Rai rai rai ja uusia linkkejä

Eilen mentiin taas. Osa Tahkon kiertäjiä, osa muuten vaan tuttuja ja osa täysin tuntemattomia. Kuka väittää että suomalainen on juro, syrjäänvetäytyvä ja epäsosiaalinen. Ei pidä paikkaansa. Ei ainakaan eilisen perusteella. Puhuttiin asiaa, asian vierestä ja itse asiasta. Oltiin empaattisia ja vähemmän empaattisia. Yritettiin ymmärtää että elämää on muuallakin kuin Tsadissa, Loimaalla tai spermapankissa. Vaahdottiin oman asian puolesta ja toisten asiaa vastaan. Kummasteltiin niitä miesten ja naisten välisiä pieniä, ja joissain tapauksissa suuria, eroja. Nautittiin ravintolan savuttomasta ilmasta, lämpimästä ilmapiiristä ja hyvästä seurasta. Päädyttiin Kalleen ja lopulta sieltä pois. Käytiin Hesessä ja suhattiin taksilla Laruun. Ymmärrettiin yskää ja lisättiin aamulla uusi linkki blogiin - ja pohdiskeltiin miksi oman blogin linkkiä ei löydy vielä ihan kaikkialta. Kiitos kaikille osallistuneille. Tästä on hyvä jatkaa...

Can you read my mind

Te onnettomat! Te jotka ette tajunneet ostaa lippuja The Killersin eiliselle keikalle ette tiedä mitä menetitte! Voi teitä....52 EUR:lle on monta hyvää käyttötarkoitusta, mutta ainakin tällä hetkelle olen varma siitä, että parempaa sijoitusta ei olisi voinut tehdä. Kymmenen vuoden kuluttuakin on ilo kuulua niihin jotka voivat vastata kyllä kysymykseen "Olitko Killersin ensimmäisellä Suomen keikalla 2007?" Siitäkin huolimatta että suuri osa saman vastauksen antaneista on silloin hieman yli kolmekymppisiä. Ja hienoa niin. Nykynuorisossa on vielä toivoa kun "oikea" musiikki kiinnostaa.

Musiikkikriitikko Jon Landau lausui 33 vuotta sitten kuuluisat sanansa Bruce Springsteenin keikan jälkeen "I saw rock and roll's future and its name is Bruce Springsteen". Kovin paljon harhaan ei osu jos tuota fraasia käyttäisi lasvegasilaisnelikosta. Ne jotka ovat sanoneet Killersin olevan matkalla stadionluokan bändiksi ovat erittäin oikeassa. Myönnettäköön, vaikka en sitä ennen eilistäkään ollut kiistämässä.

Solisti Brandon Flowersin karisma ja intensiteetti jolla hän veti jokaisen biisin läpi huolimatta yläkatsomoiden tyhjistä penkeistä sai keski-ikäistyvän pukumiehenkin tuntemaan olevansa elossa. Yleensä jätän mormoonit rappukäytävään. Tälle mormoonille ovet ovat aina auki. Flowersin kiivetessä lavan etuosan kaiuttimien päälle mikrofonin jalka kädessään toinen käsi nyrkissä kohti kattoa vaatien yleisöä mukaan on juuri sitä antaumusta ja intoa omasta tekemisestä joka tekee joistain suuria ja jättää keskinkertaisuudet kieriskelemään omassa säälittävyydessään. Onneksi tällaisina "haluan juontajaksi" aikoina vielä löytyy niitä jotka suhtautuvat oman musiikin tekemiseen intohimolla ja ylpeydellä laadusta tinkimättä kiitollisena omista lahjoistaan.

Jos levyhyllystä puuttuu vielä "Hot Fuss" ja/tai "Sam's Town" niin suosittelen hankkimaan. Samalla voitte heittää pois Idols 2007 ja Euroviisut 2007 -levyt, koska ette tarvitse niitä enää. Älkääkä laittako niitä kierrätykseen. Ne eivät kestä sitä.

"Jos lähtisin automatkalle uuden mantereen poikki, tarvitsisin mukaani vain kaksi biisiä: isoisäsi Springsteenin Thunder Roadin ja viime vuoden parhaan kappaleen When We Were Youngin." - Olli Nurminen, Rumba

Kenen musaslotti seuraavaksi...?

Juhannusta vietettiin taas Jaalassa vanhalla jengillä. Ja vanhaltahan jengi alkaa pikkuhiljaa näyttää...mutta mieli on vielä nuori! Kukkulinnantuvan lisäksi oli vuokrattuna pari mökkiä lähiympäristöstä, jotta lapsiperheet saisivat olla rauhassa tai sitten lapset eivät häiritsisi liikaa Kukkulinnantuvan perinteisiä juhannusmenoja....

Oma juhannuksen vietto alkoi vasta perjantai-aamuna. Suuntasin aamuyhdeksältö kohti Vierumäen uutta Cooke -kenttää, jossa tartuimme kentänsuunnittelijan luomaan haasteeseen neljän miehen voimin. Ei tarvinnut kovin pitkään kuokkia ennen kuin tajusimme, että kentänsuunnittelija oli täysi paska. Pitääkö ihmiselämästä tehdä vieläkin vaikeampaa kapeilla väylillä, waste -bunkkereilla ja liukkailla greeneillä?! Ja vesieste on este jo silloin kun se on paaluilla merkitty. Sen ei tarvitse olla sisämeri Päijät-Hämeessä! Ennätyksiä ei tällä kertaa siis rikottu. Pancho tarjosi muulle ryhmälle kunnon show'n viimeisellä reiällä. Se droppaaminen yhdellä rankulla ei sittenkään olisi ollut niin huono idea ja se sama mäntykin olisi säästynyt useammalta pallon osumalta...

Kiitos muuten perjantai-illan laulavalle italialaiselle kokille. Golf -kierroksen jälkeen nälkä iski ja apu oli lähellä. Sisäfile, fetasalaatti ja valkosipuliperunat plus erinomainen punaviini - si, si!. Kovin romanttinen illallisemme ei ollut, mutta luulen...ei vaan tiedän, että tämä konsepti sopi meille molemmille paremmin.

Perjantai-iltaan kuului tietysti lipunnosto, lippupuhe - jonka Rex luki ansiokkaasti suomea buurilaisittain murtaen tuoreimmasta Seiskasta - mölkky, juhannuskokko sekä nuotiosetti. Keskikesän yö ei ollut kuuminta hottia ja harvoin sitä on soitettu toista tuntia alle kymmenessä asteessa. Kokon jälkisammutus hoidettiin mallikkaasti omin avuin. Tosin kuuleman mukaan joillekin taisi iskeä "rännikammo"...

Sunnuntain brunssi alkoi normaalia myöhempään. Yleinen laiskuus vai eurooppalaistuneet ruokailuajatko syynä. Tiedä häntä, mutta ruoka ei taaskaan loppunut kesken. Koska olin tällä kertaa liikkeellä omin voimin, niin turhan paljon aikaa ei keittiössä tuhraantunut oman kontribuutioni valmistamiseen. Karl Fazer oli hoitanut leipomisen puolestani. Kyseinen käytännön järjestely sopii minun köökkiluonteelleni huomattavasti paremmin kuin tuntikausia jauhojen kanssa läträäminen. Se ei kuitenkaan vähennä yhtään arvostusta aikaisempaa siippaa kohtaan joka oli tässä(kin) erittäin taitava. Eli kiitos sille kenelle se kuuluu: Ritulle ja Karl Fazerille.

Musavalinta herätti paljon tunteita - niin kuin aina. iPodien taistelu sekä kiista musaslotti -oikeuksista saivat aika ajoin tunteet pintaan. Paikalla oli 5-6 iPodia eli aika monta megaa mekkalaa. Ok: mä ymmärrän kyllä että kukaan ei halua kuunnella Brucea koko juhannusta (ei muuten kuunneltu kertaakaan - ensi juhannuksena meikäläisellä on muuten sitten aika monta slottia varattuna...) mutta ei kukaan halua kuunnella edes mitään raskasta, kokevaa, marginaalista tai muuten vain tekoboheemia paskaakaan niin, että sitä soitetaan vain kolmasosabiisistä ja sitten paikalle saapuu toinen kaikenmusiikistätietävä -dj ja laittaa muuta vastaavaa skeidaa soimaan. Tietysti niin, että sitäkin kuunnellaan vain kolmasosabiisistä. Ja noidankehä jatkuu. Kimppakyyti yksityisautolla on in, mutta oli kyllä mukava ajaa yksin kotiin ja kuunnella just sitä mitä lystäs... Kunnioituksesta suomalaista kevyttä musiikkia ja sen tekijöitä kohtaan oli Kukkulanlinnan kuistinpieleen naulattu ruusujen viereen Rokkikukon kuva...palvonnassa ei ollut sarkasmille sijaa. Ei vaikka itse omistinkin aikoinaan Boycottin koko tuotannon enkä siitä kovin monelta arvostusta saanut.

Juomia jäi normaalia enemmän ja yöt tuli nukuttua suht hyvin. Ikä...en väitä mitään, kysyn vaan! Korvatulpat ovat ehdoton välttämättömyystarvike tällaisilla reissuilla. Ei häiritse toisten kuorsaaminen eikä puoli kahdeksaan aamulla ulkona jatkuvat bileet. Ensi vuodeksi on Kukkulinnantupa taas varattuna. Kiitos Aimolle taas kerran luottamuksesta. Ensi viikonloppuna paikalle tulevat lestadiolaiset suviseuroihin. Meno saattaa olla hieman rauhallisempaa, mutta ei ehkä yhtä henkevää. Mutta olisiko televisio pitänyt kääntää seinään päin tai peittää liinalla...?

Lippa takana - taalajäät edessä?

Aamulla punttisalin pukuhuoneessa törmäsin muoti-ilmiöön nimeltä suomalainen lätkäpelaaja. Kasa A- tai B- juniori-ikäisiä teemuselänteitä oli tullut punttisaliharjoitukseen. Vuorotellen, ennen salin puolelle siirtymistä, jokainen veti lippiksen päähänsä lippa taaksepäin käännettynä. Herää kysymys: miksi? Vyölaukun jälkeen on vaikea keksiä mitään niin junttimaisen tyylitöntä kuin suomalainen lätkäpelaaja treenaamassa taaksepäin käännetty lippis päässä. Ja kyse on todellakin vain tyyliseikasta, koska kenelläkään kundeista ei ollut lippis päässä kun tulivat salille (yleisesti ottaen todettakoon, että en katsele punttiksen pukuhuoneessa toisia miehiä - kyseessä oli poikkeustapaus toim.huom.) Eikä kovin monella ollut niin pitkät hiukset että lippis olisi tarvittu pitämään pehko kurissa.

Mutta toisaalta: lätkäpelaajat seurustelevat missien kanssa, minä en. Ehkä tyylissäni on siis vikaa tai sitten minusta naisessa pitää olla jotain persoonallistakin eikä vain Barbie -outlook...

Sinä 18-36 vuotias

Täytän tänään 36 -vuotta. Aamulla joka paikkaa kolotti, silmät olivat turvonneet, sängystä oli erittäin vaikea nousta ja olin hukannut juustohöyläni (asun yksin eikä asunnossani ole vieraat eivätkä tutut viime aikoina piipahtaneet...). Kaikkea tuskin pystyy laittamaan iän piikkiin, paitsi sitä juustohöylä episodia. Eilen ex-temporena pelattu ylimääräinen golfkierros bägiä kantaen vaikutti ruumiin rappeutuneeseen olotilaan. Juustohöylän katoaminen on silti edelleen täysi mysteeri ja viittaa häiriöihin lähimuistin toiminnassa.

Mutta nuoruus ei ole vielä ohi. Yksi vuosi on jäljellä. Näin ainakin mikäli uskoo SYP:n mainosta parinkymmenen vuoden takaa: "Nuori 18-36 -vuotias: Hae asuntolainaa Yhdyspankista!" Minä ainakin uskon. Nyt pitäisi enää päättää miten viettää viimeinen vuosi nuoruutta ennen aikuistum...korjaan: keski-iän saavuttamista. Toiseksi viimeisen nuoruusvuoden loppu ei ollut hirveän lupaava, mutta siitä suunta onkin vain ylöspäin...

Älä aja avoautolla punaisia päin "kansalaispoliisin" silmien alla

Kävipä tänä aamuna niin, että noustuani bussista työmatkallani lähdin ylittämään Fredrikinkatua. Pari kiireistä työmatkalaista ajoi vanhoilla keltaisilla risteykseen. Jouduin päästämään heidät pälkähästä ja kirosin mielessäni kansalaispoliiseille myönnettyjä pieniä valtuuksia suorittaa siviilipidätys tai muu kiinniotto.

Sitten tuli päivän paras. Nuori nainen sinisessä Ford KA -avoautossa Belgian paimenkoira pelkääjän paikalla ajoi melko vanhoilla punasilla (3 sekuntia!) vielä suojatien yli. Koska kyseessä oli avoauto ilmoitin kuljettajalle ujostelematta hänen olevan URPO (koira: jos luulit, että huomautus oli tarkoitettu sinulle, niin pahoitteluni. Olit vain viaton luontokappale tässä taistelussani höltynyttä liikennekuria vastaan...). Hän kuuli ja oli hieman nolon näköinen. Vielä nolomman näköiseksi hän muuttui kun tajusi samassa risteyksessä oikealla kääntyessään joutuneensa "pussiin" liikenneruuhkassa ja kansalaispoliisin (siis minun) tallustelevan samaan suuntaan. Ilmoitin vielä kerran tällä lainrikkojalle, että punaiset valot koskevat myös häntä. Hän oli edelleen nolon näköinen. Ja syystä!

Mutta maltti olisi ollut valttia tässäkin tilanteessa. Kaksi sekuntia sen jälkeen kun olin päästänyt tämän hurjastelijan verbaalisella huomautuksella mieleeni juolahti paljon parempi kommentti: "Kumpi teistä nartuista oikein ajaa sitä autoa?" Hemmetti. Tuollaiset tilaisuudet pitäisi käyttää hyväkseen eikä hätiköidä.

Lopuksi teille punaisia päin ajaville: Lapset eivät välttämättä ymmärrä sitä, että kaikki eivät noudata liikennesääntöjä. Huomioittehan tämän ennen kuin ajatte jonkun päälle! On asioita joita ei voi enää jälkikäteen korjata.

Uusia haasteita menestystä janoaville...

Jos tuntuu siltä, että Helsinki City -marathon, Sulkavan soutu tai Pirkan pyöräily eivät tarjoa tarpeeksi haastetta, niin nyt on menestyksen nälkäisille luvassa perjantaina iloinen liikuntatapahtuma Päijät -Hämeen sydämessä. Viime vuoden tulosten perusteella naisten sarjassa on mahdollisuudet menestyä heikommallakin suorituksella. Vai mitä mieltä olette tästä tuloslistasta:

Naiset
1. Irja Vesterinen 1.06
2. Kirsi Asikainen 1.15
3. Anu Valanne osamatka

Nakukymppi

Golf ja parisuhde

Tässä "asiallista" keskustelua parisuhteen ja harrastuksen yhteensovittamisesta. Keskustelu on tosin melko yksipuolista. Olisiko kirjottajien sukupuolella osuutta asiaan...!? Tärkeästä asiasta, siis golfista - ei parisuhteesta, on paljon mielipiteitä ja vähän oikeaa asiaa. Itsekin joskus parisuhteessa eläneenä tiedän, että golfin ja parisuhteen sovittaminen ei aina ole helppo tehtävä. Alla pari "makupalaa":

"Kyllä minusta aikuisen parisuhteessakin elävän ihmisen tulisi voida pelata golfia kohtuullisessa määrin. Ilmeisesti vaimon koulutus on jätetty tekemättä, oltu tossun alla jo heti suhteen alusta, tai sitten suhteessa on muita ongelmia." Nimim. Clap

"Minun ohjeeni on sama kuin George W. Bushilla: terroristien kanssa ei neuvotella!" Nimim. Johtaja XXL

Lisää "asiallisia" kommenttejä löytyy täältä.