Sauvakävelyäkö? No EI TOD.!!!

Pikkasen alkaa riepomaan huonojen amerikkalaisten leffojen katseleminen. Digiboksini on täynnä Scorsesen tuotantoa ja joka ikisessä leffassa heiluva Leonardo Di Caprion naama alkaa pikku hiljaa vituttamaan. Jotta en tuhoaisi verkkokalvojani kokonaan (jotain se teeveekin säteilee kuitenkin - ihan varmasti!) ryhdistäydyin ja lähdin pienelle kävelylenkille kuulaaseen syysiltaan.

Koska kävelen apuvälineiden kanssa, niin siinä taapertaessaa mieleeni juolahti kysymys siitä olenko nyt syyllistynyt sauvakävelyyn. Olenko taas luopunut periaatteistani? Siis se, että jouduin käymään Espoon Isossa Omenassa 1,5 vuotta sitten oli ihan pakon sanelema juttu. Sitä ei voida laskea periaatteista luopumiseksi vaikka olinkin luvannut että en koskaan astu jalallani siihen ostoshelvettiin. Olin kuitenkin keväällä 2006 pakotettu hakemaan isäni 60-vuotislahjan eräästä sisustusliikkeestä koska espoolaisveljelläni, jolle Iso Omena on tietysti luontevampi ajantappoareena kuin tällaiselle tsadilaiselle, oli jotain isällisiä velvollisuuksia (jotka eivät siis tarkoita samaa kuin aviolliset velvollisuudet, koska silloin hän olisi voinut ihan yhtä hyvin hoitaa ne hommat seuraavan kerran kun vaimon päätä ei särje eikä pakottaa minua luopumaan periaatteistani).

Miten perustelen siis itselleni sen, että en ollut sauvakävelemässä?

1. En ollut pukeutunut asiallisesti tuulipukuun. En varsinkaan sellaiseen, jonka selässä on jonkin päivittäistavarakaupan tuhannen pesukerran rispaannuttama mainos, joka on aniliinin värinen ja jota myydään Elloksen katalogissa "Trendikkäinä ja hengittävinä ulkoiluasuina".
2. Seuralaisellani ei ollut samanlaista tuulipukua eikä samanmerkkisiä sauvoja. Ei ollut itse asiassa edes koko seuralaista. Sauvakävelijät ovat laumaeläimiä ja elävät kuin laulujoutsenet saman parin kanssa koko ikänsä. Tosin niillä haalareilla on vaikea kuvitella ketään muuta paria saatavankaan. Ei nyt laulujoutsenta, senkin perverssit, vaan toista naista/miestä.
3. En hymyillyt vastaantuleville "Vittu että on kivaa. Tässä sitä reippaillaan luonnossa ja lenkin päätteeksi mennään taloyhtiön talkoisiin. Pitää vaan muistaa laittaa huonompaa päälle ettei tää sporttiasu mee piloille. Kyllä kunto taas nousee kohisten!" -ilme kasvoillani vaan lähinnä tuijotin tyhjäpäisenä eteenpäin ja keskityin askelmerkkeihin ja siihen miten nälvisin Hifkin miehiä Kalpa-tappion jälkeen.
4. Sauvani ovat tarkoitettu liikuntarajoitteisille, ei liikunnan takia "rajoittuneille". Joudun käyttämään niitä pakosta, mutta en sosiaalisesta, vaan ihan fysiologisesta pakosta ja lääkärin määräyksestä. Kyseessä on ihan peruskyynärsauvat. Niiden kanssa voi kuvitella ja/tai toivoa saavansa vastakkaisen sukupuolen sääliä ja parhaimmassa tapauksessa läheisyyttäkin. Kyseessä eivät ole siis tosi sporttiset ja trendikkäät hiilikuituporkat joita heiluttelemalla ja pitkin vetävin askelin, aikaisemmin mainittu ilme päällä, kunto nousee..."ja näytät muutenkin tosi hyvältä."(Pirkka 8/2004)
5. Kyseinen rikos, josta itse itseäni epäilin, ei tapahtunut Espoossa.

Summa summarum: en ole syyllistynyt sauvakävelyyn, mikä on siis tullut näin todistettua.