Kävin eilen katsomassa elokuvan Aidosti outoa. Sympaattinen elokuva joka toi hieman mieleen Lost in Translationin. Onneksi tällaisia elokuvia tehdään eikä kaikki ole sitä "romanttista komediaa" jonka pääosissa ovat sellaiset nimet kuten Jennifer Aniston, Tom Hanks, Meg Ryan (pjuk!) tai joku muu Hollywoodin tusinatehtaan tuotteista. Yksi elokuvan ansioista olikin oikeiden näyttelijöiden, sellaisten kuin Will Ferrell, Maggie Gyllenhaal, Dustin Hoffman ja Emma Thompson, käyttäminen. Romantiikkaakaan ei puuttunut (naiset huom!) ja Will Ferrell oli varmasti hauskin verotarkastaja johon voi törmätä.
Elokuvan nimestä tuli mieleen, että aidosti outoa on myös
- se kun työkaverisi muuttuu esimiehen loman aikana luontaiseksi johtajaksi ja ottaa "homman haltuunsa" vaikka mikään luonteenpiirre ei tue johtajuutta vaan korostaa vain hänen heikkoa itsetuntoaan. Asiaa ei paranna englanninkieliset sloganit, joilla tämä turo pyrkii samalle tasolle kuin Jari Sarasvuo. Ei onnistu: niin alas ei ihan helpolla vajotakaan...
- se kun katsot United 93 -elokuvan ja seuraavana yönä luulet olevasi lentokoneessa, jonka saksalainen miehistö kävelee koneen takaosaan pelastusliivit päällä hetkeä ennen metroasemalle tehtävää pakkolaskua...autopilot?
- se, että unissasi et koskaan saa gradua jätettyä tai jos saat, puuttuu sinulta joku 1,5:n opintoviikon kurssi tyyliin "Johdanto yliopisto-opiskeluun", jossa 90% opintosuorituksesta on hirveetä kännäämistä ja irtosuhteita...tai ainakin siis sitä kännäämistä...tai että olet taas armeijassa eikä kukaan usko, että olet suorittanut jo asevelvollisuutesi vaikka kuinka selität...ei edes kun paljastat olevasi jo 35 -vuotias...aikuisten oikeesti!
- ja tietysti se, että vaikka vuodet kuluvat, niin Danny ei vanhene yhtään...ei siis yhtään! Itselläni on siis ihan sama fiilis. Vuodet kuluvat ja edelleen tuntuu siltä kuin kuuluisi nuorisoon....Hemmetti: olenko siis Danny?
2 kommenttia:
Sä et oo Danny.
Ehkä oletkin Pate Mustajärvi?
Lähetä kommentti