Tyypillinen asunnoton - yksinäinen helsinkiläinen keski-ikäinen mieshenkilö

Jonkinasteinen alkoholin liikakäyttökin varmaan kuuluu asiaan, mutta siinä suhteessa eroan (tai ainakin uskottelen itselleni, että mitään ongelmaa ei ole...) tuosta tyypillisestä asunnottomasta. Ja hei: ei nyt ehkä ihan keski-ikäinenkään vielä....! Mutta asiaan. Myin tänään asuntoni. Aika hieno homma. Samassa yhteydessä pääsen eroon asemastani taloyhtiön hallituksessa. No voi ny! Tosi harmillista....

Nyt pitäisi aloittaa sitten uusi projekti. Uuden etsiminen on aina hauskaa. Puhun siis asunnosta, en vastakkaisesta sukupuolesta. En myöskään samasta sukupuolesta. Sori guys. Tai siis gays! Sanon teille saman kuin sille lävistetylle mohikaanikampausta kantaneelle heebelle Annankadun ja Lönkan kulmassa alkukesästä baarien sulkeutumisen jälkeen: "Joo, kiitos vaan ehdotuksesta, mutta oon kuule ihan täysverinen hetero." Mutta palataan taas asiaan, vaikka joidenkin mielestä äskeinen se vasta asiaa olikin! Vakuutan, edelliseen kohtaukseen ei liittynyt mitään sen dramaattisempaa. Siitäkään huolimatta, että naisrintamalta ei mitään uutta. Ja todellakin tarkoitan: ei mitään uutta! Nyt pitäisi siis marraskuun alkuun mennessä löytää uusi kämppä tai "joku muu luova ratkaisu". Se muu luova ratkaisu tarkoittaa mm. sitä, että jos mitään ei ala löytymään niin Suomen talvi ilmastonmuutoksesta huolimatta on vielä aika raaka ulkona asuttavaksi. Eli jos nurkissa on tilaa, niin sisäsiisti, hyvin kasvatettu (mutta ei ehkä ihan kaikkea vielä oppinut), tottelevainen(?), sosiaalinen, lapsiystävällinen ja rotunsa muotovalio (no ainakin ikäisekseen....kai? No jos ei muiden, niin omasta mielestä ainakin!) uros etsii hyvää kotia. Ei hauku muita kuin suomalaisia julkisuuden henkilöitä ja Matti Vanhasta - mutta vain syystä. Ei karvanlähtöä. Anyone?