Takana on nyt kolmas lomaviikko. Loman puoliväli on ohitettu ja tähän mennessä on tapahtunut ihan kiitettävästi (ja ihan kaikkea ei täälläkään kerrota...). Viime viikko meni pääasiassa golfatessa ja yössä. Erityisesti viimeisestä johtuen on tullut aika pudottaa pari tapahtumaa loppuloman osalta. Haluan palata töihin edes vähän levänneenä. Golfin osalta käynti prolla voi auttaa, tai sitten se pilaa pelin ainakin hetkellisesti. Tällä hetkellä peli on aika pahasti hukassa ja mailan heittely on palannut repertuaarini muutaman vuoden tauon jälkeen. Ei ehkä hyvä.
Torstaina oli Kalle-ilta. Ilta alkoi ravintola-Loisteesta etruskin, Karl-Gustafin, lappalaisen, Suomen Björn Dählien ja Roy Hodgsonin kanssa. Vähän venähti, mutta hauskaa oli. Seuraavan päivän aamiainen venähti turhan pitkälle, mutta siihen oli olemassa erittäin hyvä syy.
Lauantaina oli toisen kerran järjestetty Volvo "ei niin" Masters Open + Saunailta suomenruotsalaisten ystävieni kanssa. Kiitos järjestäjälle. Puitteet olivat taas erinomaiset. Kentällä todettiin taas, että jos on joitakin sellaisia tapoja, jotka eivät välttämättä kestä päivänvaloa, niin niiden esiin tuomista kannattaa harkita pariin kertaan. Kun toimitusjohtajatason kaveri ilmoittaa "Aika raskas keli. Pitäisi saada Klover Vaseliinia på skinkorna." niin meneehän sitä nyt heteromies vähemmästäkin hämilleen. (Klover (=apila) Vaseliini - asia siis selvennettiin minulle - on sitä keltaisessa metallipurkissa myytävää vaseliinia, jota meillä suomenkielisissä piireissä on levitelty pakkasella lähinnä poskille, eikä helteessä perseenposkille niin kuin ilmeisesti länsirannikolla....). Kun sitten vielä varmistaa asian kiusallisuuden kuiskaamalla vaivihkaa "Etkö sä muka oikeesti ikinä tarvitse Klover Vaseliinia kun rupeaa hiertämään persuksessa kuumalla säällä"...niin on kyllä sitä on leimannut itsensä melko pitkäksi aikaa.
Vaseliinittoman saunan jälkeen siirryttiin Helsingin yöhön. Ravintola-Teatterissa minut pysäytettiin terassilla sanomalla "Ootsä Prepe?". Se siitä anonymiteetistä mutta mitäs menen laittamaan omia kuvia nettiin (huom: niitä ei löydy sitten mistään arvelluttavilta sivuilta vaan ainoastaan täältä ja facebookista eikä mistään niistä voi saada minkäänlaisia eroottisia kicksejä tms. Tai jos voi, niin pitäisin asiasta melko pientä suuta...). Anyway: oli hauska tavata ennestään minulle tuntemattomia blogini lukijoita. Valitettavasti emme saaneet paikalle Loimaan Norppaa, joka selkeästi valmistautuu töihin paluuseen emmekä etruskia, joka on joutunut tälle palstalle osittain syyttä, mutta osittain kyllä ihan omasta syystään ja halunnee pitää ainakin jonkinasteisen anonymiteetin. Muutenhan lauantai-ilta piti sisällään ne perinteiset Alexander Stubb -kommentit plus hiukan yllättäviä positiivisia kommentteja viiden vuoden takaa sekä torstai-illan ei niin positiivisten kommenttien selventämistä. Ja on se muuten kumma, että kun suomenruotsalaista pyytää tuomaan siiderin tai oluen, niin aina tulee sitä fakin caipiroscaa!?!
Ilta päätyi perinteiseen jalkamarssiin kohti länttä. Matkalla huomattiin jälleen millaisia ovat todelliset herrasmiehet. Eräs seurueeseen kuulunut kertoi samaan suuntaan kävelevistä naisista toiselle, että "Hei, sähän oot hyvännäköinen. Melkein yhtä hyvännäköinen kuin se mimmi, jonka kanssa Prepe keskusteli Teatterissa." Jostain syystä mimmi veti pienet pultit. Käsittämätöntä...
4 kommenttia:
Jossain on pakko olla "Huonojen Avausten Musta Kirja" ja jotkut ovat sen varmasti löytäneetkin, koska ilman sen tietoja alla oleva ei ole mahdollista, ks. kolmannen kappaleen loppu.
ns. huono avaus
Lukija kiittää pitkämielisyydestä, hän kun saattoi olla hiukan riehakkaalla tuulella lauantaina... Hupaisa sattumus kerta kaikkiaan. Terkut vaan Norpalle ja Horstille ja etruskille!
Kyllä, täytyy tunnustaa, pysyin pois kaupugista koska loma on kuulemma paljon järkevämpi aloittaa, kuin lopettaa, viiden päivän rännillä, ja onnistuin kuin onnistuinkin menemään selvänä töihin.
Uskaliaasti käyttäisin ajanmäärettä - aina - on kiva saada terassilta ja terassin vierestä viestejä, jotka heijastavat lähettäjissään jonkin näköistä muisijälkeä kaupungin kiihkeän sykkeen keskellä. Itse nimenomaisesti kehoittaisin ihmisiä soittelemaan enemmän tunnepitoisia puolen yön jälkeisiä puheluita, viesteistä puhumattakaan. Se on sitä ihmisten välistä kommunikaatiota aidoimmillaan.
Terkkuja Espooseen. Suomi on pieni paikka ja Teatteri vielä pienempi.
Huonoihin avauksiin tuli mieleen että Prepeltä aikanaan opin vielä klassista 'Käyt sä täällä usein' - linjaa paremman avauksen. Se meni niin että koskettaa kohdetta ja sanoo: 'Sä oot kuuma'. Tuo saa aina hyvälle tuulelle mutta tulosten kanss aon heikkoa. Toisaalta mitä muuta voisi ollakaan jos kutsuu itseään Horstiksi.
Lähetä kommentti