Keski-Euroopan kiertue - 3xSpringsteen, müncheniläisiä nudisteja, reisevagina ja Euroopan tylsin pääkaupunki

Blogin päivittäminen lomalla ei ole oikein ottanut onnistuakseen. Huomasin kirjoittavani romaanin pituista eeposta loman tapahtumista. Koska se ei ollut tarkoitus, niin pätkin hieman tarinaa. Silläkin uhalla, että vain ensimmäinen osa tulee julkaistua jos kirjoituskramppi taas iskee.

Loman ensimmäinen etappi heinäkuun alkupäivinä suuntautui Saksaan ja Itävaltaan. Kolme Springsteenin keikkaa neljän päivän sisällä Münchenissä, Frankfurtissa ja Wienissä olivat kaiken vaivan ja rahan arvoinen kokemus. Varsinkin kun jokaisella keikalla settilistasta noin puolet oli muuttunut edelliseen keikkaan verrattuna. Kiertue alkoi Münchenistä, jonne saavuin aikaisin ensimmäisen lomapäiväni aamuna. Matkalla lentokentältä keskustaan tutustuin pariin vieläkin hurahtaneempaan kiertäjään. Takana pojilla oli molemmilla reilut 40 keikkaa. Itselläni on vielä kahdenkymmenen keikan rajapyykki ylittämättä.

Ennen keikkaa tutustuimme pitkin päivää paikalliseen olutkulttuuriin. Joukkueeseemme kuului lisäkseni etruski ja jo vuosia Münchenissä asunut Perniön oma poika Jussi. Kiinteänä ravintona Biergarteneissa nautimme pääasiassa brezeleitä ja bratwurstia. Sää oli mitä mainioin pienestä ukkosen uhasta huolimatta. Olutta kului ja konserttitunnelmaan päästiin jo reilusti ennen keikan alkua.

Paikallinen oppaamme tutustutti meidät Müncheniin ja kruunasi opastetun kierroksemme Englantilaiseen puistoon. Oli veret seisauttava hetki kun me alastomuuteen tottuneet suomalaiset tajusimme olevamme puistossa"väärällä puolella jokea" yhdessä X-asennossa aurinkoa ottavien pääasiassa miespuolisten nudistien kanssa. Homofobia iski pohjoisen poikiin ja etruski totesikin kassinsa lävistäneen nudistin havaittuaan "Että nyt vittu äkkiä helvettiin täältä!" Poistumiseen kului kuitenkin kotvanen, koska siltoja joen yli oli rakennettu noin puolen kilometrin välein.

Toinen Münchenin erikoisuus oli miesten vessan kondomiautomaateissa myytävät travel pussyt eli Reisevaginat, kuten paikalliset niitä kutsuvat. Arvelimme kyseessä olevan jonkinlaisen puhallettavan muovista tehdyn keinotekoisen naisen sukuelimen, mutta paikalliset oppaat kertoivat meille kyseessä olevan huomattavasti yksinkertaisemman kapistuksen. Pienessä pahvirasiassa myytiin minigrip -pussia, jonka suuaukon voi sulkea/kiristää narulla. Kysymys kuuluukin: jos Reisevaginaan joutuu turvautumaan, niin kumpaa pettää enemmän: itseään vai puolisoaan? Ja nautinnon hinta? Vain 3 euroa. Yritimme ostaa. Tuliaisiksi tietty. Ei kai nyt itselle. Ei tietenkään. Mutta ilmeisesti tämä muovinen hellyyskapistus on kesän hittituote. Automaatti ei syöltänyt ulos saksalaisen insinööritaidon viimeisintä taidonnäytettä mutta rahat se kuitenkin vei.

Münchenistä matka jatkui Frankfurtiin. Hellettä oli lähemmäs 30 astetta ja mikäpä sen mukavampaa kuin viettää kaunis kesäpäivä yhdessä Euroopan "kauneimmista" metropoleista. Frankfurtissa matkaseura vaihtui Björn Dählieksi. Frankfurt ei tarjonnut mitään ylimääräisiä yllätyksiä baijerilaiseen tapaan. Paitsi ehkä hieman yllättäen tunnelmaltaan loistavan keikan.

Frankfurtista suuntasimme hiihtäjäpojan kanssa Wieniin. Edessä olisi välipäivä ja leppoisa viikonloppu eurooppalaisessa kulttuurikaupungissa. Koska en ollut aikaisemmin Wienissä käynyt odotukseni olivat suht' korkealla paikan tarjonnan suhteen. Habsburgit, Sacher-torttu, Espanjalainen ratsastuskoulu...schön! Ok, en siis odottanut värikästä kaupunkikulttuuria tai riehakasta iltaelämää. Mutta silti...mitä sitten sain? Ensimmäisenä päivänä pride-festivaalin. Aivan kuten viime vuonna Pariisissakin ollessani siellä Springsteenin keikalla. Esitetyistä väitteistä huolimatta tämä oli puhdas sattuma enkä tänäkään vuonna osallistunut siihen vanhoilla sinivaaleanpunaisilla pyöräilyshortseillani. Kyllä, tällaiset olen joskus omistanut. Muuten Wien ei sitten oikein tarjonnutkaan yhtään mitään. Lauantaina tosin vietimme hauskan illan muiden suomalaisten fanien kanssa olutta juoden ja schnitzeleitä syöden. Sunnuntaina koko kaupunki olikin sitten kiinni. Perin tylsää. Mutta eipä itävaltalaisia koskaan ole kovin hauskaksi kansaksi moitittukaan.

Mutta ehkä olisi pitänyt jo aikaisemmasta elämänkokemuksestani ymmärtää, että itävaltalaiset eivät ole maailman hauskin kansa. Tutustuin nimittäin erääseen itävaltalaiseen vuonna 1995 ollessani kesätöissä Englannissa. Tuo rusettia käyttänyt ja amisviikset omistanut, silloin 23-vuotias pikkuvanha kauppatieteilijä ei herättänyt hirvittävän paljon positiivisia fiiliksiä. Huumorintajumme eivät vain yksinkertaisesti kohdanneet. Ja koska ne eivät kohdanneet, niin lopetettuani viikkoa aikasemmin työt jätin majapaikkanamme pitämään työnantajamme omistamaan asuntoon sille Ernst Vettorille skandinaavisen tervehdyksen.

Talossa, jossa asuimme, kävi siivooja joka tiistai. Noin 50-vuotias nainen. Edellinen kämppikseni Hans från Sverige oli jättänyt minulle läksiäislahjaksi pornolehden koska elämämme Milton Keynesissä oli melko yksinäistä. Ja koska tiesin, että tällä Horstilla on vielä yksinäisempää kuin minulla tai Hansilla oli ollut, niin ystävällisesti piilotin pornolehden hänen patjansa alle siivouspäivän kunniaksi. Ei olla hirveen paljon yhteyttä pidelty sen jälkeen.

Mutta palataan itse lomaan. Kolme keikkaa neljän päivän sisällä. Verta, hikeä ja ehkä vähän kyyneleitäkin. Hieno kokemus. Osoitus taas siitä, että elämässä pitää tehdä sellaisia asioita jotka ovat itselle tärkeitä. Siitäkin huolimatta, että ne saattavat joskus jopa itsestäkin tuntua hieman ylimitotetuilta ja sopimattomilta lähes nelikymppiselle miehelle. Mutta hei: "It ain't no sin to be glad you're alive!"

Nokka kohti etelää

Pahoitteluni. Melko hiljaista on ollut blogirintamalla jo kolmatta viikkoa. Yritetty toki on, mutta inspiraation lisäksi aika on ollut niukka resurssi koko kesäkuun. Ei edes Matti Vanhasen viimeiset ole innoittaneet kirjoittamaan. Se on varma merkki ylirasituksesta ja loman tarpeesta. Koska menneitä ei kannata muistella niin jätän kertomatta Sipoon saaristossa vietetyn juhannusjuhlan kohokohdan eli sen kun palava bensakanisteri kädessä yllätti käden omistaneen juristin. Kertomatta jäävät myös harvalukuiset golfkierrokset ja vielä harvalukuisemmat terassikierrokset. Suuntaan katseen eteenpäin. Kohti kesälomaa.

Huomenna Luftwaffen kone nousee Helsinki-Vantaalta kohti Müncheniä kello 6.55. Uskon nauttivani saksalaisen aamiaisen noin 20 minuuttia nousun jälkeen karvaisten lentoemojen tarjoamana. Lupaus välipalasta tai aamupalasta on kirjoitettu lippuun, joten uskon ja luotan saksalaisten jörjestelykykyyn myös tässä asiassa. Loman neljä ensimmäistä päivää menevät Springsteenin konserteissa Münchenissä, Frankfurtissa ja Wienissä, jossa vietän toudella roumanttisen viikonlopuna Björn Dählien näköisen ystäväni kanssa. Ei, kyseessä ei ole norjalaisen mieshiihtäjän näköinen tyttö vaan ihan perussuomalainen Mr. Syksy (joku vastakkaisen sukupuolen edustaja kehui noin 15 vuotta sitten Mummotunnelissa kaverille, että "toi sun villapaitas on jotenkin tosi syksyinen" ja ei muuta kuin leima ottaan välittömästi! Koko loppuelämäksi.)

Germaanisella kielialueella vietetyn loman alun jälkeen suuntaan kohti Nizzaa ja Monacoa. Tarkoitus on elbata. Nizzasta suuntaamme Korsikalle, jossa vietetään vajaa viikko. Mukana Anthony Beevorin Normandian maihinnousu, Kurt Vonnegutia ja Jon Nesbota. Paluu Suomeen on vasta kahden viikon kuluttua, joten uskon pääseväni lomatunnelmaan melko vaivatta. Loman alussa on tosin uhkana muutama töihin liittyvä puhelu. Mutta uskon selviäväni niistä hengissä.

Matkavarustus on siis kirjallisen materiaalin lisäksi melko ohut. Farkkujakin on vain yhdet. Olisin ehkä ottanut mukaan toisetkin. Ne uudet Tukholmasta ostetut. Mutta kohtalo puuttui peliin. Tyttöystävän keski-Venäjällä for time being asustava sukulaismies päätti salakuljettaa farkkuja vanhaan neuvostomatkailutyyliin rajan tuolle puolen. Ehkä hän vei myös Valintatalon kasseja. Tiedä häntä. Joka tapauksessa itse etsin paristakin kämpästä ja autosta noita farkkuja useaan otteeseen. Ei ihminen yleensä farkkuja hukkaa, ajattelin. Uskalsin varovasti epäillä farkkujen joutuneen keski-Venäjälle, mutta syylliseksi epäilty suhtautui näihin epäilyihin melko nuivasti. Kunnes...kas vain. Kaveri ihmetteli kun oudon näköisistä farkuista tipahti Volvon avain. Jumankauta! Oli niitä vara-avaimiakin etsitty kissojen ja koirien kanssa reilun viikon ajan! Ei tullut mieleenkään, että ne olisivat matkanneet rakkaaseen itään. No hjuva että ljöytjyivät. Ja ymmärränhän toki, että moni nuorempi mies haluaa kopioida pettämätöntä tyyliäni, mutta "Kyll mää sen ymmärrän ett tykkää näteist flikoist, mut et rakastaa rätei ja lumpui?!?"