"Urheilusuoritus" ja urheilusuoritus

Lauantai-ilta Kampissa keilaradalla. Vastassani kaksi naista ja yksi mies. Aikaa yksi tunti (=liian vähän). Vanhalle Espoon lukiolaissarjalaiselle joka tapauksessa "a piece of cake". Keilasin nimittäin aikoinani luokkakaverini Pahkiksen kanssa. Vanha partiolainen. Siis Pahkis sinisissä Finnlassie verkkareissa. Oma pallo ja kaikki. Mies, joka piti koulussa esitelmän paitsi keilailusta niin myös solmuista. "Kaksoissiansorkkasolmu....erittäin hieno solmu." Kun tuollaista lausuu kolmenkymmenen hormoonihöyryisen teinin edessä, niin tietää leimautuneensa loppuiäkseen. Niin kävi Pahkiksellekin. En ole pitänyt Pahkikseen yhteyttä kahteenkymmeneen vuoteen. Pitäisköhän etsiä fesestä?

Hyvistä lähtökohdistani huolimatta ei mennyt ihan putkeen lauantain kaadot. Hain useamman kierroksen ajan heittoani. Sellaista hyvää kokonaissuoritusta. Myönnettäköön, että olen niitä, joille niin keilailussa kuin golfissakin tärkeintä on hyvännäköinen loppuasento. Nyt sekin oli hukassa mutta loppua kohden heitto alkoi kuitenkin löytyä. Tulostaso oli surkea, mutta sillä ei ollut merkitystä. Tärkeintä oli etten vain häviä naiselle. Never happened before! Eikä siis tälläkään kertaa. Viimeisessä ruudussa onnistuin paikossa ja sain vielä kolmannen heiton. Olin pisteen jäljessä seuralaistani. Helppo juttu. Kuulutin kovaan ääneen "Jes, vain kaksi pistettä ja voitan." Keiloja oli pystyssä siis täysi patteri. Kymmenen. Riitti kuin osui rataan. Noh...jostain syystä päätin sitten heittää pallon ränniin. Ei kaatunut yksikään keila. Ei ollut edes lähellä. Liika itsevarmuus kostautui. Ei muuten, mutta inhoan häviämistä. Oli kyse sitten pictionarysta, golfista tai omien vanhempien suosiosta...Ei vain maistu.

Tänä aamuna päätin suorittaa itselleni asettaman rangaistuksen huonosti sujuneen keilaillan jälkeen. Lenkki alkoi kello 6.57 ja kesti noin 8 km ja 45 minuuttia. Ei paha. Aika hyvä fiilis. Tosin ensi kerralla laitetaan päälle hieman enemmän vaatetta. Oli nimittäin pakko pitää vauhtia yllä ja sykettä korkealla kun alussa palelsi niin hemmetisti. Ei ollut keväästä tietoakaan...