Miesten joulu ja miesten joulu

Joulun iltapäivälehden mukaan Sievisten perheessä vietettiin tänä vuonna miesten joulu. Niin Esan kuin Janinkin vaimot olivat muualla. Esa ja Jani kertoivat haastattelussa viettävänsä joulun Janin menneitä uintisuorituksia videolta katsoen (joulun todellinen sanoma? toim.huom.). Tähän avautui mahdollisuus kun Janin vaimo oli vanhempiensa luona Ruotsissa ja Esan vaimo Jutta keittiössä. Kyllä. Niinkin kaukana.

Mutta turha kai tässä on Esaa ja Jania hirveän paljon morkata. Itsekin vietin joulun isäni luona. Ei ollut kuitenkaan ihan miesten joulu. Vietimme aaton aattoiltana isäni kanssa tovin keittiössä. Yhteistyö oli voimaa kinkun paistossa. Kun kinkku oli nostettu uunista kaadoimme rasvat yhdessä kattilaan jäähtymään. Ja ilman roiskeen roisketta tiskipöydällä. Aika hyvin kavereilta, jotka vessassa eivät kykene olemaan roiskimatta pöntön reunuksille.

Aatto keskittyi nelivuotiaan siskontytön odotuksen ympärille. Oli herännyt puoli neljältä yöllä kysymään äidiltään "Onko nyt jo aamu?". Pukki kävi illalla. Sellainen inhorealistinen.
- No onkos pukilla vielä monta kotia käymättä?.
- Ei ole. Tämä oli viimeinen. Puoli neljästä asti ollaan oltu liikenteessä.
- Tuliko pukki poroilla?
- Ei tullut. Autolla tuli.
- Onkos pukilla muori odottamassa Korvatunturilla?
- Ei oo muoria. Tällainen yksinäinen ihminen olen. Ne on ne meikäläisen muorit sellaisia, että kulkee kesät talvet potkukelkalla eivätkä ole kiinnostuneita.
Pisti aattelemaan , että pitäskö jostain hommata äkkiä se nainen, jotta ei ole oma todellisuus tulevaisuudessa ihan yhtä ankea kuin Pukilla...

Joulupäivänä heräsin "herätyskelloon". "Minulla on kakkahätä...Minulla on kakkahätä...Minulla on kakkahätä..." Siskontyttö lahjaksi saatu koira kainalossaan luotti toistoon ja herätti allekirjoittaneen seitsemän maissa. Koska en ole vähään aikaan lukenut nelivuotiaan käyttöopasta niin en tiennyt tuon ikäisen taidoista pyyhkiä takamuksensa. Hän kyllä ilmoitti, että sitä taitoa ei ole vielä tullut opeteltua. Päätin kuitenkin varmistaa asian vielä hänen nukkuvalta äidiltään. Ja kun siskoni siinä sitten kerran olikin hereillä, niin luovutin tehtävän ilomielin hänelle.

Ihan Sievisten asteelle emme faijani kanssa päässeet. Videolla ei ollut allekirjoittaneen urheilusuorituksia menneiltä vuosilta puhumattakaan menestyksestä. Kuitenkin vanhoista valokuvalbumeista löytyi paljon materiaalia jota ei todellakaan muuteta digitaaliseen muotoon. Kuten se kuva serkkuni syntymäpäiviltä jossa hiukset oli KajaGooGoo ilman väriä, päällä miespaita ja kangassolmio, suorat liian lyhyet housut jalassa ja kaiken kruunasivat upeat valkoiset tennissukat hapsuisissa nahkakengissä. Eikä Clerasilistakaan ollut ollut hirvittävästi apua...