Kun en jaksanut lähteä harrastamaan urheilua (edellisen illan sählymatsissa kipeytynyt nivunen vaivasi...mutta enemmän kyllä laiskuus) niin lähdin kirjastoon. Vuosien tauon jälkeen. Sain uuden kirjastokortin. Vanhan kortin kohtalosta ei ole tietoa. Ei kuulustelua siitä mitä edelliselle kirjastokortille oli käynyt. Ei sakkoja huolimattomuudesta tai yhteisen omaisuuden turmelemisesta. Ei syyllistämistä television katsomisesta kirjojen lukemisen sijasta....Kirjastonhoitaja täti - eiku siis setä - kävi netissä ja "konffasi" uuden kirjastokortin. Alan kai tulla vanhaksi kun hieman vatsanpohjassa kihelmöi koko operaatio - vieras paikka, arvokas hiljaisuus, satoja tuhansia sivuja sivistystä ja uusi kirjastokortti!
Valitettavasti liian aikaisin. Rikhardinkadun kirjastossa minulle kerrottiin vuonna 2003 että voin maksaa sakkoni (6,6 EUR) seuraavan kerran kun lainaan kirjoja. Sieltä se 6,60 löytyi tietokannasta. Helsingin kaupungin sivistyslautakunnan rekisteri on luotettavampi kuin rikosrekisteri. Tosin tässäkin rekisterissä rikos voi vanheta. Lauttasaaren kirjastonhoitajan mukaan vuoden kuluttua sakko olisi mennyt vanhaksi. Hittoako mun piti nyt innostua sinne kirjastoon kalppimaan! No, olen maksanut velkani yhteiskunnalle joten turha mua on enää syyllistää siitä, että kaupunginkirjastolla ei ole ollut varaa hankkia uutta Laila Hietamiestä.
3 kommenttia:
Lainasitko jotain vai oliko projekti luonteeltaan kuten Epulla Tenavissa (www.peanuts.com)? Tarina on jatkunut jo pari päivää?
mitä täällä oikein luetaan??? :D
Norppa, eikö sun pitäs olla Rai Rai Tahkolla ja jättää netti ja kaiken maailman blogit hetkeksi meidän jälkipuberteetti-ikäisten kaupunkiin pääsiäiseksi jämähtäneiden huoleksi. Eikö siellä Tahkolla ole kivaa kun ne viime keikan hyvät tyypit painaa tsadissa duunia...?
Lähetä kommentti