Sellainen tavallinen Lapin seminaari

Palasin eilen kolmen päivän Saariselän reissulta. Työmatkalta. Ns. perinteinen Lapin seminaari ja olo on tällä hetkellä melko turtunut. Saariselällä olin viimeksi vuonna 1986 Olarin seurakunnan vaellusriparilla, joten kovin hyvä muistikuva paikasta tai sen tarjoamista vapaa-ajanviettomahdollisuuksista ei minulla ollut. Joka tapauksessa paluu Saariselälle oli ikimuistettava enkä täysin ihmettele enää sitäkään miksi Ikekin viihtyi niin hyvin Saariselällä.

Näissä murtomaahiihtoon keskittyvissä Lapin -seminaareissa omalta osaltani hieman ihmetytti se miten 50-60 -vuotiaat äijät jaksavat hiihtää seuraavan päivänä 30-40 kilometriä sen jälkeen kun ovat edellisenä yönä riekkuneet Tunturihotellissa pikkutunneille asti! Puhumattakaan niistä parista kojakkilasista joita eräskin johtajahenkilö aamulla ennen lenkkiä nautti. Eikä kukaan jäänyt ladulle vaikka näinkin oli pari viikkoa aikaisemmin käynyt, lopullisesti. Pojat on poikia...? Myös siinä suhteessa kun yksi kuusikymppinen löytää pari naista, toinen viekin ne tanssimaan, niin kertyneistä vuosista huolimatta murjotus on aikamoinen.

Omalta osalta hiihdetyt 50 kilometriä kolmessa päivässä olivat ihan riittävästi. Ehkä ikää alkaa allekirjoittaneellakin jo hieman olla, koska ei se nyt ihan mahdoton kokemus ollut. Ja eilen Niilaspäällä muutaman kilometrin nousun jälkeen auringon paistaessa tunturimaisemassa fiilis oli aika jees.

Tunturihotelli oli kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen kokemus. Mahdollisesti myös ainutkertainen. Eikä siis ihan eilisen teeren poikien/tyttöjen paikka. Torstai-iltana yökerhossa esiintyi Metri-Helena ja paikka oli tupaten täynnä. Illallispöydässämme, jossa mukana oli siis myös yksi naispuolinen kollegani, elämää nähneet äijät keskustelivat siitä, miten naista haetaan tanssimaan. Eräskin kuusikymppinen kertoi menevänsä naisen tykö ja heittävänsä "Hei muija, lähetsä tanssiin?" Kuulostaa ehkä hieman tökeröltä, mutta sama kaveri oli koko illan tanssilattialla!? Allekirjoittanut taas joutui ikärasismin uhriksi. Perjantai-iltana hieman äitiäni nuorempi rouvashenkilö tuli kysymään ikääni. Sen kerrottuani hän kertoi kaverinsa halunneen pyytää minua tanssimaan, mutta epäili minua liian nuoreksi. Epäilyt olivat osoittautuneet siis oikeiksi. Luojan kiitos!!!!

Stubb -juttuja sain kuunnella taas melko paljon. Torstai-iltana Tunturihotellin nuoremman polven taholta. Perjantai-iltana vieraittemme taholta. Onneksi nykyajan viihdeorkesterit eivät suostu soittamaan ihan mitä tahansa yleisö pyytää. Eli kiitos sille orkesterinjohtajalle joka ei suostunut soittamaan Porilaisten marssia kun saavun hotellin yökerhoon...Lentokoneessa kuusikymppinen yritysjohtaja kiitteli kovaan ääneen sitä, että herra ulkoministeri on suvainnut lentää tavallisen kansan seurassa sinivalkoisin siivin.