Viihdyin 12 vuotta yhtä mittaa saman työnantajan palveluksessa. Oikeasti viihdyin. Kotimainen finanssilinnake oli erinomainen työnantaja niin teknokuplan puhkeamisen, finanssikriisin kuin hyvien aikojenkin aikana. Mikään ei työntänyt pois. Ei yhtään mikään. Eivät ainakaan ihmiset joiden kanssa olin saanut tehdä töitä. Joidenkin kanssa yli 10 vuotta. Ikävä tulee. Myönnetään.
Mutta: joskus muutos voi tehdä hyvää. Koko pääsiäisen valvoin ja mietin. Ottaako melko haastava tehtävä vastaan. Luopuako tutusta ja turvallisesta. Vetää liina silmille ja laskea muna-asennossa tuntemattomaan. Ahdistus rinnassa oli välillä todella kova. Mutta ahdistus ei kummunnut siitä, että tarjottu tehtävä ei olisi kiinnostava. Sisäinen muutosvastarinta vain oli äärimmäisen kova. Hyvältä työnantajalta on vaikea lähteä, mutta koska maailmassa mikään muu kuin muutos ei ole pysyvää, niin päätin suunnata kohti tuntematonta.
Nyt on edessä reilun kuukauden loma. "Gardening leave" kuten anglosaksisessa maailmassa sanotaan. Tarkoitus oli lähteä aamulla Portugaliin harrastamaan vakavissaan golfia. Islantilainen tulivuori puuttui kuitenkin peliin. Alkuviikosta tehdyllä valinnalla lähteäkö torstaina vai perjantaina oli kauaskantoiset seuraukset. Nyt käkitään ja ihmetellään. Onneksi loma on pitkä ja pienet muutokset ovat mahdollisia. Pieni taloudellisen tappion uhkapilvi roikkuu kuitenkin pään päällä kuin tuhkapilvi Euroopan yllä. Mutta ehkä tätä on mukavampi pohtia maassa kuin 10km:n korkeudessa tuhkapilvessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti