Aina ei jaksa antaa huomiota tämän maailman johannatukiaisille, mattivanhasille ja ilkkakanervoille. Elämässä kun oikeasti ihmisiä, joilla on merkitystä. Niin kuin oma isoäitini joka on tällä viikolla saatettu viimeiselle matkalleen. Kun elämä tästä taas palaa uomiinsa, niin ole varuillasi Matti Vanhanen, en ole unohtanut sinua! Kun mummot kuolevat,
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja ne humisevat lastenlastensa yllä
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat eläneet elämänsä.
...
- Eeva Kilpi -
2 kommenttia:
Mahtava runo mummoista! Todella osuva. Paljon kukkaniittyjä!
osanottomme
- fogues
Lähetä kommentti