Aina kannattaa sanoa

Pomoni, reilu nelikymppinen nainen, kertoi taas perjantaina tarinaa työpaikallamme siitä kuinka oli vain 7 päivää aikaisemmin aloittanut nykyisen työnantajansa palveluksessa kun firma tuli ostetuksi. Toimitusjohtaja oli soittanut hänelle ja sanonut "Istutko. Meidät on juuri ostettu..."

Minun oli pakko tarttua tilaisuuteen. Koska olin ostajayhtiön palveluksessa, niin kerroin tarinan toisesta näkökulmasta. Kerroin kuinka samana päivänä silloinen esimieheni soitti minulle ja sanoi "Seisooko? No kohta seisoo. Ollaan ostettu just vakuutusyhtiö...!"

Siitäkin huolimatta että pomollani, tuolla yli nelikymppisellä naisella oli vielä pitkään hauskaa, olen ajatellut olla katsomatta häntä silmiin pariin viikkoon...

Miehellä on asiaa

Törmäsin tällaiseen linkkiin. Joku uskalsi nostaa kissan pöydälle - ja myös lahnan. Paljon asiaa. Ja vielä ammattimiehen suusta. Ja naisten omalla palstalla. Ei mitään Cosmpolitan skeidaa vaan oikeata asiaa. Kannattaa tsekata. Naisten yleisimmät seksivirheet.

Neiti, vielä yksi pullo sampanjaa!

Salibandymatsi. Puulaaki sellainen. Tasapeli - taas. Jälkilöylyt Mamma Rosassa. Jälkiruoka Kallessa. Hieno meininki. Pitkästä aikaa. Kiitos järjestävälle seuralle erinomaisesta tarjoilusta. Ja sille yhdelle dillelle joka aloitti sen sampanjan tilaamisen. Töissä kysyttiin "Oliko teillä jotain naisia siellä?" Ei tietenkään ollut. Varatut miehet Kallessa: pakko juoda itse. Kaikki muu katsotaan petolliseksi toiminnaksi. Ei omasta mutta vastapuolen mielestä. Tietty: vähän gaymäistä, mutta hyvä meininki.

Aamu: raskas. Töissä: raskasta ja tehotonta. Kohta asiakastapaaminen. Helpottaa kun asiakas itse halusi tapaamisen iltapäiväksi koska oli eilen baanalla. Kyllä ne viiskymppisetkin osaa. Luo toivoa tähän elämän syksyyn.

Missä olit Horst eilen? Minulla oli Eurocard mukana...Entä ykskin norppa? Oltaisiin tarvittu ohjausta...

Tehtävä suoritettu

Morsian oli kaunis, sulhanen diplomi-insinööri. Sää ei ollut kovin hauska, häät olivat. Hääpaikalta piti poistua vuokrasopimuksen mukaan kello 23.00, bestman muisti tämän kello 00.45. Mitään ei mennyt rikki ja sulhasen isän kännykkäkin löytyi sitten omasta vaatekaapista.

Edellisestä bestman -pestistä ehtikin kulua jo 12 vuotta. Nyt hommassa oli tekemisen makua. Perjantai-iltana juostiin sulhasen kanssa Alkossa ja kaupoissa. Sitten syötiin illallinen, otettiin lankomies mukaan ja juteltiin isolla kädellä poikien juttuja. Sitten katsottiin vielä pornoa ja naurettiin itsellemme. Oli ikimuistoinen ilta. Kuten tietysti lauantaikin.

Lauantaina aikainen herätys. Aamiainen Tin Tin tangossa. Pöydät ojennukseen merimelojien majalla. Juomat paikalle. Sulhanen hetkeksi pois ja urut, Ode sekä Matti paikalle. Treenattiin muutama biisi. Meni yllättävän hyvin. Sovittiin vedettäväksi Beatlesin And I love her kahdella kitaralla sekä Elviksen Can't help falling in love kitaralla ja koskettimilla. Encoreksi sovittiin Rasmuksen Liquid, kuitenkin vasta ihan loppuillasta jolloin pienet virheet jäävät yleisöltä huomaamatta. Sulhanen odotteli läheisessä kahvilassa täysin tietämättömänä mitä hääpaikalla treenattiin. Itse esityksetkin menivät suht putkeen. Ja Liquid vedettiin sukkanauhan ja morsiuskimpun heiton aikana...

Bestman myöntää että itse juhlassa hieman jännitti aluksi. Boolista ja vessoista jäi ohjeistus antamatta, mutta eipähän kukaan kuitenkaan nurkkiin kuseskellut. Morsiamen veljeltä meni jotain ohi booli-ohjeessa koska puoli litraa vodkaa oli jossain vaiheessa vaihtunut kahdeksi litraksi. Bestmanin puhe oli valmis mutta jäänyt harjoittelematta. Tuli kuitenkin kiitosta ja kehuja. Tärkeintä oli että hääpari piti.

Jatkot Luxissa. Joku luuli pingviinipukuista bestmania sulhaseksi ja esitteli muutaman metrin päästä omaa nimetöntään jossa kiilteli uusi sormus. Esittelin omaani, jossa oli vain nivelet, luuta ja nahkaa. Sama mimmi laittoi etusormensa ristiin pettyneenä....

Taksijono. Tunti. Kylmää ja tuulista. Ei hirveästi naurattanut. Kotona 3.45. Seuraavana aamuan hääpaikan siivous. Nyt enää vuokravaatteiden palautus ja homma on niin sanotusti hoidettu.

Apua: mikä biisi?

Aikaa yhteisiin harjoitteluun: ehkä 30 minsaa

Orkesteri: kolme amatöörilaulajaa, akustinen kitara, ehkä piano

Tilaisuus: no ne häät

Biisi: helppo, koskettava, tilaisuuteen sopiva

Onko ehdotuksia biisiksi? Nyt on kiire!

Poikain kanssa keskisellä Uudellamaalla

Kun 23 miestä örveltää aamusta yöhön keskisellä Uudellamaalla ei yleensä selvitä ilman fyysisiä tai henkisiä vammoja. Ehkä ikä on kuitenkin tuonut jonkun verran arvokkuutta herrojen käytökseen, koska kertaakaan ei lauantain aikana tarvittu terveydenhuollon ammattilaisten palveluja. Homma lähti liikkeelle hyvissä ajoin Kampissa sijaitsevasta kerrostaloasunnosta, jota sankari kutsuu kodikseen. Mies puettiin suhteellisen gaymäiseen asuun ja kuljetettiin Kaapelitehtaalle. Bussissa tarjottiin mallia eri tatuoinneista ja miehen ilme oli näkemisen arvoinen kun bussi pysähtyi tatuointimessujen eteen. No: ei nyt sentään. Poika pääsi harjoittelemaan rumbaa varsin tyylikkään tanssiopettajan kanssa. Myöhemmin illalla esiintyneet "tanssinopettajat" eivät olleet ihan yhtä tyylikkäitä...

Tanssin jälkeen matka jatkui aamiaisen kautta kohti Kulloota, jossa ajoimme 90 kuutioisilla minimoottoripyörillä motocrossia. Ei näyttänyt kovin vakaalta touhulta ja bestmankin vetäisi kerran kunnolla pöpelikköön. Positiivinen kokemus vaikka vähän epäilinkin aluksi. Vanhat mopomiehet jyräsivät tässä lajissa.

Kotipizza ja curling, sitten Matinkylän legendaariselle Harkkikselle grillaamaan ja juomaan pussikaljaa. Itse olen viimeksi ollut Harkkiksella 20 vuotta sitten vappuna. Polttarisankari poltti kalsarinsa ja haki uudet mundusillaan puusta. Sitä ennen joku kerkesi kuitenkin piirtää pojalla pajun vitsalla viikset pakaroihin. No: pojat on poikia.

Ilta huipentui Hotelli Vantaalle. Sauna oli hulppea, näkymät...hmm, yksi sana: Vantaa. Pikavisiitti Club Ciccioliinassa - en voi suositella. En vaikka polttarisankari esiintyisi siellä toistekin. Hän oli ehkä paikan ammattitaitoisin ja eroottisin tanssija, kun puoliksi pakotettuna siirtyi tangon varteen tanssimaan. (Mitä kertoo paikasta se, että jurrinen äijä päästetään esiintymään ja muu seurue käy valitsemassa hänelle musiikin....paljon!) Yökerhosta ei paljon muistikuvia. Paitsi valomerkin jälkeen kun joutui vastakkaisen sukupuolen ahdistelun uhriksi. Oli pakko esittää (verbaalisesti toim. huom.) homoa. Sekään ei tuntunut riittävän: "Tulkaa meidän huoneeseen homoilemaan."

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Polttarisankari viihtyi ja bussillisesta humalaisia alle nelikymppisiä äijiä kannatti kyllä maksaa....

Erotiikkamessut veivät stripparin

Kovasti yritettiin. Järjestää strippari polttareihin. Kysyntä viikonloppuna oli kuitenkin suuri. Jäähalli täyttynyt silikooneista ja paljaista perseistä. Vantaalle ei kuulemma ehdi. Tai jos ehtii, niin hinta on huikea. For what? Päädyttiin turvautua paikalliseen osaamiseen. Club Cicciolina sijaitsee siinä ihan lähellä saunatiloja. Oltaisiin kuulemma päästy Ciccioliinaan ilmaiseksi saunomaan. Onneksi sauna oli jo varattu ja maksettu. Ei tarvinnut mennä myötähäpeämään.

Mutta kasilta aamulla Kampissa polttarisankaria hakemassa. Pitkästä aikaa vetovastuussa polttareiden järjestämisestä. Hankalaa. Pojat käyttäytyvät kuin tytöt. Aamupäivällä joutu jo sovittelemaan. Huoli oli suuri. Oliko "No älä sitten vittu tuu koko polttareihin" sähköpostissa tuhonnut pitkäaikaisen ystävyyssuhteen. Kamoon jätkät: ei käyttäydytä kuin tytöt, murjoteta ja pidetä mykkäkoulua. Naisten kanssa on jo muutenkin tarpeeksi vaikeaa (taas...). Mitä jos nyt miestenkin kanssa? Huomenna kaikki on jo toisin. Viimeistään puolen päivän jurrien jälkeen.

Miesten ruokavaliosta

Olen jo usean kuukauden ajan ihmetellyt millaista mättöä kollegani oikein suuhunsa laittavat. Onko kyseessä kenties vain yksi vai sittenkin useampi kollega, joiden ruokavalio ei välttämättä sisällä ravintoympyrän kaikkia osasia tasapainoisessa suhteessa toisiinsa.

Ihmetykseni on saanut alkunsa siitä, että yleensä katson minne kusen. No, käydessäni pomoni (nainen - lienee siis syytön) huoneen viereisessä kaksipyttyisessä miesten wc:ssä päivittäin olen usein, liian usein, joutunut toteamaan sen, että jollakin on todella pahoja ongelmia ruuansulatuksensa kanssa. Enkä viittaa nyt hajuun tai muihin aromeihin vaan ihan empiiriseen näköhavaintoon. Molemmat sylinterit ovat yleensä puolen päivän aikaan niin pahojen jarrutusjälkien peitossa, että melkein on pakko yrittää kusta vaiston varassa ja luottaa siihen, että pytty pysyy tuon lyhyen toimituksen ajan paikoillaan. Oikeesti: jos ei tee mieli muuttaa ruokailutottumuksia ennen aikuisiän diabetestä, niin sitten ei muuta kuin harja kauniiseen käteen ja jynssäämään jarrutusjäljet pois. Kiitos!

Sanassa on voimaa

Kun en jaksanut lähteä harrastamaan urheilua (edellisen illan sählymatsissa kipeytynyt nivunen vaivasi...mutta enemmän kyllä laiskuus) niin lähdin kirjastoon. Vuosien tauon jälkeen. Sain uuden kirjastokortin. Vanhan kortin kohtalosta ei ole tietoa. Ei kuulustelua siitä mitä edelliselle kirjastokortille oli käynyt. Ei sakkoja huolimattomuudesta tai yhteisen omaisuuden turmelemisesta. Ei syyllistämistä television katsomisesta kirjojen lukemisen sijasta....Kirjastonhoitaja täti - eiku siis setä - kävi netissä ja "konffasi" uuden kirjastokortin. Alan kai tulla vanhaksi kun hieman vatsanpohjassa kihelmöi koko operaatio - vieras paikka, arvokas hiljaisuus, satoja tuhansia sivuja sivistystä ja uusi kirjastokortti!

Valitettavasti liian aikaisin. Rikhardinkadun kirjastossa minulle kerrottiin vuonna 2003 että voin maksaa sakkoni (6,6 EUR) seuraavan kerran kun lainaan kirjoja. Sieltä se 6,60 löytyi tietokannasta. Helsingin kaupungin sivistyslautakunnan rekisteri on luotettavampi kuin rikosrekisteri. Tosin tässäkin rekisterissä rikos voi vanheta. Lauttasaaren kirjastonhoitajan mukaan vuoden kuluttua sakko olisi mennyt vanhaksi. Hittoako mun piti nyt innostua sinne kirjastoon kalppimaan! No, olen maksanut velkani yhteiskunnalle joten turha mua on enää syyllistää siitä, että kaupunginkirjastolla ei ole ollut varaa hankkia uutta Laila Hietamiestä.

Varsinais-Suomi - niin lähellä Turkua...

Käväisin keskiviikkona tutustumassa Varsinais-Suomen ytimeen eli Pyhäjärven ympäryskuntiin. Näitä ovat mm. sellaiset metropolit kuinLoimaa, Säkylä, Eura ja Honkilahti.

Positiivinen yllätys Pyhäjärven pohjoiskärjessä oli Kauttuan Klubi jonne ajauduin kun yrityksestä huolimatta en päässyt näkemään Loimaan Norppaa sen luonnollisessa kasvuympäristössä vaan suuntasin kohti pohjoista. Oletin lounaani koostuvan leivitetystä havaijin leikkeestä, lohkoperunoista ja ketsupista. Eksyin kuitenkin Euran kohdalla ruukkipuistoon. Ruokailumahdollisuutta osoittavat liikennemerkit ohjasivat minut Kauttuan Klubille jossa nautin miellyttävästä herraskaisesta ympäristöstä silakkapihvin ja valkosipuliperunoiden kera. Erinomaista. Suosittelen!

Kauttualta suuntasin Honkilahdelle. Honkilahti on sen verran iso paikka, että sillä on kaksi keskusta. Hengellinen, jonnen johdatus minut ohjasi ihastelemaan kahta kirkkoa, sekä liiketoiminnallinen keskus, jossa sijaitsee mm. pankki. 950 ihmisen Honkijoki on osa Euran kuntaa ja sen pääelinkeino on grillihiilien valmistus. En tiedä onko yleisin kuolinsyy honkilahtelaisten keskuudessa pölykeuhko vai jääminen auton alle maantiellä 210. Minulle kerrottiin, että Suomen tunnetuimman tanssiorkesterin johtohahmo oli kotoisin Honkilahdelta. Mitä - käsittääkseni Remu on Tsadista...mutta kyse olikin jostain Finlandersista. Vaikka isosta paikasta ei todellakaan ollut kyse, mutta mitään pahaa sanottavaa minulla ei Honkilahdesta tai honkilahtelaisista ole. Ja totesihan paikallisen pankin toimitusjohtaja minulle että "Kyllä me arvostamme täällä maalla niin paljon sitä, kun te herrat etelästä käytte meitä täällä tervehtimässä." Ihan tosi hei....!

Matka huipentui, kuinkas muutenkaan, Loimaalle. Tässä vaiheessa matkaa olin jo luopunut toivosta löytää Loimaan Norppa sen pesimäalueelta ja epäilin sen muuttaneen jo etelään paremman elämän toivossa. Tai ehkä se oli lähtenyt etelään kutemaan? Kuka tietää. Meille ihmiselle luonnonelävien asiat eivät aina ole niin selviä. Varsinainen visiitti Loimaalla rajoittui noin tuntiin. Kiire etelään ja teeveen ääreen oli kova. Turhaan. Illalla ei pahemmin enää kiinnostanut maalikimara ottelusta Azerbaidzhan-Suomi. Potkupallo-ottelu oli valitettavasti varsinaista Suomea...