Kunnon tönikkä ja vanhaa kaartia

Diabeetikkona käyn kerran vuodessa paikallisessa terveyskeskuksessa vuosikontrollissa. Tässä yhteydessä laboratoriossa otetaan joukko näytteitä. Kolesterolit, sydänfilmit, veren sokerihemoglobiinit ynnä muuta. Vaikka kyse on aika harmittomasta toimenpiteestä, niin aikaa ja mainetta siihen tuhraantuu riittävästi. Menet aamulla aikaisin (tai niin luulet) terveysasemalle. Avatessasi odotustilan oven kello 7.59 huomaat paikalla joukon muita lähimmäisiä (pääasiassa naisia vatsat pystyssä tai hopeanuolia rollaattoreineen), otat jonotuslapun ja istut reilun tunnin lukien vuoden vanhoja Seuroja ja MeNaisia. Kaiken kukkuraksi kolesterolikokeen takia et ole saanut syödä kahteentoista tuntiin ja odotusnumerot taululla vaihtuvat hitaammin kuin nurmijärveläisen ökytalon ostajaehdokkaat. Siitä se päivä sitten lähteekin iloisesti liikenteeseen helvetinmoisen näläntunteen vallassa varttuneemman väen seurassa.

Hain eilen aamulla Viiskulman terveysasemalta yövirtsankeräysastian albumiinimääritystä varten. Kyllä. Pissa on luonnollinen asia ja sitä tulee myös meikäläiseltä, joten ne jotka edelleen kuvittelevat että me muut emme tiedä mistä se lorina veeseessä tulee niin...KYLLÄ ME TIEDÄMME!!! Onko etelähelsinkiläisten geeniperimä ja aineenvaihdunta jotenkin muista poikkeavaa, mutta kyseistä toimitusta varten nuori nainen työnsi käteeni valtavan tonkan! Ämpärin! Tankni! Saavin! Siis joka tapauksessa vetoisuudeltaan ihan riittävän astian! Siis mitä hemmettiä?! Vetoisuus oli ainakin barrelli! Sehän se on helppo kuljettaa huomaamattomasti odotustilassa olevan porukan ohi. Varsinkin kokeen oton jälkeen. "Anteeksi rouva...saisiko vähän tilaa....on tällainen erikoiskuljetus...ups...anteeksi...onneksi oli kansi kiinni...ihan vaan albumiinin määritystä varten tässä...mitäs teillä rouva siinä kipossa...jaa...vai että salmonellanäyte..." Millaisena pissapoikana se laborantti meikäläistä oikein piti? Eiköhän se albumiinimääritystä varten yön aikana kerättävä urea mahdu pienempäänkin astiaan?

Itse kokeiden otta sujui sen suuremmitta kommelluksitta. Joku äijä siellä tunki väärään huoneeseen ja huusi "Niin, niin! Mutta ON MINUN VUORONI!". Katsotaanpa ne huoneennumerot ennen kuin mennään huutamaan. Jookosta? Laborantin tunkiessa metallia suoneen (ei: "n" ja "l" eivät ole menneet sekaisin) viereiseltä näytteenottopaikalta kuului seuraavanlainen yksinpuhelu jonka molempina osapuolina oli huivipäinen eiralaisrouva.

"Voi kun en minä tiennyt että pitää olla kymmenen tuntia syömättä. Ja tänään en voi millään odottaa lounasaikaan asti. Meillä on SYPin vanhan johtokunnan kanssa lounas Kämpissä. Sitten menemme illalla katsomaan kaupunginteatteriin Missä kuljimme kerran. Tiedättehän. Kjell Westö. Ja huomenna minulla on lounas Kämpissä...Jaa. No jos minä tulen sitten huomenna aamulla."

Ymmärsin saapuneeni sivistyksen pariin...Yllättävintä tässä kaikessa ehkä oli se, että rouva puhu ihan hyvä soomen kieli. Ei kuullut tällaista keskustelua Lauttasaaren terveysasemalla...