sunnuntaina, tammikuuta 25, 2009

Ilo on kokonaan minun puolellani

Ei sitten tullut koko viikon aikana mieleen varata pöytää perjantai-illaksi. Ei. Ajatuksissa se kyllä oli, mutta itse toiminta siirtyi myöhäiseen perjantai-iltapäivään. (Sen sijaan ehdin kyllä vallan mainiosti ostamaan netistä liput kolmelle Springsteenin keikoille 2.7.-5.7. Müncheniin, Frankfurtiin ja Wieniin....Se siitä asioiden priorisoimisesta.) Joka tapauksessa pöydän varaaminen helsinkiläisestä ravintolasta viiden maissa perjantai-iltapäivänä samalle illalle ei yleensä tuota haluttua lopputulosta. Ei ainakaan taantuman tässä vaiheessa.

Perjantai-illalliselle oli syynä Tampesterista pääkaupungin humuun saapunut pikkusiskoni. Boheemille ja naamasta lävistetytylle 100%:sti kierrättävälle opiskelijalle ei ehkä tee vaikutusta Chez-Dominequet tai Postresit. Siksi ajatuksena oli mennä johonkin nuorekkaaseen ja rentoon helsinkiläisravintolaan syömään. Tai sellaiseen ravintolaan mitä 37-vuotias mies nyt kuvittelee nuorekkaaksi. Kun Tori, Bali-hai, Backfickan (en tiedä onko nuorekas tai rento, mutta ainakin uusi. Toisaalta: voiko Riki Sorsan omistama ravintola olla nuorekas? Ehkä, jos elää vielä 80-luvulla ja käyttää sähkönsinisiä trikoohousuja...) ja Tapasta olivat kaikki täynnä oli pakko turvautua Groteskiin. Tiesin, että jos muualta ei onnistu niin Groteskissa on aina tilaa. Siihenkin on varmasti syynsä. En uskonut paikan olevan tupaten täynnä vaikka pöytävarauksen vastaanottanut nuori mies totesikin "Kyllä juuri saadaan kolme mahtumaan, mutta ei ole kaikkein paras pöytä." Odotin suoraa näkymää pisuaariin tai biojäteastialle, mutta pöytä keskeltä ravintolaa ei nyt ollut mikään karmea kokemus.

Vaikka Groteskissa on aina tilaa, niin ruuassa ei mielestäni ole ollut moittimista. Mutta jotain vikaa siinä mestassa täytyy olla, kun tilaa tuntuu aina olevan. Palvelu on ehkä vähän teennäistä ja anteeksi nyt vain, mutta naistarjoilijoiden punaiset mekot leventävät hanuria kuin puoluesihteeri Jarmo Korhonen totuutta. Istuttuamme pöytään palvelu alkoi toimia tehokkaasti ja ystävällisesti. Ehkä hieman ylinäyttelevä tarjoilija heilui ja huojui kertoessaan suosituksiaan ruuasta ja viineistä, mutta oli kuitenkin erittäin ystävällinen ja asiantuntevan oloinen. Alkupalat tulivat pöytään ripeästi. Koska on melkein tipaton tammikuu, niin tartuimme ehdotukseen ottaa vain puolilasia valkoviiniä alkuruuan kanssa ja puolilasia punaista pääruuan kanssa. Mielestäni hyvää joustoa ravintolalta. Saimme myös mahdollisuuden vaihtaa viiniä, jos ensimmäinen ehdotus ei miellyttänyt. Käytin tätä tilaisuutta hyväkseni ranskalaisen punaviinin kohdalla. En todellakaan ole mikään suuri viiniasiantuntija, mutta ranskalaisissa punaviineissä on vain jotain vikaa. Suurin osa maistuu Mehukatilta.

Koska olin höveliäällä päällä, niin lupasin tarjota seuralaisilleni illallisen luottavaisena siitä, että kumpikaan pöydässäni olleista naisista ei ollut tullut ilallliselle mielessään vetäää sikajurmelot Dom Perignonilla. Ei, mutta tämän kuultuaan he kuitenkin peittivät ruokien nimet ja valitsivat annoksensa hinnan perusteella. Jep...kiva kun arvostetaan. Kohtuudessa kuitenkin pysyttiin.

Alkuruuat ja juomat tulivat siis varsin ripeästi. Noin 45 minuuttia alkuruokien jälkeen taisin mainita ensi kerran pöydässä, että missäköhän pääruuat viipyvät. Olen varsin kärsivällinen näissä asioissa ja ensimmäisen 45 -minuuttisen jälkeen en ollut vielä kovin närkästynyt. Nälkä ei ollut kuitenkaan vatsaa repivä. Noin tunnin kohdalla kysyin kohteliaasti tarjoilijaltamme, että missäköhän pääruokamme viipyy. Pahoitteli kovasti ja kertoi itsekin käyneensä hiostamassa keittiöhenkilökuntaa. Siitä huolimatta ei ollut oma-aloitteisesti käynyt pahoittelemassa asiaa meille tai kertomassa missä mennään. "Tulee 8 minuutin kuluttua.", hän ilmoitti, mutta ei saanut ainakaan minua vakuuttuneeksi. Jep. Eipä tullut. Sen sijaan noin tunti meidän jälkeemme ravintolaan tullut pöytäseurue sai ankkansa ajallaan. Siinä vaiheessa alkoi meikäläisenkin hämäläinen veri hieman kiehahtaa. Tarjoilija lupasi tuoda keittiömestarin paikalle. Tämän koin kyllä hieman kiusalliseksi. En ollut tullut paikalle haukkumaan koko henkilökuntaa vaan syömään. Yksi henkilökuntaan kuuluva riittää mielestäni negatiivisen palautteen vastaanottamiseen. Lisäksi allekirjoittanutta ärsytti tarjoilijan ensimmäinen hätävalhe siitä, että ruuat tulevat kyllä järjestyksessä pöytiin.

Aloin jo miettiä kompensaatiota. Koska ymmärrän kyllä, että virheitä sattuu enkä ole sitä tyyppiä joka pyrkii ottamaan tällaisista tilanteista kaiken mahdollisen hyödyn, niin skaalani kompensaatiosta meni jossain välillä varovaisesta "Jos vaikka kaataisit toiset lasit viiniä meille" pyynnöstä aina uskaliaaseen "Laitapa sitten kunnon jälkiruokapöperöt ja avecit tähän päälle niin ollaan sujut." tarjoukseen. Hovimestarin kunniaksi on sanottava, että tajusi missä mennään. Hovimestari tuli pahoittelemaan ja ilmoittamaan, että ravintola tarjoaa koko illan. Tosin lisäsi disclaimerin "jos pysytään kohtuullisissa tilauksissa..." Ehkä tässä vaiheessa ei kannattaisi enää esittää palveluntarjoana mitään ylimääräisiä vaatimuksia. Mutta jos tätä tarjousta ei olisi tullut, niin ehkäpä tämäkin kitinä olisi ollut huomattavasti negatiivisempaa.

Parastahan oli ainakin allekirjoittaneelle pieni lasku tarjotusta illasta. Pari viikkoa aikaisemmin yksi seurueeseemme kuulunut oli nostanut oman luottokorttinsa neljän luottokortin joukosta pipostani ja maksanut koko illan. Eikä suinkaan riemusta kiljuen. (On muuten mahtava fiilis kun oma kortti ei nouse. Suosittelen kokeilemaan.) Nyt oli minun vuoroni tarjota. Oli mukava todeta illallisen jälkeen pöytäseurueen kiittäessä illasta, että ilo oli kyllä tällä kertaa kokonaan minun puolellani. Ja tässä asiassa olin vilpitön!

1 kommentti:

Lost in Russia kirjoitti...

Ai tata tapahtuu siis myos Suomessa...tosin toi asiakaspalvelu on ehka jonkin verran miellyttavampaa. Ja ens kerralla on sitten taas pipoarpajaiset laskun suhteen!