Itämerta ja viheriöitä

Pääsin (jouduin) pitkästä aikaa perinteiselle vanhan ajan Ruotsin risteilylle. (Viime viikon Kauppalehdessä nimitysuutisissa oli jonkun nimi Silja Laine - ihan näppärä pila vanhemmilta...Missäköhän oli tyttö saanut alkunsa...?) Lähtö Helsingistä keskiviikkona, kaksi yötä laivassa, välillä päivä Tukholmassa. Harrastusmahdollisuudet: kaikki mikä liittyy alkoholiin, ei muuta. Kyseessä oli viihdeosuudella väritetty työmatka. Menomatkalla jaksoin vielä edustaa ilman lepotaukoja mutta paluumatkalla oli pakko ottaa pienet päikkärit. Cocktail -tilaisuuden jälkeen lähdin käymään hytissä ennen buffet -illallista. Kello oli noin puolikahdeksan. Seuraavan kerran kun tajusin jotain ympäröivästä maailmasta niin kello oli 23.30 ja makasin puku päällä vuoteessa hytissäni. Oli suhteellisen tukkoinen olo. Mutta uralleen kommittoituneena ammattilaisena suuntasin takaisin yökerhoon ja edustin aina kello neljään asti. Sen jälkeen vajaa neljä tuntia unta ja vuorokauden unentarve (8 h)oli ainakin tilastollisesti täytetty. Omasta mielestäni ihan kelpo suoritus.

Viikonloppu menikin sitten toipuessa. Huonoja yöunia ja hikoilua. Päivisin pari kierrosta golfia ja molempina päivinä töissä väsäämässä tarjousta (koska viikolla olin Itämeren iloisilla valkoisilla laivoilla sen sijaan että olisin tehnyt jotain aikuisten oikeasti hyödyllistä). Kivaa...!?! Golf tarjoaa edelleen paljon vastoinkäymisiä vaikka niitä onnistumisiakin tulee. Lyönti ei vain meinaa pysyä kasassa koko kierrosta. Turha käydä proolla kun vika on korvien välissä. Se sama geeniperimä joka suomalaisilla jääkiekkoilijoilla ja jalkapalloilijoilla on. "Meneehän tää ihan hyvin, mutta ei me tätä kuitenkaan voida voittaa...". Omalla kohdallani se ilmenee mm. seuraavanlaisina ajatuksina:

• "Viimeksi vedin tästä tonne jorpakkoon. Melko todennäköistä että siellä ollaan taas..."
  
• "Tällä väylällä en ole vielä tällä kaudella onnistunut kertaakaan. Mitenköhän käy tällä kertaa...?"
• "Puttilinja näyttäisi olevan tämä, mutta kun seisovilteen katsoo, niin mun silmien oli pakko valehdella äsken."
• "Nyt on mennyt kyllä tosi hyvin. Kohta tää tuuri varmaan loppuu..."
  

Yhdeksän suhteellisen tasaista kierrosta kuitenkin takana. Ei huonoja, mutta ei loistokkaitakaan. Ei loistokkaita juuri edellä mainittujen psyykkisten oireiden takia...