Päivitysongelmia

Kaamos on iskenyt blogiini. Myönnetään. Päivityksiä on jäänyt tekemättä. Energia ei ole vain riittänyt. Aamulla on pimeää. Päivällä on pimeää. Ja illalla on pimeää. Viimeisen viikon aikana en muista aurinkokuntamme suurinta tähteä nähneeni (Ei, en tällä kertaa puhu puoluesihteeri Korhosesta tai puheenjohtaja Vanhasesta. Kun aurinko sammuu viiden miljardin vuoden kuluttua, niin näiden herrojen tähti loistaa vielä pitkään sen jälkeen. Niin he ainakin itse tuntuvat uskovan.). Auringonpimennys on kuulemma harvinainen ilmiö, mutta aika pimennossa ollaan oltu viikon verran. Kaiken lisäksi vedestäkään ei ole ollut pahemmin pulaa. Sitä on ainakin Helsingissä riittänyt muuallakin kuin satama-altaassa.

Mutta päätin päivittää kun sain eilen päivittelyä päivittämättömyydestäni. Kiitos eräiden toisten blogin pitäjien joista toisen luona olimme eilen vierailulla Foguesin kanssa. Visiitti oli yllätyksellinen. Alunperin oli ollut puhetta Loimaan Norpan ja Minkki P:n kanssa perjantain töiden jälkeisistä drinksuista. No, voi olla että minullekin oli asiasta mainittu, mutta en kyllä muista sitä. Perjantain drinksuja odotellessa kutsuin Foguesin myös mukaan. Jossain vaiheessa työpäivää erinäisen sähköpostikirjeenvaihdon jälkeen sain viestin, jonka aloitus piti sisällään mm. sellaisen ilmauksen kuin "voi elämän kevät sun kanssasi" (kyllä, kirjoittaja työkentelee mainostoimistossa...). Viestin loppuosassa kehoitettiin kuitenkin saapumaan Vallilaan kello 21.00 - (viiva on tulkintani mukaan 21.00 eteenpäin. Joku väitti sitä ajatusviivaksi, mutta se ajatus ei ole ollut ihan selkeä) juuston ja leivän kera plus mainittiin jotain jostain cd-levyistä. Foguesin kanssa emme olleet aivan tilaisuuden luonteesta. Siksipä päätimme käydä syömässä ja lasillisella ensin. Nollan tonnikala ja club sandwich loivat miellyttävän vatsa on nyt täysi -fiiliksen ja suuntasimme kohti Vallilaa. Mukana oli emännän viinimieltymykset tuntien pullo rommia, pullo jägermeisteria sekä pullo Vana Tallinnaa. Sekä tietysti pala juustoa. Hyvin valittua, koska olin ostanut sen aikaisemmin iltapäivällä itselleni Kampin K-Supermarketista. Brietä. Tosin myönnetään, että ajatuksena oli ensin ottaa mukaan jääkaapista vanha Oltermannin kanttura, mutta päätin säästää emäntää.

Kun saavuimme paikan päälle Vallilaan, niin olimme Foguesin kanssa edelleen siinä uskossa, että Loimaan Norpan kotona on joko Minkkien lentopallojoukkueen illanvietto, jonne meidät on epäselvillä viesteillä houkuteltu viihdyttämään vastakkaisen sukupuolen edustajia laadukkailla jutuillamme ja ajatuksillamme päivän polttavista teemoista kuten finanssikriisistä. Tai jonkin tyyppiset tuparit tai muut isommat karkelot, jossa tarjolla on pientä suolaista ja boolia. Kello oli noin 21.40 kun soitimme Loimaan Norpalle hänen rappunsa ulko-ovelta. Hän kertoi heti alkuun mitä kello oli. Ihmeellinen tapa aloittaa keskustelu...No, olimme tulkinneet kutsun 21.00 eteenpäin, koska sähköpostissahan luki "21.00 -". Kun pääsimme itse juhlapaikalla huomasimme saapuvamme katettuun pöytään, jonka ääressä oli pari pariskuntaa sekä viides henkilö. Miespuolinen. Ruokaa oli keitosta kalaan. Hmmm...mitenköhän tästä nyt luovisi. Ei tarvinnut miettiä kun Fogues herkkänä ja rehellisenä luonteena tunnusti meidän jo nauttineen tuhdimman alkupalan. (Rintamakarkuri!) Itse maistoin kyllä keittoa, vähän kalaa sekä suklaakakkua. Ei moittimista. Päinvastoin.

Mutta mitä tästä opimme? Kun viestitetään jotain, niin viestitetään kunnolla eikä jätetä mitään tulkinnan varaa. Pätee muuten aika moneen muuhunkin asiaan miesten ja naisten välisessä kommunikaatiossa.

Vallilasta poistuimme kello kahden maissa rankkasateeseen. Ei mitenkään poikkeava sääilmiö viime aikoina. Allekirjoittanut myöntää hieman närkästyneensä eräänkin poikaystävän jatkuvalle jankutukselle siitä, että nykyinen talouden taantuma on ekonomistien syytä. Ei kelvanneet selitykset ihmisluonnon ahneudesta, Kiinan ylijäämästä eikä eläkerahastojen tuottotavoitteesta. Kun suomalainen mies on jurrissa jotain mieltä, niin siitä ei sitten keskustella. Aivan kuten kun suomalainen nainen on selvinpäin jotain mieltä jostain asiasta, niin siitä on aivan turha keskustella. Parasta on valita vain lyhyin tie ja myöntää oma älyllinen riittämättömyytensä jonkin paljon suuremman edessä.