Teeveestä tuttuja

Ensin sieltä löytyy shampoo -mainoksesta rouva 35-v. Ja mä olin oikeesti joskus vakavissaan sen kanssa! Ja sitten professori Panu Poutvaara, joka kommentoi Prismassa (tv-ohjelma, ei automarket toim.huom.!) miten ulkonäkö vaikuttaa äänestyskäyttäytymiseen! Siis PANU F-A-K-I-N POUTVAARA! Kaveri joka kysyi Ahtisaarelta 94-presidentin vaalien alla miten tämä meinaa ratkaista eläkepommin. Samaan aikaan me muut mietimme miten lahjoisimme yliopiston liikutavastaavan, jotta emme tippuisi urheilumenestyksen perusteella sählyssä harrastelijasarjaan. Hitto: ei otettu sitä koskaan vakavasti, mutta siinä se on. Ite professori. Ja illan G-pisteessä onkin sitten Tahkon kiertäjiä...olen siis melkein sukua julkkiksille! Ei mutta mähän oon: Peetulle!

Kaksi erilaista viikonloppua

Viikonloppu Tahkolla takana. Myös Naantalin reissu seminaari alkuviikosta, mutta palataan siihen kohta. Jokainen voi itse arvioida kummissa merkeissä Savon -reissu meni:

Vaihtoehto 1: Saapuminen Tahkolle ja majoittautuminen mökkeihin. Valmistautuminen seuraavan aamun 30 km:n hiihtolenkkiin. Reitin kertaus ja suksien huolto. Lauantai-aamuna hiilihydraattipitoinen aamiainen ja reilu nestetankkaus. Venyttely mökkipihalla ja yhteislähtö. Ensimmäinen tauko 10 km:n hiihdon jälkeen. Kuumaa mustaherukkamehua, varustehuoltoa ja reipasta partiolaismeininkiä. Laturetken päätös 1,5 tunnin kuluttua mökkipihalla. Venyttely, lounas ja lepoa. Suomen Ladun edustaja saapuu illalla kertomaan tarinoita suomalaisen murtomaahiihdon historiasta. Sanoja Lahti, Myllylä ja Varis ei mainita koko kolmen tunnin esityksen aikana. Nukkumaan kello 22.00. Sunnuntai-aamuna herätys kello 07.30, varustehuolto ja 25 km:n leikkimielinen luistelukisa. Voittajalla räkä poskella ja parta huurussa maalissa. Myös miesten sarjassa. Paluu kotiin kello 14.30 lähtevällä bussilla. Paluumatkalla Peltosen suksitehtaan varuste-esittely ja viimeiset kuulumiset pitoteippirintamalta.

Vaihtoehto 2: Bussimatka Tahkolle. Tankkaus Kuorttin ABC:llä. Saapuminen Tahkolle, kamat äkkiä möksään ja bussilla Piazzaan. Nopeimmat ja selvimmät vaihtavat paitaa ja dödöä. Piazzan kliseinen cover-bändi ei menoa haittaa vaan paidat kastuvat pian tanssilattialla kun joka toisella urpolla on tuoppi kädessä joratessa. Yöpala snagarilla. Jonossa myös ATV:n ämpäripää, joka ei tunnusta mitään. Suomalainen snagarijonono ryhmähenki kukoistaa, kukaan ei saa puukosta ja porukalla lauletaan "Hoooosiannaaa Daavitin poika. Kii-i-tettyy olkoo-on hän. Och samma på svenska...Hååååsianna-a Daavidsson....". Uhataan jäädä ilman makkaraperunoita. Henkilökunta tycker inte. Jatkot jollain möksällä. Aamulla yksi väsynyt urheilija löytyy väärästä mökistä, jossa esittelee omia "varusteitaan". Suuri osa porukasta mäkeen, polvivammaiset 10km:n murtsikkalenkille, joka sisältää mm. puolen tunnin kahvitauon latumajalla. After ski'n jälkeen parkkipaikalta löytyy väsynyt lumilautailijatyttö. Kiitokseksi pelastuksesta lupaa olla antamatta poikaystävälleen pariin kuukauteen. Tällaiseen sopimukseen päästään. Jäynät on kivoja! Illalla dinneri Ukkotahkolla ja Piazzaan. Punaisia neniä, daivaamista, Stubb -huutoja, tuttuja urologeja ja urpot tanssilattialla tuopit kädessä. Todella hyydähtäneet jatkot. Sunnuntaina paluu matkalla pääjoukko oli kalpeana hiljaa, mutta etupenkistä löytyi vastarannan kissojakin.

Oli miten oli, nyt keskiviikkona tuntuu siltä kuin takana olisi Pirkanhiihto ja Finlandia -hiihto vanhoilla Järvisen hikilankuilla liisterit pohjassa selkeessä pluskelissä...

Tahko kutsuu

Huomenna lähtö vuoden ensimmäiselle hiihtoreissulle. Alamäkilasku jää vähemmälle, mutta murtsikat otetaan mukaan. Ainakin näön vuoksi. Toisaalta vaihtoehtona on päikkärit Kossun ja Vissyn kanssa, joten ehkä uskaltaudun ulkoilmaan. Sitten voi hyvällä omallatunnolla viettää after skitä.

Edessä puolirattoisa bussimatka. Hieman huolestuttaa linikan audiovisuaalisten laitteiden tila. No, kunhan siellä ei pyöri Sex Life of Rich and Beatiful...pornoklassikko joka Onni Vilkkaan busseissa häiritsi 17 vuotta sitten upseerikokelaan viikonloppuvapaan alkua joka ikisenä vapaana lauantaina. Se vain kovasti kummastutitti, että miten kokelas Raitasella oli muka Pohjois-Espoon laajin pornoelokuvakokoelma, kun ei ollut muita leffoja työntää bussin kasettipesään. Joka ikinen viikonloppua sama leffa...ai niin. Pari kertaa oli Kala nimeltä Wanda, mutta tuli sitäkin kolmannella kerralla katsoessa ikävä rikkaiden seksielämää.

Mutta sitten nykyhetkeen. Paino tipahtanut heti joulun jälkeen mitatusta huipusta (93,5 kg) noin 89 kiloon. Vatsalle ei ole tapahtunut vielä mitään, mutta sieltä se kuulemma lähtee viimeseksi. Ei muuta kuin laitti siiderit peliin viikonloppuna.

Ja millä teemalla Tahkolle? No sillä samalla kuin se yksi tamperelaiskannattaja viime viikonloppuna Helsingin jäähallissa:
"Masa, et sää tolla tavalla hirveesti respektiä saa...".
"Ei tänne respektiä olla tultu hakemaan. Voittoa tänne on tultu hakemaan!"

Vielä pari sanaa panemisesta

Piti laittaa tuollainen raflaava otsikko. On imittäin pakko palata lauantain jälkeen vielä aiheeseen. Ei siksi että olisi jotain uutta ja mullistavaa kerrottavaa. Ei, vaan siksi että lauantai-illan aikana heräsi kysymys siitä ovatko taksimiehet panomiehiä. Miksikö? No, palataanpa Nordensköldinkadulle viime lauantaina noin 20.30. Olimme juuri poistuneet jäähallista Hifk-Tappara ottelusta. Hieno peli vaikka kirvesrinnat hävisivätkin jatkoajalla. Suuntasimme kohti keskustaa ja taksin saimme Urheilukadun ja Nordensköldinkadun risteyksestä.

Kyyti alkoi mutkattomissa merkeissä. Pyysimme kuskia heittämään meidät Mikonkadun Hemingwaysiin. Tämä toimi kuskille merkkinä siitä, että on aika kerrata omaa seksuaalihistoriaa ja panokokemuksia. Hemingways'tä eli Hemarista on kuulemma parin viime vuoden aikan lähtenyt mukaan kolme kertaa kymmenestä nainen, aina croupier. Kysyimme millainen käsi on kotona yleensä jaettu. "Siellä ei oo ollut kuin yksi vaihtoehto...". Koska kuski vaikutti asiansa osaavalta kaverilta, joka ei tunnista sarkasmia/pientä vittuilua, päätimme heittää bensaa liekkeihin ja kysyimme mistä saa Helsingissä parhaiten naista. Vastaus yllätti: "Niin kummalta kuin se kuulostaa, niin ite oon saanut aika hyvin Herkuleksesta." Sehän on gay-mesta, miten ihmeessä? "No siellä on näitä bi-naisia jotka ovat epävarmoja seksuaalisuudestaan. Ne lähtee yleensä helpolla mukaan. Rekkakuski-lesbojen kanssa ei kannata ruveta heilastelemaan. Siinä käy huonosti jos herää niiden välistä. Se voi olla vaarallista....". No mistä muualta Helsingissä saa naisia? "No sittenhän on aina Kalle. Tosin siellä täytyy olla lääkäri saadakseen naista. Merkonomit ja sairaanhoitajat juoksevat lääkärien perässä." Mites Hamlet? "No Hamusta tietenkin...mutta sehän on palomiesten ja poliisien mesta."

Että semmoinen avautuminen sitten vuodesta -72 taksia ajaneelta kuljettajalta (kyllä: pattya -viikset toim.huom.) lauantai-illan ratoksi. Koska meitä hieman epäilytti tämä taksikuskien valtava kysyntä Helsinkiläisbaareissa tarjoutui meille mahdollisuus tiedustella asiaa vapaalla olevalta taksikuskilta Kallessa. Jarppa: onko taksimiehet panomiehiä? Lyhyenläntä ystäväni, joka on joskus ajanut taksia, katsoi sänkensä takaa silmät pyöreinä ja sanoi biitti huulessaan: "Camoon....No ei todellakaan ole!" Ja kuin varmuuden vakuudeksi paikalla oli hänen taksia-ajava ystävänsä. Hän vahvisti Jarpan kertoman. Mutta sana sanaa vastaan eli tiedä häntä ketä uskoa. Taidan kääntyä kuitenkin Jarpan lausunnon kannalle. Kaveri on yleensä sen verrran kovan luokan moottoriturpa että panomiehen maine olisi sopinut habitukseen, ja itsetunnolle. Mutta toisaalta Jarpalla ei ole pattaya-viiksiä eikä lyhythihaista vaaleansinistä kauluspaitaa eli ehkä siksi flaksi ei ole pokien kanssa ollut samaa luokkaa.

Unelmien poikamies

Unelmien poikamies. Siis unelmien poikamies. Tuijotin täydelliseksi miessukupuolen edustajaksi valitun 23-vuotiaan karvaturvan naamavärkkiä iltapäivälehden nettisivuilla ja mietin kuinka pihalla olen. Siis oikeesti: unelmien poikamies!? Neidit ja rouvat ikään ja sivilisäätyyn katsomatta, voisitteko kommentoida onko tämä käsityksenne unelmien poikamiehestä (ei, kuvassa en ole minä toim.huom!)? Ensi vaikutelman perusteella on pakko kysyä onko joka tytön unelma päästä roiston näköisen Hunks-tanssijan kainaloon loppuelämäksi? Onko unelmaa viettää viikonloput bilettämässä Royal Onnelassa, stadin ykkösmestassa, unelmien poikamiehen rinnalla ja kesälomalla bailata Ibizalla BB-talon androgyynien kanssa? Unelmien poikamies heittänee ylävitosia koska se on niin vitun coolia ja Seat Ibizan ghettoblastereiden TOP 3:n muodostanevat Tean Tytöt tykkää, Haddaway ja Smurffit. Unelmien poikamies diggaisi kyllä Eminemiä, mutta tuskin voi, koska sehän on kai neekeri. Mutta en tiedä. Ehkä olen väärässä eikä ihmisistä saa tehdä lopullisia johtopäätöksiä pelkän kuvan perusteella. Mutta tässä tapauksessa houkutus oli vain liian suuri.

Ja ne prinsessat. Romantiikan nälkäiset Eloveena-tytöt (sori Raisio: ei ollut tarkoitus loukata tuotemerkkiä) Kaikki niin tavallisia. Liian tavallisia - sori vaan. Ei vetänyt magneetin lailla ruudun ääreen. Luulin jo, että miljonääri-Jussin (eikös se ollut joku persjalkanen savolainen Ville-vaan?) jälkeen oltaisiin ymmärretty, että tietyt ohjelmaformaatit eivät vain sovi tänne Perä-Pohjolaan. Kuvittelin, että The Office- ja Extras -sarjoista tuttu myötähäpeään perustuva huumori olisi fiktiota, mutta ei sattana: faktaa se on täällä meillä! Se on kuulkaa vain pakko hyväksyä ystävät hyvät että meille suomalaisille on tarkoitettu se yksi ja ainoa formaatti: Maajussille Morsian.

Älä tartu pulloon!

Työpaikkani miestenvessassa on pesualtaan vieressä pöydällä saippuapullo, josta saippua puristetaan käsille painamalla korkkia alaspäin. Pulloon on pakko turvautua jos siivousfirman edustaja ei ole täyttänyt seinässä olevaa saippuasäiliötä. Mutta siitä pullosta. Periaatteessa ihan hyvä keksintö, mutta ei kannata painaa korkkia liian lujaa ja nopeasti. Eilen huusin vessassa kuittia ruotsiksi ilman k:ta, kun kyseinen saippuapullo heitti saippuat uuden pukuni housuille. Joo, just sen uuden jonka housuja on hieman levennetty vyötäröltä. Eikä hirveesti auttanut vedellä huuhtelu ja paperisilla käsipyyhkeillä pyyhkiminen. Paperi muuttui selluloosaksi housujeni pinnalla ja pesula kutsuu. Great!

Tänään se saatanan pullo ejakuloi taas päälleni! Taas kaipasin kuittia ruotsiksi ilman k:ta. Eikä ollut muuten eilinen puku päällä vaan kuten on opetettu: ei koskaan samaa pukua päällä peräkkäisinä päivinä. Vitutti! Tuskin kuitenkaan yhtä paljon kun sitä kaveriani joka aikoinaan jäi roikkumaan uudesta puvustaan valtiotieteellisen kampuksen rauta-aidan terävään tolppaan kahden metrin korkeuteen. Kostoksi heitin pullon roskiin ja toivoin, että siivooja täyttää seinällä olevan saippuasäiliön, jonka ejakulointikyky toivottavasti on heikompaa laatua. Mun suorituksessanihan - viittaan siis saippuapullon käsittelyyn - ei tietenkään ollut mitään vikaa...

Edelleen keskiraskaassa sarjassa

Kärsivällisyys ei ole ainakaan iän myötä kasvanut. Mutta vatsa sitäkin enemmän. ...kele! Takana reilu viikko uutta kevyempää ruokavaliota, mutta edelleen huidellaan yli 90 kilossa. Siitäkin huolimatta että joka päiväiset kaloripommit ovat vaihtuneet soijavanukkaisiin, hedelmiin ja pienempiin annoskokoihin. Ja koko ajan on hemmetinmoinen nälkä! Missä on kaventunut vyötärö ja palkinto uhrautumisesta....?! Pitääkö jatkossa tyytyä uuteen ulkoiseen olomuotoon ja luottaa vain omaan valloittavaan persoonallisuuteensa...?

Kaksi sortumista on ollut matkan varrella. Toisella kerralla olin kohtelias vieras enkä kieltäytynyt tarjotusta ruuasta ja muutamasta oluesta. Toisella kerralla purin turhautumista uudesta vuodesta jääneeseen sipsi-pussiin. En ole kuitenkaan ajatellut luovuttaa. Aion edelleen pysytellä uudessa ruokavaliossa. Uusimpana aseena taistelussa tyydytettyjä rasvahappoja ja tyydyttämätöntä ahmimista vastaan olen päättänyt luopua joka päiväisestä lounastunnista keskustan lounasravintoloissa. En ole kuitenkaan vielä löytänyt sitä työpaikan tyttöporukkaa jonka kanssa suputella juttuja taukohuoneessa samalla kun mutustellaan porkkanaraastetta muovikiposta ja taustalla humisee porkkanasosekeittoa lämmittävä mikroaaltouuni.

Kaiken taistelun kruunaa se, että vietän aikaani Motivuksessa laitteessa nimeltä crosstrainer. Ei kuulemma löydy Perustreeniä heteroille opuksesta. Koska kuntoutuminen polvileikkauksesta rajoittaa edelleen liikuntaharrastuksiani, niin sitä on joutunut tekemään tutkimusmatkan tuntemattomille vesille...siis ei mitään merimies -juttuja....siis puhun nyt liikuntamuodoista joita en ole aikaisemmin kokeillut...siis vaikka ei olla edellä mainitun opuksen sivuilla, niin ei sieltä olla kauaskaan eksytty....tai siis ei todellakaan olla eksytty vaan ollaa ihan kaidalla tiellä ilman harha-.askelia...ja ollaan edelleen siinä crosstrainerissä ja for God sake: YKSIN!!! Anyway: Tehokasta kalorintappamista, mutta niin kovin kaukana äijien salibandytreenien iloisesta sosiaalisesta ja kannustavasta ilmapiiristä...siis ei liian kannustavasta vaan sellaisesta kaverillisesta....ei sen enempää...tarkoitan siis että kukaan siellä ei ole kenenkään poika- tai tyttökaveri...tai mistä minä sen tiedän! Mutta voin vakuuttaa, että kukaan niistä karvasista jätkistä ei ole minun poikakaverini...ja vielä vähemmän tyttökaverikaan!...Miten tää nyt meni taas tähän, kun mun vain piti kertoa, että siinä crosstrainerissa yksinään treenatessa kaipaan herjan heitto, mutta en edes minä voi kuvitella nälviväni vieressä treenaavalle keski-ikäiselle rouvalla "Tota säkin osaat ohjata...eikä muuten tartte taskuparkkeerata!"

Jack is back ja kokeilemisen arvoinen leikki

Varma kevään merkki on 24:n alkaminen. Jack Bauer is back. Allekirjoittanut on nähnyt kaikki viiden tuotantokauden jaksot (ja nyt siis myös 2 kuudennen). Koukussa ollaan kuin särki mato-ongessa, mutta turha siitä on enää pois rimpuilla. Eihän Jack mikään Amnestyn kunniajäsen ole, mutta hei: se kuka meistä on täydellinen heittäköön ensimmäisen kiven!

Myös neljääkymmentä lähestyvä ystäväni kertoi viikonloppuna mielenkiintoisesta "chicken gamesta" jota on ryhtynyt harrastamaan. Kävellessään erään suuren suomalaisen ostoskeskuksen bulevardia lähes päivittäin, on hänellä tapana aloittaa seuraavanlainen peli, joka muistuttaa jossain määrin baarikyttäilyä (ja miksei myös elämää...). Lähtiessään kävelemään kohti ostosbulevardin toista päätä hän yrittää valita vastaantulijoista yhden henkilön jota panisi. Mutta vain yhden, eikä tätä henkilöä saa enää valinnan jälkeen vaihtaa. Pitää siis päättää ottaako kenties ensimmäisen hyvännäköisen kissan vai josko vastaan tulisi ehkä sittenkin joku, joka on vieläkin parempi...(deja vu toim.huom!) Eikä sukupuolirajoitteita ole! Tosin 100%:lle heterolle se kuulemma aiheuttaa joskus kiusallisen tilanteen kun bulevardi alkaa lähestyä loppuaan ja vastaan tulee enää kaksi miestä...Jompi kumpi on vain pakko valita! Siinä voi yöunet mennä, mutta ahneellahan on tunnetusti paskanen loppu. Anyway: mainio peli jokaiselle leikkimieliselle aikuiselle skupuoleen ja siviilisäätyyn katsomatta. Ja varmasti turvallinen!

"Paineet ovat kovat...

...koska sitä kansainvälistä hittibiisiä ei ole vieläkään tullut." Miksiköhän ei ole tullut...vieläkään?

Nöyryytystä pukuostoksilla

Kävin ruokatunnilla Bossin alennusmyynnissä. Pukumalli, joka on istunut viimeiset 2-3 vuotta ilman pahempia korjauksia sopi muuten päälle mutta vyötäröä oli pakko suurentaa. Ei ollut kovin mieltäylentävää.

Nöyryytykset jatkuivat työpisteelläni. Tänä yhtenät vuoden tehokkaimmista työpäivistä maksoin 29 EUR ja liityin Keventäjiin. Kyllä. Alan jo tänään syömään herneenpalkoja ja kävelemään sauvoilla töihin, koska "Olet 36-vuotias. On hyvä että huolehdit terveydestäsi jo tässä iässä." Mutta pahin nöyryytys oli henkilökohtaisen profiilin painoindeksiosuudessa: "Painoindeksisi on 25.7. Tämä tarkoittaa, että olet ylipainoinen ja muutaman kilon kevennykseen on lääketieteellisiä syitä." Onneksi oli lohdutuksen sananenkin, koska "Et ole pitkään ollut ylipainoinen. Tämä on positiivista." Mutta ylipainoinen mikä ylipainoinen.

Kolmen kuukauden aikana tavoitteena palata painosarjaan alle 85 -kiloiset. Liikuntasuositukset Keventäjissä eivät olleet kovin pahoja. Kolme tuntia liikuntaa viikossa menee helposti, mutta kun katsoin ehdotusta tämän päivän menuksi, niin tuli ikävä äidin lihapatoja. Voi olla että sovellan, ja sovellankin. Minähän en nimittäin rupea viettämään aikaani tillibroileria tai lihakiinankaalipiirakkaa valmistaen....mutta pysytään noissa kaloreissa kuitenkin.

aamiainen
1.0 annosta Soijahiutaleaamiainen 271 kcal
0.5 kpl 100% täysjyväleipä, Polarbröd leipomo 46 kcal

lounas
1.0 annosta Lihakiinankaalipiirakka 1 annos=2 palaa 336 kcal
1.0 annosta Porkkanaraaste 63 kcal
3.0 dl rasvaton maito 99 kcal
1.0 pikari tummasuklaasoijavanukas Alpro 115 kcal

välipala
1.0 prk profeel rasvaton cottifrutti välipala rahkasta ja raejuustosta Hyla,kaikki maut 90 kcal
200.0 g banaani punnittu kuorineen 112 kcal
2.0 pala Fazer Ruisihme, vähäsuolainen, ravintokuitua 11 g 118 kcal
2.0 tl Keiju margariini 60% Camelina omega-3 50 kcal
100.0 g tomaattia 20 kcal

päivällinen
1.0 annosta Tillibroileri 167 kcal
120.0 g perunaa, keitetty kuorineen, keitinvesi suolaton 82 kcal
100.0 g parsakaalia 30 kcal
1.0 tl Keiju margariini 60% Camelina omega-3 25 kcal
1.0 pala Fazer Ruisihme, vähäsuolainen, ravintokuitua 11 g 59 kcal
150.0 g päärynä, tavallinen, punnittu kuorineen 48 kcal

Venähti kuitenkin

Vuosi 2008 on vastaanotettu, lapsettomien mutta lapsellisten uuden vuoden juhlissa Lauttasaaressa. En ole tämän vuoden puolella uskaltanut näyttäytyä vielä naapureilleni. Lupasin viikonlopun Hesarin innoittamana jättämässäni ilmoituksessa rappuun, että vieraat poistuvat ennen kukonlaulua. Osalla kuitenkin venähti. Yksi nukahti olohuoneen tuoliin ja toinen löytyi jo aikaisemminkin tällä palstalla mainetta niittäneeltä pöntöltäni kuorsaamassa. Mutta kun uuden vuoden puolelle oli reippaasti ehditty, niin kävipä yksi vieras kotiin lähtiessään paikallisessa räkälässä Kujiksessa ottavassa tasottavan. Tai ei ihan kokonaista. Tuoppi oli kuulemma varastettu sillä aikaa kun hän oli puhelimessa. Kertoo paikan tasosta paljon - ei vaan kaiken.

Ei meteli yöllä korviahuumaava ollut. Kai...? Aamulla ymmärsin miksi ihmiset eivät järjestä kotibileitä jatkuvalla syötöllä. Ihmisten eritteiden ja märehtimisestä syntyneiden kaasujen haju plus punaviiniläikät ympäri kämppää eivät olleet mieltä ylentävä kokemus vuoden ensimmäisenä aamuna. Isompaa vahinkoa ei kuitenkaan syntynyt. Yhtään lasia ei rikottu ja kiitos sille kodinhengettärelle joka tajusi laittaa suolat imemään punaviinit ruokapöydän tuolien kangasverhoilusta.