Siellä se oli. Liehui arvokkaasti vappupäivänä teltan katosta. Maamerkkinä vappupiknikillä. Niin monen vuoden tauon jälkeen. Oli löytynyt Ponzo-Panchon pakilalaisen rivitaloasunnon kylmävarastosta vuoden 2002 Renault Meganen pölykapseleiden välistä, viehelaatikon ja vanhojen pläägien vierestä. Vuoden 1994 Akateemisen vartin viestikapula. Jo silloin arvostusta ja pelkoa ympärillään herättänyt. Tilastotieteen peruskurssin tentissä hetkeä aikaisemmin epäonnistuneen kolttasaamelaisen maaliin ankkurina kantama. Ylen uutisissakin yhtenä vappuna puussa roikkuvan etruskin kanssa vilahtanut. Jorma -lakana.
Reliikki, mutta ei vielä antiikkia. Aikoinaan allekirjoittaneen äidiltä puolivahingossa varastettu. Äidin tyttönimen etukirjaimin kirjailtu lahja. Ehkä alusta allekirjoittaneenkin alulle. Hallituskadulla (nykyisin Yliopistokatu) Pam Pamin edessä spraymaalilla uudelleen kirjailtu. Edestä röyhkeästi sanomaa julistava "Jormat Junited - suomalaisia miehiä suomalaisille naisille." Selässä vain taitelijanimi, kuin Pelellä tai Robinholla: "JORMAT"
Jorma-lakana. Yhden aikakauden symbooli. Lama-ajan lapsi. Ehkä siksi niin rakas. Jo kadotetuksi luultu. Aikoinaan niin neitseellinen. Mutta nyt kuin yksi jormista. Keltaisia läikkiä ja tahroja ulkokuoressa. Likaa ja sontaa sielussa. Matkaan lähtiessä vielä viattoman valkoinen. Kuin nuori poikanen. Nyt elämän tahrima. Kusen ja sonnan värinen. Kuin julma prisma. Aikuinen mies. Mutta sielultaan vielä sama kaksikymppinen kuin silloin markka-aikaan. Vapun jälkeen ehkä tallessa. Ehkä ei. Asia selvinnee 1.5.2010.
1 kommentti:
Miten runollista!
Lähetä kommentti