut satoja puheluita!" Kuinka ystävällistä! Ja mieltä ylentävää! Suomalainen palvelualan ammattilainen työsuorituksessaan! Kaikesta huolimatta herra työnjohtaja tarkisti asian ja tarvittavat renkaat löytyivät. Ajoin siis autoni sisään halliin.
Työnjohtaja haki minut hallista ja huusi jollekin, epäilin itseäni vaikka hän oli huutaessaan selin, kysymyksen. Kyllä, se oli suunnattu minulle. Niinpä lähdin selvittämään asiaa takaisin toimistoon.
- Paljonko kilometrejä tossa sun autossa on, jatkui iloinen ja reipas linja.
- 27 500 ,vastasin.
- Ja sä haluut siihen uudet renkaat!
(Ja taas sain kerrata miksi tarvitsen uudet renkaat.)
- Joudut kuule ite maksamaan ne!
- Asia on sovittu työnantajan kanssa. En voi ostaa vain yhtä rengasta, joten he maksavat renkaat leasingsopimuksen mukaan.
- Miksi sä sen auton palautat?
- No koska se sopimus päättyy ensi viikolla.
Hemmetti! Mitä hittoa se asia sille edes kuului!
Sitten selvitettiin vielä mikä vika siinä renkaassa oli. Kerroin, että Biliassa totesivat ettei rengasta voi paikata.
- No niin varmaan ne Biliassa sanookin, Euromasterin keltasinisten värien puolesta vaikka henkensä tarvittaessa antava työnjohtaja uhosi.
Näissä samoissa merkeissä homma jatkui palvelukokemuksen loppuun asti. En tiedä mikä meni pieleen. Ehkä minun olisi pitänyt tulla paikalle taksikuskin mustassa Mercedes-Benz ajotakissa ja polyesterihousuissa, niin olisin saanut kunnon palvelua. Ehkä tumma puku vain provosoi polyuteraanin parissa uransa luonutta herra työnjohtajaa. Ehkä aamu oli ollut huono ja kello 8.10 työnjohtajan mielessä oli vain yksi asia. "Jos tosta ovesta koikkelehtii nyt joku saatanan pukupelle, niin kyllä mä sille perkele näytän!"
