Kärsivällisyys ei ole ainakaan iän myötä kasvanut. Mutta vatsa sitäkin enemmän. ...kele! Takana reilu viikko uutta kevyempää ruokavaliota, mutta edelleen huidellaan yli 90 kilossa. Siitäkin huolimatta että joka päiväiset kaloripommit ovat vaihtuneet soijavanukkaisiin, hedelmiin ja pienempiin annoskokoihin. Ja koko ajan on hemmetinmoinen nälkä! Missä on kaventunut vyötärö ja palkinto uhrautumisesta....?! Pitääkö jatkossa tyytyä uuteen ulkoiseen olomuotoon ja luottaa vain omaan valloittavaan persoonallisuuteensa...?
Kaksi sortumista on ollut matkan varrella. Toisella kerralla olin kohtelias vieras enkä kieltäytynyt tarjotusta ruuasta ja muutamasta oluesta. Toisella kerralla purin turhautumista uudesta vuodesta jääneeseen sipsi-pussiin. En ole kuitenkaan ajatellut luovuttaa. Aion edelleen pysytellä uudessa ruokavaliossa. Uusimpana aseena taistelussa tyydytettyjä rasvahappoja ja tyydyttämätöntä ahmimista vastaan olen päättänyt luopua joka päiväisestä lounastunnista keskustan lounasravintoloissa. En ole kuitenkaan vielä löytänyt sitä työpaikan tyttöporukkaa jonka kanssa suputella juttuja taukohuoneessa samalla kun mutustellaan porkkanaraastetta muovikiposta ja taustalla humisee porkkanasosekeittoa lämmittävä mikroaaltouuni.
Kaiken taistelun kruunaa se, että vietän aikaani Motivuksessa laitteessa nimeltä crosstrainer. Ei kuulemma löydy Perustreeniä heteroille opuksesta. Koska kuntoutuminen polvileikkauksesta rajoittaa edelleen liikuntaharrastuksiani, niin sitä on joutunut tekemään tutkimusmatkan tuntemattomille vesille...siis ei mitään merimies -juttuja....siis puhun nyt liikuntamuodoista joita en ole aikaisemmin kokeillut...siis vaikka ei olla edellä mainitun opuksen sivuilla, niin ei sieltä olla kauaskaan eksytty....tai siis ei todellakaan olla eksytty vaan ollaa ihan kaidalla tiellä ilman harha-.askelia...ja ollaan edelleen siinä crosstrainerissä ja for God sake: YKSIN!!! Anyway: Tehokasta kalorintappamista, mutta niin kovin kaukana äijien salibandytreenien iloisesta sosiaalisesta ja kannustavasta ilmapiiristä...siis ei liian kannustavasta vaan sellaisesta kaverillisesta....ei sen enempää...tarkoitan siis että kukaan siellä ei ole kenenkään poika- tai tyttökaveri...tai mistä minä sen tiedän! Mutta voin vakuuttaa, että kukaan niistä karvasista jätkistä ei ole minun poikakaverini...ja vielä vähemmän tyttökaverikaan!...Miten tää nyt meni taas tähän, kun mun vain piti kertoa, että siinä crosstrainerissa yksinään treenatessa kaipaan herjan heitto, mutta en edes minä voi kuvitella nälviväni vieressä treenaavalle keski-ikäiselle rouvalla "Tota säkin osaat ohjata...eikä muuten tartte taskuparkkeerata!"
1 kommentti:
Joo, mä en tosin käy Motivuksessa, mutta tää keski-ikäinen täti taskuparkkeeraa todella näppärästi. Crossari on muuten tehokas kapistus, eikä käy polvien päälle niin pahasti ku kävelymatto. Mulla ainakin pelittää kivasti. Jotain läppää olis kyllä kiva joskus salilla heittää muiden kanssa, vaan vähiin se jää.
Lähetä kommentti