Terveisiä Åresta ja Rukalta. Kaksi reissua kolmesta takana. Viikossa tulee koko pohjoinen kalottialue tutuksi kun vielä tänään suunnataan Leville työporukalla. Otin vapaaehtoisesti sen myöhemmän lennon. Jää aikaa itselle eikä sielun tarvitse vielä aloittaa ruumiin kanssa taistelua siitä, kuka oikein määrää.Åre on pohjolan hiihtokeskuksista parasta A-ryhmää. Rinteiden profiilit erinomaiset, after ski loistavaa ja muutenkin fasilitetit kunnossa. Ainoa mistä annetaan iso miinus on suksivuokraamon suksien taso. Löysiä lautoja ja vaihtoehdot vähissä. Suomen keskuksissa saa yleensä pro kamaa, mutta ei Ruotsissa.
Åressa after ski -paikkoja, hyviä sellaisia, on useampia. Fjällgårdenissa voi seurata joka vuosi kuinka Patrik's Combo vittuilee naapurikansoille. Tosin vuosi vuodelta tuo vittuilu näyttää lieventyneen. No, jokaisen artistin ura saavuttaa saturaatiopisteensä jossain vaiheessa. Vai mitä Ilkka Lipsanen, Kiinan suosituin suomalainen?
Toinen hyvä mesta on Bygget. Tänä vuonna Marmeladeorkestern soitti ammattitaidolla slagereita ja muita hittejä. Huolimatta siitä, että Tukholman hiihtolomaviikko vääristi hieman ikärakennetta, niin edellisvuoden 12,5:n vuoden keski-iästä oltiin sentään kivuttu lähelle idols-kisan alarajaa.Iltamestoista mainittakoon vanha kunnon Diplomat. Tänä vuonna varmistimme paikkamme eturivissä ja saavuimme ajoissa katsomaan Marie Serneholtia joka kuvien perusteella täytti rotukissan määritelmän. Ovimiehen vinkistä vältimme jonon ja saavuimme paikalle kello 22.00 - ravintolan ensimmäisinä asiakkaina. Harvoin sitä saa narikasta lapun numero 1, jolle voi laittaa yhtäläisyysmerkit sanan "epätoivoinen" kanssa. Marie Serneholt oli hirveetä paskaa, mutta se tuntui kuitenkin kelpaavan varatuissa pöydissään sampanjaa lipittäville tukholmalaispenskoille.
Sunnuntaina Åresta palattuani oli edessä yksi päivä lepoa töissä ja sitten suuntana Ruka - pieni kumpu pohjois-Kainuussa. Rukan mäet olivat edelleen pettymys, mutta iltamenoa löytyi ajankohtaan nähden ihan kiitettävästi paikasta nimeltä Zone. Asiakkaan pyynnöstä, koska hän ei kuulemma itse osannut laulaa, jouduin vetämään Sielun Veljien Peltirummun karaokessa. Totta kai siinä kävi niin, että kun minun vuoroni tuli oli puolityhjä ravintola muuttunut suhteellisen tiiviisti kansoitetuksi juottolaksi. Veto meni ihan ok vaikka edellisenä iltana vedetty Elviksen Always on My Mind oli parempi. Siitäkin huolimatta että sovitus oli yllätyksekseni Richard Clayderman / panhuilu -tyyppinen.Mutta eilen palattiin Rukalta ja nyt suuntana Levi. Sitten on kevään raskain viikko takana. Voi olla että sielu joutuu antamaan periksi ruumiille niiden keskinäisessä nokittelussa. Sen verran raskasta tällainen reissaaminen on. Tosin kahden viikon kuluttua pidettävään joka keväiseen huippukohtaan mennessä on tilanne ehtinyt hieman rauhoittua eli Jormien kevätretkelle Tahkolle lähdetään jälleen uutta tarmoa täynnä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti