Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Lappi on nyt sitten nähty. Viikonloppu Levillä päätti pohjoisen kalottialueen kiertueeni. Menestyksestä on vaikea puhua, mutta hauskaa oli. Sekä omalla että muiden kustannuksella.

Perjantai tarjosi taas paljon taiteellista paskaa karaokessa ja tunnelma oli katossa. Kokeneena Lapin kävijänä vetäsin itse Willie Nelsonin "On the Road Again" teemaan sopivasti. Ei ollutkaan ihan niin helppo kuin luulin. Sävel meni ok, mutta A-osan sanat olivat hieman hukassa. Joku luuli allekirjoittanutta 27 -vuotiaaksi. Parasta mitä 35 -vuotiaalle voi sattua.

Launtaina mäestä löytyi koskematonta offaria. Hieno fiilis. Sää olisi voinut olla toki parempi, mutta ei se menoa pahemmin haitannut. Kerran sain kaivaa suksia metrisestä hangesta, mutta muuten osumat olivat enemmän henkisen puolen juttuja. Ilta meni perinteisissä merkeissä. Sunnuntaina oli pari astetta lämpöä ja aurinko paistoi. After skissä Vinkkarin Dj oli yhtä paska kuin edellisenä päivänäkin. Oikeesti: jokainen biisi alkoi jollain aasinsillalla johon oli liitetty muutama sana tulevasta biisistä tyyliin "No niin, ja seuraavaksi lauletaan ihmissuhteista. Vaikeitahan ne on kun rakastan sua kovasti, mutta miksi ihmeessä isäsi on rovasti eli seuraavaksi vähän Raptoria..." Tosi hauskaa - not! Maanantai-aamuna tiliotetta katsoessani huomasin Hullun poron käyneen tililläni useampaankin otteeseen.

Liskot saapuivat vasta maanantain ja tiistain välisenä yönä. 1.30 aukenivat silmät ja sen jälkeen ei tullutkaan pahemmin nukuttua. Oli aikaa ajatella vähän elämäänsä. Kun sen ajatteleminen on muutenkin raskasta niin pitääkö sitä nyt öisinkin miettiä!

Kotiin oli mukava palata. Ja töihin - lepäämään. Kevään viimeinen koitos puolentoista viikon kuluttua, kun Jormien kevätretki suuntaa taas Tahkolle...