Ihmisen paras ystävä ei ole koira. Arjen harmaudessa hännän heiluttamisestä on harvoin käytännön hyötyä. Viime aikaisten kokemusten perusteella ihmisen paras ystävä on lähipiiriin kuuluva ortopedi. Ihmisen paras ystävä ottaa sinut jonon ohi vastaanotolle ja tutkii polvesi. Housuja riisuessasi ihmisen parhaan ystävän kanssa on hauska heittää läppää seksuaalisten vähemmistöjen kustannuksella. Nauraa yhteisille homofobian tunteille ja heittää vihjailevaa läppää. Lääketieteellisten aparaattien ja instrumenttien täyttämän huoneen täyttää itkun sijasta äijien nauru.
Toinen ihmisen paras ystävä on tuttu lakimies. Ihmisen paras ystävä kuuntelee sukusi perintöriitoja, purnaustasi virkavallan maanteillä harjoittamaa mielivaltaa kohtaan ja antaa ilmaisia juridisia neuvoja. Pystyykö saksanpaimenkoira tähän? Epäilen! Eläköön nepotismi ja hyvä veli -verkostot! Mitä elämä olisikaan jos ihmisen paras ystävä olisi pappi, posteljooni tai ristelyisäntä? Ei ainakaan merkittävästi helpompaa.
3 kommenttia:
Viimeiseen kysymykseesi vastaisin, että älä ole niin varma ;D
Ups....: ) Mutta pahin ei toteutunut. Pelkäsin jo linkistäsi avautuvan jonkun posteljoonin tai risteilyisännän ihmeellisen maailman...
Multa puuttuu toi "parhaiden ystävien ringistä" toi ortopedi. Tarvetta kyllä olisi melkeinpä jopa parille.
Lähetä kommentti