Rengasrulettia

Töissä on ollut suhteellisen kiireinen viikko. Stressin tunnetta ei ole vähentänyt se, että olen kahteen kertaan saanut viikon aikana vaihtaa autostani tyhjentyneen renkaan. Ja toinen kerta oli sen jälkeen kun se oli kertaalleen korjattu paikallisella huoltamolla.

Hakiessani autoani ja yrittäessäni maksaa kassan rouva pyysi käymään korjaamon puolella kysymässä oliko korjaus onnistunut. Selvä. Kävelin ovesta korjaamon puolelle. Seisoin kyseisessä tilassa pari minuutti melko hölmistyneenä. Kysyin ruutua tuijottavalta huoltomieheltä oliko renkaan korjaus onnistunut. Kuulemma oli. Sitten hiljaisuus, katse ruutuun, katse takaisin asiakkaaseen, lyhyt "etkö jo tajua" -tuijotus ja kertomus siitä, mitä renkaalla/vanteelle oli tehty. Ok, saisinko autoni avaimen. Nyökkäys johonkin suuntaan ja toteamus, että tuolla se on. Katse takaisin ruutuun. Koin hieman kiusalliseksi yrittää etsiä avainta katseellani hämärässä korjaamohallissa. Lopulta jeppe siirsi katseen takaisin asiakkaaseen, "mitä nyt vielä" -tuijotus ja kertomus mikä renkaassa oli ollut vikana. Sitten katse takaisin ruutuun ja oikea käsi teki hiirellä töitä. Odottelin edelleen selvennystä mistä sen avaimen saisi. Tässä olisi nyt rahaa tarjolla tehdystä työstä..ei niin muuta kuin että kelpaako? Lopulta katse nousi ruudusta ja asiakasta pyydettiin siirtymään kassalle, josta saisi avaimen maksua vastaan. Ja ei muuta kuin takaisin kassalle. Huom! Kyse on noin viiden hengen organisaatiosta, mutta ajoittain mietin kävelinkö veroviraston käytävillä.

Otin asian kuitenkin huumorilla. Keskustelin kassarouvan kanssa siitä mitä renkaalle oli tapahtunut ja kuinka hyvä tuuri minulla oli käynyt kun ei tarvinnut viime torstaina työreissulla ruveta vaihtamaan rengasta puku päällä räntäsateessa jossain Loimaan ja Köyliön välissä. (Olen nyt muuten käynyt Köyliössä ensimmäistä kertaa elämässäni ja ymmärrän varsin hyvin miksi Lallilla palo käämit piispa Henrikiin...) Rouva kertoi, että olisihan se ollut hankalaa. Nainen olisi varmasti saanut apua, mutta miehestä hän ei olisi ollut niin varma. Oli pakko myöntää, että siitä me miehet saamme kyllä syyttää vain itseämme.

No, rengas oli sitten tyhjä taas seuraavana aamuna ja sopivasti reilun sadan metrin päässä korjaamosta joten ei muuta kuin rengasta vaihtamaan pimeässä. Tällä kertaa meni jo rutiinilla kirosanoineen kaikkineen.