Oma juhannuksen vietto alkoi vasta perjantai-aamuna. Suuntasin aamuyhdeksältö kohti Vierumäen uutta Cooke -kenttää, jossa tartuimme kentänsuunnittelijan luomaan haasteeseen neljän miehen voimin. Ei tarvinnut kovin pitkään kuokkia ennen kuin tajusimme, että kentänsuunnittelija oli täysi paska. Pitääkö ihmiselämästä tehdä vieläkin vaikeampaa kapeilla väylillä, waste -bunkkereilla ja liukkailla greeneillä?! Ja vesieste on este jo silloin kun se on paaluilla merkitty. Sen ei tarvitse olla sisämeri Päijät-Hämeessä! Ennätyksiä ei tällä kertaa siis rikottu. Pancho tarjosi muulle ryhmälle kunnon show'n viimeisellä reiällä. Se droppaaminen yhdellä rankulla ei sittenkään olisi ollut niin huono idea ja se sama mäntykin olisi säästynyt useammalta pallon osumalta...
Kiitos muuten perjantai-illan laulavalle italialaiselle kokille. Golf -kierroksen jälkeen nälkä iski ja apu oli lähellä. Sisäfile, fetasalaatti ja valkosipuliperunat plus erinomainen punaviini - si, si!. Kovin romanttinen illallisemme ei ollut, mutta luulen...ei vaan tiedän, että tämä konsepti sopi meille molemmille paremmin.Perjantai-iltaan kuului tietysti lipunnosto, lippupuhe - jonka Rex luki ansiokkaasti suomea buurilaisittain murtaen tuoreimmasta Seiskasta - mölkky, juhannuskokko sekä nuotiosetti. Keskikesän yö
ei ollut kuuminta hottia ja harvoin sitä on soitettu toista tuntia alle kymmenessä asteessa. Kokon jälkisammutus hoidettiin mallikkaasti omin avuin. Tosin kuuleman mukaan joillekin taisi iskeä "rännikammo"...Sunnuntain brunssi alkoi normaalia myöhempään. Yleinen laiskuus vai eurooppalaistuneet ruokailuajatko syynä. Tiedä häntä, mutta ruoka ei taaskaan loppunut kesken. Koska olin tällä kertaa liikkeellä omin voimin, niin turhan paljon aikaa ei keittiössä tuhraantunut oman kontribuutioni valmistamiseen. Karl Fazer oli hoitanut leipomisen puolestani. Kyseinen käytännön järjestely
sopii minun köökkiluonteelleni huomattavasti paremmin kuin tuntikausia jauhojen kanssa läträäminen. Se ei kuitenkaan vähennä yhtään arvostusta aikaisempaa siippaa kohtaan joka oli tässä(kin) erittäin taitava. Eli kiitos sille kenelle se kuuluu: Ritulle ja Karl Fazerille.Musavalinta herätti paljon tunteita - niin kuin aina. iPodien taistelu sekä kiista musaslotti -oikeuksista saivat aika ajoin tunteet pintaan. Paikalla oli 5-6 iPodia eli aika monta megaa mekkalaa. Ok: mä ymmärrän kyllä että kukaan ei halua kuunnella Brucea koko juhannusta (ei muuten kuunneltu kertaakaan - ensi juhannuksena meikäläisellä on muuten sitten aika monta slottia varattuna...) mutta ei kukaan halua kuunnella edes mitään raskasta, kokevaa,
marginaalista tai muuten vain tekoboheemia paskaakaan niin, että sitä soitetaan vain kolmasosabiisistä ja sitten paikalle saapuu toinen kaikenmusiikistätietävä -dj ja laittaa muuta vastaavaa skeidaa soimaan. Tietysti niin, että sitäkin kuunnellaan vain kolmasosabiisistä. Ja noidankehä jatkuu. Kimppakyyti yksityisautolla on in, mutta oli kyllä mukava ajaa yksin kotiin ja kuunnella just sitä mitä lystäs... Kunnioituksesta suomalaista kevyttä musiikkia ja sen tekijöitä kohtaan oli Kukkulanlinnan kuistinpieleen naulattu ruusujen viereen Rokkikukon kuva...palvonnassa ei ollut sarkasmille sijaa. Ei vaikka itse omistinkin aikoinaan Boycottin koko tuotannon enkä siitä kovin monelta arvostusta saanut.Juomia jäi normaalia enemmän ja yöt tuli nukuttua suht hyvin. Ikä...en väitä mitään, kysyn vaan! Korvatulpat ovat ehdoton välttämättömyystarvike tällaisilla reissuilla. Ei häiritse toisten kuorsaaminen eikä puoli kahdeksaan aamulla ulkona jatkuvat bileet. Ensi vuodeksi on Kukkulinnantupa taas varattuna. Kiitos Aimolle taas kerran luottamuksesta. Ensi viikonloppuna paikalle tulevat lestadiolaiset suviseuroihin. Meno saattaa olla hieman rauhallisempaa, mutta ei ehkä yhtä henkevää. Mutta olisiko televisio pitänyt kääntää seinään päin tai peittää liinalla...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti