Paluu keskustaan

Onneksi kyseessä on Helsingin keskusta, ei Suomen Keskusta. Myönnän kyllä kerran äänestäneeni keskustaa. Musta Esko Ahon presidentinvaalikampanja oli vaan niin ihQ! Itse asiassa kävin tuolloin sähköpostikeskustelun ehdokas Ahon kanssa. Olin ajautunut pattitilanteeseen erään suomenruotsalaisen kollegani kanssa. Olimme erimielisiä siitä onko manner-Suomi nettomaksaja vai nettosaaja Ahvenanmaan suhteen. "No hö....tåttakai me saada enemmä. Siellä on många rika människor." paapoi naispuolinen suomenruotsalainen kollegani. Päätin ottaa asiasta selvää. Mutta mistä? Tuohon aikaan ei ollut wikipedioita ja internetistäkin oli vasta beetaversio. Netscapekin taisi olla vielä olemassa. No, päätin ottaa yhteyttä Esko Ahoon. Jotta saisin varmuudella vastauksen päätin laittaa syötin mukaan. Siispä lähetin tuolloin vielä kansanedustajana toimineelle presidenttiehdokas Aholle sähköpostin.

"Arvoisa kansanedustaja Aho. Minua on vaivannut viime päivinä pari ajankohtaista asiaa ja tiedustelisin näkemystänne niihin. 1. Pitääkö Suomeen rakentaa lisää ydinvoimaa? 2. Onko manner-Suomi nettomaksaja vai -saaja Ahvenanmaan suhteen. 3. Olisin kiinnostunut osallistumaan presidentinvaalikampanjaanne. Keneen minun tulisi olla yhteydessä?"

No, Esko vastasi, mutta ainoa vastaus josta sai jotain selvää oli tuo kysymys numero kolmen puhelinnumero. Kaikki muu oli niin ympäripyöreätä, että sen pinta-alan mittaamiseen olisi tarvittu piitä.

Mutta palataan nyt siihen oikeaan asiaan. Viikonloppuna suoritettiin siis paluu Helsingin keskustaan. Muuttomiehiä oli saatu paikalle houkuteltua neljä, joista se yksi ehti juuri kantamaan pari tuolia Larun kämpästä alas. Larussahan talossani ei ollut hissiä. Tavaroiden kantaminen oli tosi kivaa hommaa, vaikka kulkusuunta olikin alaspäin. Isännän ottein vältyin veemäisimmän huonekalun kantamiselta. Kun Etruski ja Utajärven poika ottivat kirjahyllyn huostaansa ja kuului ensimmäinen räsähdys, päätimme kaimani kanssa odotella alhaalla auton luona ja olla sen näköisiä kun tekisimme jotain. Luotin myös muuttovakuutuksen pohjattomaan kassaan. Sovimme kaiman kanssa myös, että yritämme olla nauramatta, koska muuten olisi aivan varmaa, että me kannamme hyllyn ylös Kampissa. Pojilta meni reilut viisi minuuttia laskeutumiseen. Ei siinä voinut olla nauramatta, kun asetteli muovipusseja autossa hemmetin tärkeän näköisenä. Mutta onni onnettomuudessa oli se, että se pirun hylly mahtu hissiin uudessa osoitteessa. Loistavaa!

Muuttokeikan jälkeen tarjosin kebabit muuttoväelle läheisessä kebabravintolassa. Kun tarjosin nuhruisia ja kosteita lounasseteleitä ravintolan kassalla, niin naispuolinen tarjoilija kysyi "Misä nämä ollut? Miksi märkä?" Vastasin, että housuissani. "Onko tämä pissa?" Sitten hän nuuhkaisi lounasseteleitä ja totesi "Ei haise. Ei ole pissa." Oli hieman hämmentynyt olo....

Jotenkin sitä ymmärsi viime viikonlopun jälkeen, että muuttaminen ei ole ihmisen parasta aikaa. Jatkuva ramppaaminen ja loputon tavaroiden raahaaminen on todella kypsää hommaa. Ehkä ostan seuraavalla kerralla palvelun jostain. Muuten alkaa kaverit käydä aika vähiin.