Mä, Fogues ja Anne Hedman

Ei kuulunut suunnitelmiin. Sunnuntai-ilta Pataässässä. Fogues sai kuitenkin ylipuhuttua. Facebookin chatissä. Polvivamma ja muut asiat painoivat sen verran, että meikäläistä ei ollut vaikea taivutella. Viisitoista minuttiia ja oltiin suomalaisen iskelmäplagioinnin ytimessä.

Asiaa oli. Ja paljon. Alun small talkin jälkeen pääsimme asiaan. Aloitimme työasioilla. Vanhoja kollegoita kun olemme. Tosin jo heti alkuun keskustelukumppanini totesi "Tähän juttuun menee viisi minuuttia. Sitten puhutaan muijista." Kolmen minuutin jälkeen juttu oli kerrottu ja luulin, että nyt pääsemme asian ytimeen. Ei. "Mulla on vielä kaksi minuuttia käyttämättä." poika totesi ja kertoi toisen löyhästi työhön liittyvän tarinan. Sen jälkeen keskustelu siirtyikin vastakkaiseen sukupuoleen, tippaleipäaivoihin, prinsessasyndroomaan ja jatkuvaan huomion tarpeeseen. Myös omat henkilöhistoriat kerrattiin asian vaatimalla tarkkuudella. Hyvä, hauska ja hyödyllinen keskustelu, jossa sivuttiin muutenkin elämän peruskysymyksiä, paitsi urheilua. Myönnän kaivanneeni eilistä keskustelua. Varsinkin kun tämän viikon suunnitelmat menivät piloille polven vääntymisen takia ja mieli on ollut maassa.

Sunnuntai-ilta Pataässässä valomerkkiin asti oli kaiken kaikkiaan absurdi kokemus. Aina sopivan biisin tullen lattia täyttyi Tarjoustalon ja Dressmannin mallistolla varustetuista keski-ikäisistä mrs ja mr Batistineista. Myös nahkaliivejä ja itsevirkattuja pontsoja liukui tanssilattialla ilman vuosihuoltoa jääneiden kantajiensa päällä. Hiuksia joko ei ollut tai sitten ne olivat mallia KajaGooGoo. Siis naisilla. Ja yletön jurri päällä. Lähes jokaisella. Illan ehdoton kuningatar oli Anne Hedman. Jotenkin sitä eilisen performanssin jälkeen ymmärtää Jaria. Anne oli löytänyt laastarin, jota kävi kyllä sääliksi. Mustaan t-paitaan ja nahkaliiviin pukeutunut yli satakiloinen mies kuolasi Annen perään mutta Anne vain pyöritti kaveria pikkurillinsä ympärillä kerjäten jatkuvaa huomiota antamatta itse mitään. Mimmi heilu koko illan ympäri baaria. Tanssityyliä on vaikea kuvailla. Siihen kuului olennaisena osana avonainen mokkableiseri, jota rouva Hedman kuitenkin piti jatkuvasti jommalla kummalla kädellä kiinni. Siis koko illan. Pyörähdykset ja lievät jalan nostot kuuluivat myös asiaan. Ja käsi pysyi jatkuvasti takissa kiinni. Oli unohtumaton tunne vetää Rin Tin Tin kuin tällainen prinsessa tuli viereen laulamaan nuotin vierestä ja kerjäämään nuoremman miehen huomiota. Kyllä, poistuimme eri matkaa ja toivon että en enää törmää vastaavaan ilmestykseen. Mutta Foguekselle on kyllä annettava iso käsi ex-tempore sunnuntai-illasta. Lisää tällaista, mutta ei ehkä työaikana.