Äijämäinen lääkäriasema

Eräällä helsinkiläisellä lääkäriasemalla on hauska äijämäinen meininki. Hyvä me! Viime viikon keskiviikkona olin toivottavasti viimeistä kertaa vähään aikaan fysioterapiassa viiemksi operoidun oikean polveni vuoksi. Lihaskuntotestien mukaan toipuminen on edennyt suunnitelmien mukaan ja voin vähitellen aloittaa pallopelien peluun. Lue: valmistautumisen seuraavaan vammaan ja operaatioon. Testien tauolla fysioterapeuttini ihmetteli miksi saliin tuotu luuranko näytti niin pieneltä. Aikansa asiaa pohdittuaan hän tajusi, että kyseessähän oli naisen luuranko. Oma ehdotukseni siihen, mistä ammatti-ihminen huomasi luurangon kuuluneen naiselle oli kallon pieni koko. Tähän minua reilut kymmenen vuotta vanhempi fysioterapeutti vastasi näyttämällä miten luurangon leukaluut kolisevat nalkutuksen tahdissa. Mukana olleella naisopiskelijalla oli tosi hauskaa...

Eilen tiistaina kävin taas kyseisellä lääkäriasemalla hakemassa terveen paperit (ortopedilta, en psykologilta toim.huom!). Tällaiseen lääkärintarkastukseen kuuluu olennaisena osana se, että ortopedi vääntelee sekä leikattua että ns. tervettä polvea kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin ja kysyy aina välillä "sattuuko?". Tarkoituksena on tunnustella polven liikkuvuutta ja tiukkuutta. Kerroin ortopedille että vasen polveni on operoitu viisi ja puoli vuotta sitten Mehiläisessä. Kysymykseen siitä, kuka leikkasi, vastasin erään naispuolisen ortopedin nimen. "Joo...kuten sanoin toi vasen polvi tuntuikin löysemmältä kun tää Maukan leikkaama polvi..." oli ortopedin vastaus. Rivien välistä oli luettavissa korkea arvostus naispuolista kollegaa kohtaan....Anyway: itse olen kyllä tyytyväinen vasemman polveni toimivuuteen ja sehän on edelleen ehjä. Suvussa kun on lääkäreitä, niin olen kyllä ollut havaitsevanani aikaisemminkin, että ortopediasta ja jääkiekosta naisten ei heidän mielestään kannattaisi yrittää itselleen leipää hankkia.